Ylikuumeneeko korjausbisnes vai asiakkaat

Siellä missä on tukia, syntyy helposti myös väärinkäytöksiä sekä syytöksiä siitä, että tuet
vääristävät kilpailutilannetta. Jo aiemmin verottaja on puuttunut siihen, että kotitalousvähennyksen siivillä tarvikkeiden hinnat ovat loppulaskujen mukaan pudonneet reippaasti rakennuskustannusindeksiä nopeammin, tai jopa vastavirtaan. Työn osuus pikku-urakoissa alkaa lähennellä sataa prosenttia.

Nyt myös korjausavustuksen väitetään valuvan remonttihintoihin. Totta vai tarua, on väitteet tutkittava tarkasti. Osaltaan on huomioitava sekin, että uudisrakentamisessa eivät toimi samat pelurit kuin korjausrakentamisessa, joten tilapäinen ylikuumeneminen erityisesti avustusten ollessa katkolla vuodenvaihteessa on hyvinkin todennäköistä. Tämä siitäkin huolimatta, että kilometritehtaalle valuu samanaikaisesti tuhansittain rakennusalan työntekijöitä. Mutta he ovatkin uudisrakentajia.

Tässä piileekin dilemma, johon olisi puututtava nopeasti. Alan koulutus ei valmista työntekijöitä saneeraajaksi, vielä vähemmän restaurointiin. Rakentamisen painopisteen muuttuessa ehkä jopa pysyvästi korjausrakentamisen puolelle, painottuu koulutuksessa edelleen uudisrakentaminen.

Ensi vuosikymmenellä kerrostalojen saneeraustarve paisuu vähintään kaksinkertaiseksi, mutta sen rinnalla myös toimitilat, koulut, sairaalat ja infra rapistuvat yhä kiihtyvällä tahdilla. Tällöin ei välttämättä olekaan suurin huoli se, milloin uudisrakentaminen elpyy vaan se, pysyykö tarvittava ammattiväki edelleen saneeraustyömailla.

Järjettömin vaihtoehto voi olla jopa todennäköisin. Ellei valtiovalta havahdu täydennys- ja jatkokoulutustarpeen tyydyttämiseen kiivaassa tahdissa, saattaa vuosikymmenen vaihtuessa työttömyyskortistossa maata tuhansia rakennusalan ammattilaisia odottamassa 500 päivän päättymistä, samalla kun korjausrakentaminen ylikuumenee ja saneeraushinnat karkaavat pilviin.