EU:n puitteissa on sovittu tietyt pelisäännöt, jotka sitovat jäsenmaita. Tältä pohjalta olemme sitoutuneet yhteisiin tavoitteisiin, joista monet ovat etenkin Suomen kaltaiselle maalle taloudellisesti raskaita ja teknisesti vaikeita. Esimerkiksi uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämisessä erot heikompiin maihin ovat kymmenkertaiset, silti tavoitteemme ovat kiristymään päin.
EU:n mallioppilaana meille ei riitä toisen ikkunalasin lisääminen kuten Englannissa, vaan täällä vaaditaan jo neljättä. Suurimmat kaupunkimme ovat aikaa sitten olleet laajamittaisesti kaukolämmön piirissä, kun muualla pelkkä pyrkimys siirtyä sen käyttöön palkitaan ”ekokaupunki”-tunnuksilla.
Viimeistään rahaliitto ja euron parissa kompuroiminen ovat osoittaneet, millä tolalla asiat Euroopassa ovat: mitä etelämmäs mennään, sitä vähemmän yhteisesti sovittuja sääntöjä kunnioitetaan. Milloin vedotaan kansanluonteeseen, milloin otaksutaan, että ”rikkaan” pohjolan velvollisuus on ylläpitää eteläisempien maiden ylimitoitettua elintasoa. Onhan itsestäänselvää, että miellyttävässä Välimeren lämmössä ja auringossa paistatellessa ei luontaisesti tee mieli rehkiä toisin kuin täällä kylmässä pohjoisessa, jossa raatamalla ennaltaehkäistään paleltumiskuolemia.
Huhtikuussa jopa Saksassa lämpötilat olivat hellelukemissa, kun täällä sataa lunta toukokuussa. Omaa velkataakkaamme toisten velkojen maksamiseksi kasvattaessamme olisikin syytä pohtia, onko meidän oltava ensimmäisinä tinkimässä elintasostamme yhteiseksi hyväksi, kun eivät sitä tee muutkaan. Me voimme hyvällä omallatunnolla vedota vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen ja pohjoisen äärimmäisiin sääolosuhteisiin.
Pidetään sopimuksista kiinni sitten, kun muutkin niitä noudattavat. Tällä välin voimme olla hiukan itsekkäitä ja toteuttaa vain niitä toimia, jotka ovat tarpeellisia ja järkeviä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Pelisäännöt, joita vain Suomi noudattaa”