Olen törmännyt julkisissa hankinnoissa todelliseen ongelmaan. Juhlapuheissa Pk-yrityksille kuulutetaan markkinarakoa ja lisää kilpailua. Todellisuudessa monissa julkisissa hankinnoissa kriteerit kuitenkin asetetaan siten, että pk-yritykset rajautuvat käytännössä kategorisesti pois kilpailusta.
Esimerkkinä mainitsen vaatimuksen kaksin- tai jopa kolminkertaisesta liikevaihdosta suhteessa kilpailtavan urakan arvoon. Ilmeisesti ongelma koskee lähes koko maata ja pk-yrityksiä laajemminkin.
Olemme perheyritys. Rakennusliikkeemme on toiminut jo vuodesta 1953. Olen ollut yrityksen toimitusjohtaja vuodesta 1983. Liikevaihtoa on viime vuosina ollut seuraavasti: 14,4 miljoonaa vuonna 2008, 15,1 miljoonaa euroa vuonna 2009, 7,8 miljoonaa euroa vuonna 2010 ja 14,9 miljoonaa euroa vuonna 2011.
Kohtuuton liikevaihtovaatimus tuli itselleni ensimmäisen kerran vastaan vasta viime vuonna, kun emme saaneet erään suurhallin laajennuksen papereita tarjouslaskentaan vuoden 2010 liikevaihtomme vuoksi. Kokemusta on myös muutamasta muusta hankkeesta.
Kuitenkin liikevaihtomme on koostunut melkein pelkästään urakkakilpailusta saaduista töistä ilman omaa asuntotuotantoa, joka monien läpikulkuerien vuoksi nostaa helposti liikevaihtoa. Julkisten rakennuskohteiden osuus liikevaihdosta on ollut merkittävä. Omavaraisuusaste on taseessa ollut kaikkina edellä mainittuina vuosina noin 60 prosenttia tai suurempi. Henkilöstössä ei ole olennaisia muutoksia.
Rakennusalalla on vaikea hakea kasvua pelkästään rakennusprojektien lukumäärää lisäämällä, koska saman liikevaihdon tekeminen esimerkiksi viidellä pienellä projektilla kuin yhdellä isolla projektilla, vaatii tavallisesti paljon suuremman työmäärän yrityksen työpäälliköltä, hankinnalta ja johtotasolta pelkästään jo projektien fyysisten välimatkojen vuoksi (huolimatta tietotekniikasta) kuin yksi iso. Näin liikevaihtorajoituksista tulee helposti myös yrityksen kasvun este, mikä pitkällä tähtäimellä voi johtaa sen näivettymiseen.
Pk-yrityksissä on samaa osaamista kuin isoissakin ja halua huolehtia laadusta, työturvallisuudesta ja kehittämisestä. Mielestäni ei ole järkevää sulkea pk-yrityksiä pois kilpailusta. Taloudellisen kyvykkyyden arvioimiseksi on löydettävä muita perusteita tai ainakin pitäisi luopua liian suurista liikevaihtovaatimuksista. Lisäksi hankintayksiköt kaipaavat selkeästi koulutusta taloudellisten kriteerien asettamisessa ja tulkinnassa.
Pienempien perheyrityksinä toimivien rakennusliikkeiden toimintaa rajoittaa jo luonnollisella tavalla se, etteivät niiden saatavissa olevat urakkavakuudet riitä niiden suorituskykyyn nähden ylisuuriin projekteihin. Eikö tämän pitäisi riittää?
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Pk-yrityksille tilaa julkisissa hankinnoissa”