Vuoden vaihtuessa koitti h-hetki. Asuintaloni julkisivun korjaus käynnistyi. Se käsinrapataan sileäksi 1920-luvun klassismin tyyliin. Rakennus saa takaisin arvoisensa päällystakin, kun ajan saatossa tehty rosoinen rappaus jää vain historian kirjojen kuviksi.
Toistaiseksi saamme ihailla tammikuussa kirkastuvaa talvista taivasta esteettä, mutta tämä itsestäänselvyys poistuu puoleksi vuodeksi. Telineiden pystytys on edennyt umpikorttelitalon sille sivulle, jolla olohuone ja makuuhuone avautuvat puistonäkymään.
Muutaman viikon päästä edessä on julkisivun huputus ja sen jälkeen aamun sääkatsaukset jäävät television ennustajien varaan. Onneksi keittiö avautuu sisäpihalle, joten en joudu kokonaan pimeiden voimien saartamaksi.
Viime viikot pinnalla olleet elvytyspuheet ovat korostaneet asuinkerrostalojen korjaustoiminnan työllistävää merkitystä. Korjaushankkeiden arvioidaan tuovan työtä muuten toimettomille rakennusmiehille. Käsinrappaus jos jokin on työvaltaista. Siksi odotankin mielenkiinnolla, kuinka paljon ihmisiä häärii telineillä töiden ollessa kiivaimmillaan.
Pelkkä telineiden pystytys on muuttanut lähiympäristön äänimaailmaa. Tarjolla on rakennussanaston intensiivikurssi lähialueen kieliin. Viime lauantaina telineiltä ei havaintojeni mukaan kuulunut sanaakaan ensimmäistä tai toista kotimaista kieltä. Uskon kielten sekoituksen tästä kasvavan, kunhan varsinainen korjaustyö alkaa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Tuoko kevät kansainvälisen rapparin?”