Suomessa on rakennettu viime vuodet ennen näkemättömällä vimmalla liiketilaa: uusia ABC-komplekseja, kauppakeskuksia, marketteja ja hypermarketteja on noussut ympäri maata valtava määrä. Kiinteistösijoittamisen kiihkeinä vuosina näille projekteille löytyi myös innokkaita sijoittajia. Suomessa on väkimäärään nähden vähän kaupan tilaa, kuuluivat hankkeiden perustelut.
Nyt tehtyjen kauppojen määrä on romahtanut ja kiinteistöjen arvonlasku alkanut. Joidenkin kohteiden arvoista on sulanut jo viidennes pois. Sijoittajan toivo on siis vakaa ja turvallinen vuokratuotto, joka takaa kassavirran myös suhdannealamäen aikana. Riskipitoiselle kohteelle ei välttämättä tällä hetkellä yksinkertaisesti löydy sijoittajaa – eikä sen paremmin rahoittajaa, vaikka osto- ja myyntihaluja olisikin.
Kauppakeskushankkeiden järkevyys testataan lähiaikoina, jos talous todella kääntyy alamäkeen. Tilojen tyhjeneminen ja vuokratuoton mureneminen on äärimmäinen riski, jota vastaan omistajan on vaikea suojautua. Jos saman pellon keskelle on rakennettu viidessä vuodessa sekä Prisma että Citymarket, on niihin valuva ostovoima väkisin pois muista päivittäistavarakaupoista, jollei alueen asukasmäärä lisäänny.
Väestö pakkautuu yhä tiiviimmin pääkaupunkiseudulle ja muutamiin muihin kasvukeskuksiin, joten erityisen uhan alla ovat muuttotappiokunnat. Monet vanhat teollisuuskaupungit ovat pyörineet jo vuosikymmeniä vetäytyvän savupiipputeollisuuden aikaan saamassa kuolemanspiraalissa. Poismuuttajat ovat yleensä aktiivista, työikäistä väestöä. Nuorisomuotia myyvät vaateketjut eivät pysy pystyssä kirkonkylälle kelkallaan potkuttelevien mummojen ostovoiman varassa.
Epäilen, että joissain maaseutukaupungeissa nähdään vielä ankara liiketilojen tyhjenemisen pudotuspeli. Siinä rytinässä jää varmasti myös joillekin sijoittajille käteen tyhjentyneiden halpahallien tai unohdettujen ostarien muotoisia musta pekka -kortteja.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Paljonko on (liian) paljon?”