Suhteellisuutta rakentamisen laatukeskusteluun

Viimeaikaisessa keskustelussa rakentajat ja ennen kaikkea asuntojen rakentajat ovat joutuneet ankaran kritiikin kohteeksi. Esiin tuodut käsittämättömät virheet viemärien toimimattomuudesta tai täysin susista putkistoasennuksista ovat selkeitä osoituksia onnettomasta suomalaisesta lähtökohdasta, että kaikki miehet koulutuksesta ja kokemuksesta huolimatta saavat rakentaa ja samalla siitä, että halvalla ei saa hyvää. Olen myös omakohtaisesti joutunut kokemaan, että epäonnistumisia syntyy myös kotimaisin voimin.

On vaikea uskoa, että missään rakennusliikkeessä lähtökohtaisesti hyväksytään epäkelpoa työtä työmaalla, mutta siitä huolimatta suurissakin organisaatioissa tapahtuu vaikka mitä. Rakennustyö on ja tulee olemaan käsityötä ja viime kädessä tuotteen laadun ratkaisee työntekijä. On aivan sama kuinka monta mestaria tai valvojaa työmaalla pyörii, jos työntekijän ammattitaito ja motivaatio eivät ole kohdallaan. Lähtökohtana ei voi olla, että jokaisella työntekijällä on valvoja takana, se kuuluu toisenlaiseen yhteiskuntaan.

Suurin osa työmailla työskentelevistä on ammattitaitoisia ja vastuuntuntoisia, mutta ei tarvitse olla kuin yksi kahdestakymmenestä, jolla asenne ei ole kohdallaan, syntyy kamalaa jälkeä, ja mikä pahinta, virheet tulevat esille vasta jonkun ajan kuluttua.

Asuntoministeri on kovistellut asuntorakentajia. Väitteessään, että urakoitsijat ovat vanhoillisia, hän on kyllä oikeassa, mutta siihen on omat syynsä. Asuntokauppalaki edellyttää, että perustajaurakoitsija vastaa 10 vuotta mm rakenteiden kestävyydestä. Tämä aiheuttaa sen, että on uhkarohkeaa käyttää sellaisia ”innovatiivisia” ratkaisuja, joista ei ole useamman vuoden kokemusta.

Autoteollisuudestakin ministeri kehotti meitä rakentajia ottamaan esimerkkiä.. Autotehtaat eivät kuitenkaan rakenna autoja, joilla voi ajaa viisikymmentä vuotta, hyvä kun kestävät viisi vuotta, eikä sitäkään ilman kalliita määräaikaishuoltoja. Suuri japanilainen automerkki kutsui miljoonia autoja remonttiin – ei niilläkään kaikki taida onnistua.

Yrityksemme tekemät ensimmäiset kerrostaloasunnot ovat jo viisikymmentä vuotta vanhoja ja jokapäiväisessä käytössä. Pitkän ”isältä pojalle” siirtyneen kokemuksen aikana olemme oppineet käyttämään hyviä, konservatiivisia rakenteita ja materiaaleja. Ratkaisuja, joista meillä on varma tieto, että ne toimivat pitkään ja luotettavasti. Konservatiivisesti toimimalla voimme toteuttaa asuntoja, joissa ihmisten on turvallista, edullista ja ennen kaikkea helppo asua. Suurin osa ihmisistä ei halua vaativia säätölaitteita ja nappulatekniikkaa asuntoon, digi-boksin kaukosäädin on monelle aivan riittävä haaste.

Olen jo sen ikäinen, että kun tänä vuonna aloitamme uuden kerrostalon rakentamisen, tuo kymmenen vuoden vastuu päättyy, kun olen lähes seitsemänkymmentä vuotta. Ei himoita ajatus, että kun toivottavasti olen hyväkuntoisena eläkeläisenä Välimeren rannalla pelaamassa golfia, syömässä pastaa ja juomassa punaviiniä kuten asuntoministeri kotisivullaan kertoo jo nyt tekevänsä, jonkin toteuttamamme asuntoyhtiön edustaja soittaa ja vaatii korjaamaan ”innovatiivisesta” rakentamisesta aiheutuneet kosteus- ynnämuut mahdolliset vauriot.

Ministeriön johdolla, energiatalouden nimissä ajetaan väkisin määräyksiä rakentamiseen, joiden teknisistä vaikutuksista jopa rakennusalan korkeakoulujen johtavat opettajat ovat erimielisiä. Samanaikaisesti asuntokauppalaki edellyttää, että perustajaurakoitsija ottaa asunnon rakenteista kymmenen vuoden vastuun. Uusista, testaamattomista ratkaisuista vastuun ottaessani, olen varmasti ”lyhytnäköinen ja jopa tyhmä”, kuten talvella (HS 25.01) ministeri totesi.

Yrityksemme on urakoinut asuntoja Haaparannan kaupungissa. Suomeen ja Ruotsiin rakentamiemme kerrostalojen välinen etäisyys on vajaa kaksi kilometriä, mutta ruotsalaisilla normeilla Ruotsissa voi rakentaa selkeästi edullisempia asuntoja ja Haaparannalla on aina sama pakkanen kuin Torniossa. Miksi väkisin ajetaan voimaan sellaisia määräyksiä, että suomalaisille pitää rakentaa maailman kalleimpia asuntoja?  Sekö on kaivattua edistyksellisyyttä?

Vuosien saatossa asuntoasioista vastaavat ministerit ja virkamiehet ovat nostaneet esille erilaisia ”innovatiivisia juttuja”, joita rakentajien on pitänyt toteuttaa. Energiakriisin jälkeen rakennuksista tehtiin pullotiiviitä, seurauksena homeongelmat. Sitten agendalla oli lämpöjohtojen äänenjohtavuus ja lämpölinjoihin asennettiin erinäköisiä äänenvaimentimia, jotka sitten enemmän tai vähemmän riidellen asukkaiden ja urakoitsijoiden kustannuksilla purettiin pois.

Uusilla määräyksillä lisättiin asuntojen ilmanvaihdon määrää ja ohjeiden mukaan korvausilma otettiin ikkunoiden yläpuolelta suoraan ulkoa. Varsinkin pienistä asunnoista tuli tavattoman vetoisia, kun talviaikaan raaka pakkasilmaa imettiin sisään jne. Luetteloa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Ennen kuin uudet rakenteiden energiamääräykset astuvat täysimääräisenä voimaan, määräyksien antajan olisi ehdottomasti annettava rakennuksille vakuutus, joka kattaa mahdolliset suuretkin korjauskustannukset, mikäli uusista määräyksistä johtuen syntyy ongelmia. Tällainen vaatimus on ennemmin jotain muuta, kuin tyhmyyttä.. Jäljet pelottavat.

En ole yli kolmekymmentä vuotta kestäneen työurani aikana vielä koskaan nähnyt yhtään virkamiestä tai asuntoasioista vastaavaa ministeriä kertomassa asunnonostajille ongelmien ilmaannuttua, että tyhmä rakentaja on tehnyt määräysten mukaan, mutta koska viranomainen on näin edellyttänyt, yhteiskunta huolehtii korjausten kustannuksista. Kukahan nykyisistä päättäjistä tulee kukkaron kanssa mukaan korjaustöihin, jos uusien energiamääräysten mukaiset rakenteet myöhemmin osoittautuvat sudeksi.

Jokaisen vallanpitäjän aikana me pitkäjänteisesti toimivat rakentajat pyrimme kaikesta huolimatta toteuttamaan asiakkaillemme todennäköisesti varsin konservatiivisia asuntoja, kuitenkin käyttäen laadukkaita ratkaisuja, jotka kestävät useamman vaalikauden ja joista voi ottaa enemmän, kuin poliittisen vastuun.

Kesäisin terveisin LumiLinna-kaupungista

Mikko Kurtti

rakennusinsinööri, toimitusjohtaja

kaupunginvaltuutettu (kok)