RTT:n mukaan ikkunan ulkopintaan tiivistyvä kosteus on peräisin ulkoilman kosteudesta. Kosteuden tiivistyminen ei siis aiheudu esimerkiksi sisäilman korkeasta kosteuspitoisuudesta.
RTT toteaa, että huurtumista voi esiintyä silloin, kun ikkunan ulkopinta pääsee jäähtymään ulkoilmaa kylmemmäksi. Vanhoissa kaksi- tai kolmilasisissa ikkunoissa runsas lämpövuoto lämmitti lasin ulkopintaa ja esti huurtumisen. Uusissa, energiatehokkaissa selektiivi- ja eristyslaseja käyttävissä ikkunoissa näin ei enää tapahdu, vaan ikkuna säteilee poispäin enemmän lämpöä kuin siihen itseensä tulee ja samalla ikkuna huurtuu. Sama ilmiö voidaan nähdä yön jälkeen auton ikkunoissa, joiden pintaan on tiivistynyt kosteutta.
Monet tekijät vaikuttavat huurtumiseen
RTT:n mukaan huurtuminen ei ole järjestelmällistä. Sitä tapahtuu vain tietyissä olosuhteissa yleensä syksyisin ja keväisin. Sää vaikuttaa ilmiöön. Huurtumista esiintyy yleensä yön tunteina kirkkaan pilvettömän sään vallitessa. Kosteuden tiivistyminen ikkunan ulkopintaan riippuu myös tuulen ja ikkunan ilmansuunnasta, rakennuksen ympärillä olevista muista rakennuksista, puista ja monista muista paikallisista tekijöistä.
Ikkunan ulkopintaan tiivistynyt kosteus haihtuu yleensä melko nopeasti pois auringon tai tuulen vaikutuksesta, kun lämpötila ulkona on plussan puolella. Sen sijaan talvella ilmiö voi olla kiusallinen. Lämpötilan ollessa nollan alapuolella kosteus jäätyy lasin pintaan ja sopivissa olosuhteissa se voi pysyä siinä useita päiviä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Rakennustuoteteollisuus pitää ikkunoiden huurtumista normaalina”