Millaista vauhtia saa konsulttikeskusteluun trio Jokela-Soimakallio-Peisa?

Merkintä 4.12.2023: Tarkastaja on pannut merkille, että konsulttipuolellakin kulmahuoneen yölamppua polttaa moni uusi henkilö. Sitowisessa alan inertiaa yrittää voittaa Heikki Haasmaa.

Haasmaa hakee yhtiölle ajatusjohtajan positiota ja digiloikan kärkiroolia. Historiallisesti digiosaamista periytyykin Sitosta ja Haasmaan kansainväliset kokemukset Kone Oy:ssä auttanevat uusien ajatuksien tuomisessa rakennusalalle.

A-Insinöörit saivat kokeneen rakennusliikejohtajan YIT:stä. Kari Kauniskangas joutui aloittamaan myrskyisässä markkinassa, mikä lienee tuttua parikymmentä vuotta rakennusliikkeessä toimineelle. Konsulttijohtajien kierrätystaival rakennusliikkeissä jäi lyhyeksi – toivotaan, että kuvio toimii toisin päin.

Maija Jokelan shikaanikäännös uravalinnassa päätyi Rambollille. Tanskasta tuli käsky siirtyä vihreään ja Suomihan seuraa ohjeita. Jokela on myös innokas naisverkostuja. Yksi suora onkin jo koossa: Jokela on puheenjohtajana SKOLissa, jossa toimitusjohtajana on Helena Soimakallio ja RILin puheenjohtajaksi tulee Annina Peisa, hänkin Rambollilta. Tarkastaja jää mielenkiinnolla odottamaan, millaista vauhtia tämä kolmikko saa alan keskusteluun.

On konsulttipuolella poikkeuskin. Granlundissa Pekka Metsi on jo ylittänyt toimitusjohtajan keskimääräisen virassaoloiän. Metsillä on vielä työ kesken nostaa talotekniikan arvostus Nextille levelille. Ja yritys pitäisi kasvattaa isoksi kansainväliseksi toimijaksi. Tarkastaja seuraa tilanteen kehittymistä.

***

Merkintä 22.11.2023 Tarkastajalle on kerrottu, että rakentaminen ei lopu koskaan. Eikä varmaan lopukaan varsinkin, kun katsoo, miten infrastruktuuria tuhotaan Ukrainassa ja nyt myös Gazassa. Suomi on kansainvälisten järjestöjen ja pankkien jäsenenä mukana kriisien hallinnassa, mutta ei perinteisesti ole osallistunut jälleenrakentamiseen. Saksan rahoittamat sotilaskylät aikanaan ehkä jonkinlaisena poikkeuksena.

Rakentajien kaukomaaperinteitä yritetään nyt herättää henkiin järjestöjen ja valtiovallan toimesta. Fokuksessa on uusi kehitysapukohteemme Ukraina. EK lähti liikkeelle ensimmäisenä. EK:n Petri Vuorion johtama elinkeinoelämän yhteistyöfoorumi on listannut osaamisia, joita se puskee mukaan jälleenrakentamiseen. RT on perustanut jälleenrakentamisen tilannehuoneen, jonka kautta Antti Aaltonen yrittää pitää jäsenensä tietoisena mahdollisuuksista.

Eteläranta 10:ssä toimivat myös aktiviteettinsa Ukrainaan muuttaneet kauppakamari East Cham ja East Office of Finnish Industries. East Chamin puheenjohtajana toimii East Officen entinen puheenjohtaja, pankkimies Ilkka Salonen. Officen operatiivista toimintaa johtaa nykyään Ukraina-konkari Janne Harjunpää. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio määräsi Team Finlandin antamaan neuvoja jälleenrakentamishankkeista kansalaisille ja nimesi deskin vetovastuuseen rakentajillekin tutun Reijo Kankaan Business Finlandista. Yksityisiä kauppadelegaatioita järjestelee myös Lvivin vanha leijona Jukka Laikari, jolla on entuudestaan paljon kokemusta alueella toimimisesta.

Neuvojista ei siis ole pulaa. Mutta riittääkö avaukseksi se, että seuraamme huolestuneena tilannetta kotisohvilta? Entisten vientiritareiden leimat passeissa alkavat ikävästi himmentyä. Onko yritystemme tulkinta riskeistä kaventunut pelkästään negatiivisten riskien tunnistamiseen, eikä riskien hallintaan tai jopa positiivisten riskien eli mahdollisuuksien hyödyntämiseen?

Tarkastajan entinen pomo sanoi, että ”Maailma on täynnä mahdollisuuksia – älä käytä niitä”. Ehkä se on mantra vieläkin, kun suomea ei Tarkastaja ole ulkomaisissa pöydissä juurikaan kuulut.

Merkintä 15.11.2023 Kustannukset, aikataulu ja laatu. Kaksi saat, mutta kolmatta et, tietää vanha hokema ja tietysti Tarkastajakin. Tähän kiteytyi Helsingin Sanomissa rakentamisen laatua käsittelevä artikkeli muutama viikko sitten. Aihe synnytti kansalaisissa paljon lämpöä ja kommenttipalsta oli pitkään suljettuna mielipidetulvan takia.

Rakentaminen koetaan konkreettisena toimintana. Se näkyy, mitä tehdään. Toimittajilta ja asiantuntijoiltakin jää usein huomioimatta se, mikä ei näy tai mitä jää tekemättä tai tehdään väärään aikaan.

Hukka ei näy. Tehtävien väliset riippuvuudet eivät näy. Kriittinen polku ei näy. Hinnoitellut riskit eivät näy. Virtaus ei näy. Hajonta ei näy. Esivalmistuksen edut eivät näy. Osaoptimoinnin ongelmat eivät näy. Juurisyyt eivät näy. Näihin näkymättömiin asioihin puuttumisella saataisiin paljon enemmän aikaan kuin osaamattomien työntekijöiden syyttelyllä. Mitä pitäisi tehdä?

Millä palveluntuottajat kilpailevat hankkeeseen pääsystä? Yleensä hinnalla. Pelkällä hinnalla kilpailu johtaa lähes väistämättä alilaatuun. Alhainen alkuhinta ei välttämättä edes ole edullisin loppuhinta. Ala on tosin itsekin syyllinen pelkällä hinnalla kilpailuttamiseen: korkeampi hinta ei ole aina taannut korkeampaa laatua tai parempaa aikataulun pitoa. Julkisissa hankinnoissa tilaaja altistaa itsensä helposti markkinaoikeudelle, jos kilpailuttaa muuten kuin hinnalla.

Hankintaosastot eivät osaa tai uskalla käyttää monipuolisempia malleja, vaikka yleisesti on tiedossa, että kannattaisi. Hankkimisesta tulee ostamista. Paradoksaalista on, että jos esimerkiksi lyhintä läpimenoaikaa käytetään valintakriteerinä, on voittaja helposti myös halvin! Arvoa tuottavan ajan osuus on ei-arvoa tuottavaa aikaa suurempi. Tutkimusten mukaan yleensä on toisin päin ja aikasidonnaiset kustannukset jatkavat kasvuaan.

Merkintä 7.11.2023 Tarkastaja osallistui alan asiantuntijaseminaariin – niitähän meillä riittää – ja perinteisesti myös kokkareille. Kuuntelin seurueen keskusteluja markkinatilanteesta. Synkistelystä tuli mieleen Shakesparen Macbeth: “Hell is empty and the devils are here”. Nykytilannetta verrattiin 70-luvun öljykriisiin, 90-luvun lamaan, 2008 Lehman Brothersien romahdukseen, 2014 taantumaan ja muihin anomalioihin. Toisaalta tietäjät tiesivät, että se, mikä menee alas, tulee myös ylös. Mutta koska?

Asuntorakentamisen alho tuntuu vievän koko sektorin huomion. Kysyntä on alhaalla, raha on kallista, jos sitä ylipäätään saa, eikä nykyinen kustannuskehitys anna riittävästi varmuutta investointien aloittamiseksi.

Tarjottimien äärestä tuli myös ennustus: ensi kesän korvalla inflaatio ja korkotasot ovat vakiintuneet ja patoutunut kysyntä jo niin suurta, että liikkeelle lähdetään. Työpula vaihtuu ensi syksynä työvoimapulaksi. Uskokoon ken uskaltaa.

***

Merkintä 3.11.2023 Tarkastajan työmatkaa helpottamaan on avattu Raide-Jokeri. Kiitos siitä. Ajelinkin osan päivittäismatkasta mielenkiinnosta uutuudella. Kyyti oli tasaista ja nopeuskin paikoin oikein hyvä. Muutamat kaarteet tuottivat kipuilua. Rautapyörä ei taivu ja se kuului. Insinööreillä tuntuu tosin olevan ongelmaan jo ratkaisu, mutta jälkitöihin taitaa allianssi joutua.

Matka antoi mahdollisuuden tarkkailla myös ympäristöä. Valmiita kiinteistöjä oli ehtinyt reitin varrelle tulla paljon, mikä antaa uskoa raideinvestointien vipuvaikutukseen, mutta tyhjiä tontteja ja hiljaisia työmaakuoppiakin oli. Mikäli uskoo torninosturien määrän kertovan jotain suhdanteista, niin harvassa kurjet ainakin tuon reitin varrella olivat.

Mutta ei odottavan aika pitkäksi käy – markkina elää paremmin muualla kuin uusien asuntojen tuotannossa. Uskotaan siihen, mitä toivotaan ja viritetään itseämme tällä välin parempaan tuloskuntoon. Friedrich Nietzschen sanoin: ”To live is to suffer, to survive is to find some meaning in the suffering”.

***

Merkintä 1.11.2023 Yksityisautoilunkin ystävänä Tarkastaja juuttui katutyöruuhkaan Helsingissä ja mieleen palasi Visonin Jani Saarinen, joka on kuvannut katutyömaita jo useamman vuoden ja ihmettelee Linkedinissä harva se viikko, miten kaupunkien keskustoissa työmaa- ja muita ajoneuvoja saa pysäköidä ja rakennusmateriaaleja varastoida keskeisillä alueilla kuukausitolkulla kenenkään häärätessä ympärillä. Kuvissa esitellyt työmaat ovat hiljaisia, aitojen vartioimia maakasojen, materiaalien ja koneiden varastoalueita.

Työvaiheen jälkeen valmiita kadunpätkiä avataan uudelleen jopa useaan kertaan, kun eri osapuolten oma työsarka on jäänyt kaikesta huolimatta vaiheeseen. Rakentaminen on tietysti lähtökohtaisesti väliaikaisen haitan tuottamista, mutta jotain on muutettava, kun töiden hitautta ja häiriöitä joudutaan näin kovasti päivittelemään.

Helsingin entisellä pormestarilla Jan Vapaavuorella oli kunnianhimoinen tavoite nostaa Helsinki maailman toimivimmaksi kaupungiksi. Yhtenä teemana oli sujuvat katutyöt. Helsinki-mallia lähdettiin kehittämään suurella innolla ja avuksi otettiin Aallon liinaava professori Olli Seppänen tutkijoineen. Lähtöaineistoa kertyi paljon ja hankkeisiin osallistuvien tahojen määrä huimasi tutkijoiden päätä. Lopputulos oli, että yhteistyötä on lisättävä ja jonkinlainen yhteinen intressi on projekteissa löydettävä. Vaikea monimuuttujayhtälö, totesi Vapaavuori ja lähti privaattipuolelle.

Kehityshanke nosti kuitenkin esiin hyviä ideoita, jotka ovat edelleen käyttökelpoisia. Eivät ehkä toimi kaupungin omissa töissä, mutta ainakin kilpailu-urakoissa. Voisiko hankkeita esimerkiksi kilpailuttaa läpimenoajalla? Voitaisiinko siirtyä kahteen vuoroon? Tutkimusten mukaan tämä nopeuttaisi töitä 20-40 prosenttia. Toimisivatko yhteistoiminnalliset urakkamuodot paremmin tai otettaisiinko niistä kehitysvaihe osaksi muitakin urakkamuotoja?

Mallia voidaan ottaa myös Ruotsista. Siellä kaupunki ilmoittaa katutyön etukäteen ja kaikkia osapuolia velvoitetaan tekemään omat korjaustyönsä alueella. Katua ei valmistumisen jälkeen saa avata kolmeen vuoteen. Tai Japanista, jossa rakentamisprosessin kokonaisvaltaiseen suunnitteluun uhrataan merkittävästi aikaa. Ympäristölle aiheutuvaa haittaa minimoidaan jopa siten, että katutyöt tehdään öisin, puhdistetaan jäljet ja aloitetaan seuraavana yönä uudestaan – kaupunkilaisille haittaa tuottamatta. Ehkäpä pormestari Vartiainen lähteekin käymään Tokiossa toteuttaakseen ex-pormestari Vapaavuoren vision. Tarkastaja tulee mielellään mukaan matkaseurueeseen.