Laukaan hallisortuma on käynnistänyt lähes jokavuotisen keskustelun rakennusten rakenteellisesta turvallisuudesta, kunnossapidosta ja vastuista. Suhteessa julkiseen valtaan, kuten rakennusvalvontaan, on lainsäätäjä ratkaissut asian selkeästi. Rakennuksen kunnossapitovelvoite kohdistuu rakennuksen omistajaan. Rakennusvalvonnan tehtävänä on olemassa olevien rakennusten osalta ”osaltaan” valvoa rakennusten kunnossapitoa ja hoitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että jos epäilyksiä rakennuksen turvallisuudesta syystä tai toisesta syntyy, voidaan rakennuksen omistajaa velvoittaa esittämään kuntotutkimus. Jos tutkimus tai muut syyt antavat aihetta epäillä rakennuksesta olevan ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, tulee rakennuksen käyttäminen kieltää ainakin väliaikaisesti.
Uusien rakennusten osalta painottuu viranomaisen tehtävä ennen kaikkea siihen, että suunnittelijat ja työnjohto täyttävät pätevyysvaatimukset ja ovat tehtävään kelpoisia. Rakennesuunnitelmien ja vastaavien tarkastus ei lain mukaan viranomaiselle edes kuulu. Vaativissa ja riskialttiissa kohteissa on käytettävissä erityismenettely, josta säädetään tarkemmin asetuksessa rakennustyön valvonnasta (RakMK A1). Erityismenettely tuotiin työvälineeksi vuonna 2006.
Suomen 320 kunnassa on osoitettu vaihtelevat voimavarat ja asiantuntemus rakennusvalvonnan käyttöön. Valtaosassa kunnista rakennustarkastuksen koko on alle kolme henkilöä. Niiden osalta vaativien kohteiden teknistä valvontaa ei ole edes teoriassa mahdollista järjestää lain edellyttämälle tasolle. Hallitusohjelmassa on maininta suuremmista yksiköistä, mutta asia on hautautunut kuntauudistuksen syövereihin.
On tullut aika arvioida perusteellisemmin rakennusten perusturvallisuuden kysymyksiä. Jos yhteiskunta oikeasti haluaa taata sen, etteivät Suomessa rakennukset sorru, tulee asiaa hoitaa jatkossa jotenkin muuten kuin uskomalla asia erimitallisten kuntien huolehdittavaksi. On vaikea perustella, miksi julkinen valta voi tarkastella maan eri osissa rakennusten turvallisuuskysymyksiä kovin eri pohjalta ja eri tavoin resursoituna.
Rakennustarkastusyhdistys RTY ry kannattaa rakenteellisesti vaativien kohteiden pakollista katsastusmenettelyä. Sen lisäksi tulee uusien rakennusten osalta lähteä luomaan enemmän yhdenmukaista käytäntöä, miten niiden tekninen moitteettomuus voidaan taata. Nykyinen kirjava käytäntö, jossa samalla viivalla ovat suurten kaupunkien asiantuntemus ja pienten kuntien yhden rakennustarkastajan yksiköt, on aikansa elänyt. Tietyn kokoluokan ja teknisen vaativuustason rakennuksille on luotava yhteismitallinen tekninen tarkastus. Tehtävä voidaan antaa suurempien kuntien rakennustarkastuksille, jos niin hyväksi havaitaan tai sitten valtiolle. Aikoinaan on myös selvitetty yksityisen tarkastuksen mahdollisuutta. Ratkaisu tältä osin kuuluu viime kädessä ympäristöministeriölle ja eduskunnalle. RTY toivoo, ettei asia unohdu lumien sulettua.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Rakenteellisesti vaativien kohteiden katsastusmenettely pakolliseksi”