Tilastotietojen mukaan noin 50 prosentissa asuinnoissa ja 70 prosentissa kouluissa on korjausta edellyttäviä kosteusvaurioita. Meillä on oikeus olettaa kotien ja koulujen toimivan terveellisinä ja turvallisina niin kauan kuin niitä kodeiksi ja kouluiksi kutsutaan.
Eduskunnan tarkastusvaliokunta on päättänyt ottaa valvonta-aiheekseen rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Eduskunnan kannanotossa (EK 5/2013 vp) edellytetään mm. kosteudenhallintaan ohjausta ja neuvontaa, rakentamisen pätevyyksien kehittämistä, valvonnan oikea-aikaisuutta, rakennushankkeen vaihekohtaista dokumentointia ja laadun todentamista.
Kansantaloudellisesti on järkevämpää alkaa suunnata kustannuksia rakennuskannan laadun ja kosteuden sietokyvyn parantamiseen kuin ongelmista johtuvien seuraamusten jatkuvaan hoitoon, siis enemmän terveydenhoitoa sairaudenhoidon sijaan.
Kosteusongelmien ilmaantuessa on jossakin vaiheessa rakennusprosessia epäonnistuttu – rakennuttamisessa, ohjauksessa, suunnittelussa, työmaalla, ylläpidossa tai käytössä on tehty virheitä, jota ei ole huomattu tai asiallisesti hoidettu.
Kosteudenhallinta sisältää koko rakentamisprosessin, ei siis pelkästään työmaavaiheen toimenpiteet, joista tärkein on sääsuojaus.
Nykyään jo ymmärretään kylmäketjun merkitys elintarvikkeiden laadun varmistuksessa. Vastaavasti meidän tulee saada asennemuutos rakentamisen kosteudenhallintaan siten, että rakentamisessa otetaan käyttöön kuivaketju, joka varmistaa rakenteiden pysymisen kuivina koko rakennusprosessin ja käytön aikana.
Eräs merkittävä syy kosteus- ja homeongelmien syntymiseen on asenne. Muutosvastarinta uusia laadukkaampia rakentamistapoja vastaan on suuri ja kosteudenhallinnan uudet ja toimivat menettelytavat ohitetaan toteamalla, että ”näin on aina ennenkin tehty ja niin tehdään nytkin”.
Kunnallinen rakennusvalvonta voi tukea laaturakentamista edellyttämällä lupaehdoissa hankekohtaista kosteudenhallintasuunnitelmaa. Rakennusvalvonnan ennakkoneuvonta, tasavertainen keskustelu ja vuorovaikutus sekä kuivaketjuajatteluun sitouttaminen tuottaa paremman lopputuloksen kuin pistokoemaiset yllätysiskut. Siis ollaan enemmän kätilönä synnytyksessä kuin poliisina rikospaikalla.
Koko rakennusprosessin kuivaketju edellyttää systemaattista mittausta, tiedon dokumentointia, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tavoitteena on yhdistää hajallaan oleva tieto kattavaksi ja selkeäksi dokumentiksi, jonka perusteella määritetään rakennuksen kosteuslaatuluokka.
Kosteudenhallinnan perusperiaatteet pohjautuvat Oulun rakennusvalvonnan kehittämään työmaan kosteudenhallinnan mallirunkoon 2001 ja ennakoivaan laadunohjaukseen, joka on ollut käytössä vuodesta 2004 lähtien. Vuonna 2011 kosteuslaatuluokitus julkaistiin RIL 250 julkaisussa.
Suunnitelmien ja toteutustietojen perusteella voidaan määritellä rakennuksen kosteuslaatuluokka. Menettely perustuu seuraaviin laatutekijöihin:
1. Rakennuksen ilmanpitävyys
2. Kylmäsiltojen määrä
3. Rakenteiden kuivumiskyky
4. Työmaan kosteudenhallinta
5. Talotekniikan toimivuus.
Rakennuksen ilmanpitävyyden ja kylmäsiltojen määrän arviointiperusteet saadaan ilmatiiviys- ja lämpökuvausmittauksesta. Rakenteiden kuivumiskyvyn arvioi rakennesuunnittelija materiaalitietojen ja rakenneanalyysien perusteella. Työmaan kosteudenhallinnan laatu arvioidaan vastaavan työnjohtajan tai valvojan dokumentoinnin perusteella. Talotekniikan
toimivuuden arvioi LVI-suunnittelija ilmanvaihto- ja lämmityslaitteiden säätöarvojen ja mittaustulosten perusteella käyttäen arviointiperusteena sisäilmaluokituksen mukaisia viitearvoja.
Pääsuunnittelija kerää eri vastuutahoilta mittaustulokset yhteen, määrittää lopullisen kosteuslaatuluokan ja liittää sen rakennuksen käyttöönoton yhteydessä rakennuksen dokumentteihin energiaselvityksen/energiatodistuksen rinnalle. Liitteeksi tulee edellä
mainittujen tahojen allekirjoittamat arvioinnin perusteet.
Kokonaisarviointi perustuu ”heikoimman lenkin periaatteeseen”. Esimerkiksi osa-alueiden arviointitulos: A-A-B-A-A-A-D tuottaa lopputuloksen D.
Rakentamisen kosteudenhallinta ymmärretään usein pelkästään työmaan sääsuojauksena, joka yksittäisenä toimenpiteenä on tärkeä, mutta ei yksin varmista onnistunutta lopputulosta. On erittäin tärkeää, että kosteudenhallinta koskee koko rakennusprosessia: rakennuttamista, suunnittelua, työmaatoteutusta, valvontaa ja dokumentointia. Näin luodaan kiinteistön ylläpidolle ja käytölle hyvät toimintaedellytykset.
Miten eduskunnan 14 kohdan kannanottoon voidaan vastata. Haaste on kova, mutta ei mahdoton. Terävöitetään ohjausta ja neuvontaa, nostetaan osaamisen tasoa, edellytetään rakennusprosessin kosteudenhallintaa ja ajantasaista dokumentointia, mitataan laatua, panostetaan rakennuksen elinkaaren kosteudenhallintaan ja oikea-aikaisiin korjauksiin. Nyt pitää saada ammattiylpeys kunniaan ja asennetta peliin.
Lisätietoa: RIL:n vuoden 2014 rakennusalan diplomi-insinööriksi valitun Pekka Seppälän haastattelu on perjantaina 9.5. ilmestyvässä Rakennuslehdestä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Sääsuojaus on vain osa rakentamisen kuivaketjua”