Taloyhtiö, jossa asun, on saman edessä kuin moni muukin taloyhtiö. Osakkeenomistajat saavat lähikuukausina monessa yhtiökokouksessa pohdittavakseen, laittaako tarpeellinen korjaushanke vireille vai jäihin muutamaksi vuodeksi.
Puolesta ja vastaan tekijöitä on kuten kaikissa kerrostalojen korjauksissa. Samoin monia näkökulmia.
Epäröijänä löydän monia kysymyksiä. Onko korjaustapa suunniteltu riittävän hyvin? Löytyykö urakoitsija, joka osaa tehdä urakan kerralla kuntoon, ettei käy kuten hyvä ystävä on kertonut oman taloyhtiönsä korjauksista? Onko kustannus kohtuullinen vai ylihinnoiteltu osakkeenomistajien näkökulmasta? Entä jos lama syvenee, pystynkö maksamaan osalleni korjaamisesta tulevat kustannukset?
Puolestapuhujana katson edellisten kysymysten kääntöpuolia. Nyt löytyy osaavia suunnitteluresursseja toisin kuin ylikuumenemisen aikaan. Materiaalit ja rakennustelineet ovat halvempia. Osaavia urakoitsijoita saa helpommin kuin korkeasuhdanteessa, samoin tekijöitä. Urakkahinnat ovat nyt myös halvempia, ja siten korjaaminen tulee myös minulle halvemmaksi.
Kiinteistön arvoa katsovana pidän jatkuvan korjauksen filosofiaa tärkeänä. Haluan, että asuintaloni arvo säilyy.
Esteetikkona katson asiaa puhtaasti tilan ja kauneuden näkökulmasta. Haluaisin kävellä kohti kotitaloani ja nähdä harmaimpanikin arkipäivänä sen loistossaan. Julkisivukorjaus pesisi sen kasvot, ja tekisi siitä yhtä kauniin kuin aiemmin korjatuista naapureistaan.
Epäröijä jää pohdiskelussani häviölle. Kolmen muun näkökulmat jyräävät sen ajatukset perustellusti. Ajattelen asiaa kuin olisin omakotitalon korjauttaja tässä suhdannetilanteessa.
Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan minkä sävyinen julkisivu paljastuu rakennustelineiden takaa ja minä vuonna.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Nelijakoinen sisäinen taistelu korjaamisesta”