Taloyhtiöissä lähestyy taas ikuisuuskysymysten aika. Rappauksissa näkyy hiushalkeamia. Pessimistit sanovat, että vesi pääsee niistä rakenteisiin. Optimistien mukaan mitään huolta ei ole. Pitäisikö taloa remontoida, vai tulisiko suurempaa säästöä, jos lykätään korjaustyöt ensi vuoteen?
Joka tapauksessa yhtiökokouksien päätettäväksi valmistellaan remonttiratkaisuja ja korjausvastikkeita. Neljännes osakkaista sanoo, että ei kannata remonttia, koska ei asu talossa enää pitkään. Toinen neljännes tuskailee kuluja, koska on juuri muuttanut taloon ja joutuisi maksamaan edellisten asukkaiden kulutusta. Loput eivät koskaan ota kantaa mihinkään, paitsi jos joku pysäköi heidän autopaikalleen.
Pidän kummallisena paradoksina sitä, että suomalainen on valmis sijoittamaan kaikki tulonsa omistusasunnon hankintaan – mutta kitsastelee, kun peruskorjausta tarvittaisiin. Johtuuko se ostohinnan ja siihen otetun lainan suuruudesta? Asuntolainaahan on tapana ottaa juuri niin paljon kuin pankki antaa.
Ehkä pankkien lainapaketeissa pitäisi olla korvamerkittynä ”remonttiraha” jo valmiiksi, jotta päästäisiin riittävän pitkäjänteiseen kunnossapidon suunnitteluun.
Mistä sitä säästöä sitten oikeasti syntyy? Jokainen rahareikä on varmasti kipeä – oli se sitten julkisivun rappauksessa, poskihampaassa, uuden plasmatelkkarin hankinnassa tai ruokalaskussa. Mutta sen neuvon voin yhtiökokouksille antaa, että alkavien pintavaurioiden korjaamatta jättäminen moninkertaistaa nopeasti työmäärän ja materiaalivahingot. Sellainen ensi vuoteen siirtäminen ei ole säästöä vaan tuhlausta.
Suosittelen lisäksi pitkäjänteisten korjaussuunnitelmien tekemistä ja hyvien ammattilaisten valitsemista, jotta työ tulee tehtyä kuhunkin kohteeseen sopivilla menetelmillä ja materiaaleilla.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Tehdäänkö nyt vai siirretäänkö ensi vuoteen?”