Vastuullisuus osaksi työpaikan arkea työkulttuuria kehittämällä

Yrityksille asetetaan jatkuvasti kasvavia odotuksia vastuullisuuden suhteen: lainsäädäntö kiristyy, sijoittajat vaativat läpinäkyvyyttä, asiakkaat tekevät valintoja arvojensa mukaan ja työntekijät haluavat olla osa merkityksellistä tekemistä. Vastuullisuus ei voi enää olla pelkkä epämääräinen raportointimöykky johdon harteilla – sen on oltava osa koko työpaikan jokapäiväistä kulttuuria.

Vastuullisuus ei ole irrallinen osa organisaatiota, eikä sen ajatteleminen kuulu vain erikseen nimetyille henkilöille. Jos yritys haluaa olla aidosti ja näkyvästi vastuullinen toimija, tulee näiden arvojen saada roolinsa osana kaikkea tekemistä. Tarvitaan rohkeaa ajattelun ja toimintakulttuurin uudistamista. Vastuullisuus juurtuu työpaikan arkeen vasta, kun se on koko tiimin yhteinen tavoite ja näkyy konkreettisesti jokaisen työntekijän arjessa.

Työpaikan kulttuurin arvopohjan muuttaminen ei onnistu pelkästään kouluttamalla tai tykittämällä tiedostoja Sharepointiin. Tarvitaan jatkuvaa, joskus jopa ärsyttävän aktiivista vuorovaikutusta. Toistuvuuden lisäksi viestinnän tulee olla kohderyhmälle relevanttia. On hyvä pitää mielessä, että kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea yhtä syvällisesti. Ei ole tarkoituksenmukaista käyttää aikaa siihen, että jokainen työntekijä oppii EU-taksonomian vaatimukset ulkoa tai hallitsee hiilijalanjälkilaskennan kaavat. Pelkän faktatiedon jakamisen sijaan on ensiarvoisen tärkeää antaa tilaa myös epävarmuudelle ja vastarinnalle.

Uudet asiat voivat tuntua vierailta ja epäilyttäviltä, ja siksi tässäkin asiassa tunneviestintä on keskeistä. Keskustelkaa avoimesti ja tuomitsematta siitä, miksi vastuullisuusasiat voivat tuntua vaikeilta, turhilta tai liian raskailta ja miten yhdessä voitaisiin päästä suuristakin haasteista eteenpäin.

Useimmiten kaikkien meidän työpaikoillamme on jo olemassa käytäntöjä, jotka tukevat vastuullisuutta, vaikkei niitä alun perin olekaan siitä syystä aloitettu. Monesti esimerkiksi ne toimintatavat, jotka on otettu käyttöön kustannusten vähentämiseksi, auttavatkin samalla säästämään luonnonvaroja.

Kun tutut asiat esitetään uudella tavalla, ihmiset ymmärtävät helpommin, ettei vastuullisuus olekaan ihan niin vieras tai uusi juttu. Jokaiselle on varmasti huomattavasti kevyempi ajatus lähteä vahvistamaan ja laajentamaan jo olemassa olevia käytäntöjä kuin alkaa rakentamaan alusta asti jotakin täysin uutta.

Yksi vastuullisuuskulttuurin luomisen suuri hidaste voi olla myös mielikuva asian ehdottomasta vakavuudesta. Todellisuudessa vastuullisuus voi olla myös luovaa, leikkisää ja yhteisöllistä. Testatkaa yhdessä vegaanisia uutuustuotteita tai pitäkää tavaranvaihtopäivä toimistolla. Rennompi lähestymistapa herättää usein avoimempaa keskustelua ja lisää yksilöiden osallisuutta. Kun vastuullisuus tuodaan osaksi pikkujouluja tai kahvihuonekeskusteluja, siitä alkaa rakentua osa työyhteisön identiteettiä – ei pelkästään pakon sanelemia strategioita ja sääntöjä.

Vastuullisuuskulttuuri ei synny käskemällä – se syntyy osallistamalla. Se ei vaadi täydellistä suoritusta, vaan jatkuvaa uteliaisuutta ja halua oppia. Kun vastuullisuus saadaan juurtumaan vahvaksi osaksi työpaikan arkea ja työyhteisön henkeä, jokaisen kynnys tehdä työssään vastuullisempia valintoja ja aloitteita madaltuu. Tästä alkaa todellinen kehitys.