Ympäristöministeriössä on täytettävänä rakentamisen ohjauksen kannalta keskeinen ylijohtajan virka. Ensimmäistä kertaa rakentamisen ja kaavoituksen asiat tulevat yhden päällikön vastuulle. Näin kovan paikan olisi luullut kiinnostavan muitakin kuin ministeriöiden, kuntien ja yliopistojen virkamiehiä.
Palkka on varmaan yksi syy siihen, etteivät yksityisen puolen osaajat hakeneet. Toinen syy on hakumenettelyn julkisuus. Yksityisessä yrityksessä työskentelevälle ei välttämättä ole eduksi se, että hänellä tiedetään olleen lähtöhaluja.
Valtiosihteeri Raimo Sailas pyrki muuttamaan hakujärjestelmää jo 2000-luvun alussa sellaiseksi, että se mahdollistaisi nimen suojan. Poliitikot ampuivat ehdotuksen pikimmiten alas. Pelkona varmaan oli, että turhan pätevät hakijat tekisivät kiusalliseksi vakiintuneen tavan palkita puolueiden uskollisia työmyyriä, kuten entisiä kansanedustajia tai poliittisia avustajia palkkioviroilla.
Ympäristöministeriön eläkkeellä oleva kehittämisjohtaja Risto Mäkinen pitää Sailaksen ehdotuksia kokeilemisen arvoisina. Hänen mielestään yrityselämän ja julkisen hallinnon välille tarvitaan lisää kiertoa ja vaihtoa.
Hän ehdottaa mallia, jossa ensimmäisen hakukierroksen hoitaisi konsultti, jonka ei tarvitsi julkistaa hakijoita. Jatkoon tämä ehdottaisi 2-4 hakijaa, joilta vielä varmistettaisiin, ovatko he pelissä mukana. Jos he tässä vaiheessa vetäytyisivät, nimi ei tulisi julkisuuteen. Jäljelle jääneet hakijat olisivat julkisia. Näistä nimittävä ministeri tai valtioneuvosto tekisi sitten omia pätevyys- ja sopivuusarvioitaan.
Mäkisenkään ehdotus ei ratkaise ongelmaa, mitä tehdä ministeriöissä niille poliittisin perustein nimitetyille virkamiehille, joiden oma puolue on jäänyt oppositioon. Heidät jätetään usein syrjään valmistelutyöstä. Meillä ei riitä resursseja USA:n
malliin, jossa keskeiset virkamiehet vaihtuvat samalla kuin hallituskin.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Ministeriöihin tuuletusta yritysmaailmasta”