Merkintä 8.7.2025: Nettoa se on persnettokin, sanoi Jussi Salonoja, kun Espoon Metro Areenaa möi. Kiinteistömoguli Risto Kyhälä ja hallin uumenet hyvin tunteva asianajaja Mika Taberman kumppaneineen hakivat kevään lopulla hallin asiakirjat Luxemburgista asti ja uskovat uusina omistajina hallin loistavaan tulevaisuuteen.
Espoon uusi kaupunginjohtaja Kai Mykkänen peri Tapiolan urheilupuiston ongelmat edeltäjältään Jukka Mäkiseltä, joka ei monista yrityksistä huolimatta saanut riittävästi diilivarmuutta hallin ja alueen kehittämiseksi. Espoon kuuluisa byrokratia piti osaavat voimat aisoissa ja pelikentän rajat tiukalla.
Mykkänen ei sen sijaan aikaillut, vaan lähti toteuttamaan lain voiman saanutta asemakaavaa. Kyhälällä ja kumppaneilla lienee ollut apunaan myös alueella aiemmin hääränneitä konsultteja, jotka ovat osanneet kertoa, että Espoo sijoittaa vanhan hallin naapuriin 6000 katsojapaikan uuden jalkapallostadionin, 700 autopaikan pysäköintilaitoksen ja 40000 kerrosneliötä asuntoja. Vanha areena pääsee pian uutta hohtavien rakennusten seuraan.
Helsingin hallitkin näyttävät toimivan privaattisijoitusten varassa. Helsingin areenan eli uudelta nimeltään Veikkaus Arenan osti venäläisiltä yksityinen sijoittajaryhmä, jonka kärkihahmoina olivat sijoittaja Heikki Vitikko ja Trevian Asset Managementin Reima Södervall. Trevian nähtäneen elämystehtaiden kaupoilla jatkossakin.
Kiinteistöliiton puheenjohtaja, kauniaislainen diplomi-insinööri Timo Nieminen kumppaneineen puuhaa Suvilahteen elämyskolosseumia entisen työnantajansa rahastonhoitaja Pontoksen varoilla. Ja viereen suunnittelee näyttelijä Mikko Leppilampi Helsinki Event Hub -viihdekeskusta. Jätkäsaareen virittelee 4000 katsojan Royal Center -areenaa Vaalimaan Zsariakin kehittänyt helsinkiläis-tamperelainen Petri Olkinuora kumppaneidensa kanssa.
Helsingin kaupunki ja valtio ovat viimeinkin antaneet sivustatukea myös 15000 HIFK-fanille tai 19000 konserttivieraalle suunnitellulle Garden Helsinki -hankkeelle. Timo Everi ja Ilkka Kilpimaa varmasti iloitsevat tuesta, mutta lisää syvätaskuja tähän megahankkeeseen tarvitaan.
Jos nämä hankkeet toteutuvat, nousee Helsinki eurooppalaiselle tasolle areenojen määrässä ja laadussa. Palaavatko kiekko- ja keikkakuninkuus sitten Helsinkiin?
***
Merkintä 25.6.2025: Rakennustarkastusyhdistys sai keväällä uuden puheenjohtajan, turkulaisen Leena Salmelaisen. Salmelainen jatkaa Top Ten -käytäntöjen ja Kuivaketju 10 -hoksauttajien Vantaan Risto Levannon, Oulun mustapekan Pekka Seppälän ja Vantaan Pekka Virkamäen huolellisesti paaluttamaa työtä.
Salmelainen perii ison pelikentän, jossa ei juuri ole vaihtopelaajia. Pienemmissä kunnissa rakennustarkastaja joutuu toimimaan yksin ja hoitamaan useampia tehtäviä. Samalla pitäisi olla alueen rakentamisen auktoriteetti ja hyvän laadun portinvartija. Määräyksiä noudattava byrokraatti leimataan helposti sääntösheriffiksi. Jatkuva tasapainottelu lain kirjaimen ja yksittäisten rakentajien lennokkaan luovuuden välillä vaatinee hyviä hermoja.
Lupaviranomaisten resurssit ovat niukat, ja liian pitkistä lupaprosesseista valitetaan usein. Vuoden 2026 alusta alkaen rakennusvalvontaviranomaisen on kuitenkin ratkaistava lupahakemus kolmessa kuukaudessa. Erityisen vaativissa kohteissa aikaa on tuplasti. Pystyvätkö ruuhkaisimmat rakennusvalvonnat täyttämään tämän velvoitteen?
Olisiko mahdollista kokeilla mallia, jossa rakennuslupien tekninen tarkastus ulkoistettaisiin sertifioiduille yksityisille tarkastajille? Varsinainen lupapäätös ja asemakaavaan liittyvä arviointi säilyisivät viranomaisella. Malli olisi kolesterolivapaa sovellus kolmannen osapuolen tarkastukselle ja hyödyntäisi maassamme olevaa korkeaa asiantuntemusta tavallisemmissa kohteissa.
Toimintamalli on käytössä ainakin Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Australiassa. Yksityiset tahot toimivat ”Approved Inspectoreina” joko rinnakkain tai osin viranomaisen korvaajina. Toimintamalli vapauttaisi viranomaisresursseja muihin ydintehtäviin, nopeuttaisi lupakäsittelyä ja voisi lisätä tarkastuksen teknistä laatua. Pätevillä suunnittelijoilla olisi myös valmiit digitaaliset työkalut ja osaaminen tietomallipohjaisten rakennuslupahakemusten käsittelyyn.
Salmelaisen ja hänen kollegoidensa tehtäväksi jää löytää ja kouluttaa osaavia rakennustarkastajia, joita ei nähdä rakentamisen hidastajina vaan laadukkaan rakentamisen kumppaneina.
***
Merkintä 7.5.2025: Rakennusalan parhaaksi johtajaksi Rakennuslehden kyselyssä valittu Skanskan Tuomas Särkilahti totesi lehden haastattelussa, että saattaa jotakin jupista hiihtoladulla kaupunkien rakentamiseen tai kunnallispolitiikkaan liittyen, mutta on päättänyt jättää enemmät sanomiset ladulle.
Ei pidä erehtyä olemaan rakennusalan yritysjohtaja, jolla on ajatuksia. Tai ainakaan sanoa niitä ääneen. Jos jotain kuitenkin lipsahtaa, niin kannattaa kysyä Finest Futuren Peter Vesterbackalta tai Peikon Topi Paanaselta, miltä tuntuu, jos haastaa järjestelmää tai jos mielipide kallistuu väärään suuntaan ja markkinaoikeus ojentaa.
Sama yhteiskunta, joka vaatii yritysjohtajilta yhteiskuntavastuuta ja läpinäkyvyyttä, pahoittaa helposti mielensä, kun joku kommentoi vallitsevia systeemejä. Korjaava palaute kääntyy helposti parjaavaksi kolautteeksi. Valtakunnallisessa mainetutkimuksessa rakennusala jää jälkeen yritysten yleisestä tasosta, kun mitataan johtajien vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa. Vanha rintamaviisaus on otettu todesta: Älä nosta päätäsi, jos haluat pitää sen.
Tampereen kaupunginvaltuuston entinen puheenjohtaja Sanna Marin totesi aikoinaan raitiotiekokouksessa, että seuraavan puheenvuoron saa vain sellainen, joka raitioteistä jotakin tietää. Tietämättömyys ja väärinymmärrykset olivat tehneet istunnosta maratonin. Sama ilmiö pätee rakentamisesta yleisesti käytävässä keskustelussa. Vaihtoehtoisia totuuksia on viidakoksi asti.
Kiinteistö- ja rakennusalan asioista kommunikoitaessa laatu ja määrä eivät kuvasta alan yhteiskunnallista merkitystä.
Politiikassa keskustelua käydään, mutta sielläkin edustuksemme rajautuu rakennusalan diplomi-insinööriin, tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitiehen. Hänenkään salkkunsa ei osu ihan sweet spotiin.
Voisiko Suomi-Areena Suomen suurimpana keskustelufestivaalina kiinnostua rakennusalan kosketuspinnasta kansalaisiin ja rakennetun ympäristön ilmiöistä? Voisiko Kira-Foorumin johtoryhmän puheenjohtaja Aleksi Randell entisenä poliitikkona ja rakennusalan unilukkarina iskeä kipinöitä olkiin?
Alan kohtaaminen sidosryhmien ja tavallisten kansalaisten kanssa muodostaa joka tapauksessa ne hyvät ja huonot käsitykset, joista alamme tunnetaan. Rakennetaan jatkossa paljon, mutta myös mielipiteitä!
Merkintä 6.3.2025: Eläkepomo Risto Murto luovutti helmikuun viimeisenä päivänä kasvuraportin pääministeri Petteri Orpolle. Orpon oli vaikea pidätellä hymyään, kun sai sitä, mitä tuli. Murron ryhmä yrittää ehdotuksillaan pyrkiä vauhdittamaan Suomen talouskasvua. Pyrkimisen yrittäminen onkin ajan hengen mukaista. Tarkastajaa jäi mietityttämään, olisiko nyt paikka, jossa kira-ala voisi näyttää valmiuttaan toimia kasvun vauhdittajana? Voisiko ala ottaa näkyvää roolia raportin tavoitteiden toteuttamiseksi ihan käytännössä?
Julkisuudessa on ollut kommentteja siitä, että elinkeinoelämän johtajat eivät osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä pätee erityisesti kiinteistö- ja rakennusalalla. Pelko siitä, että joku pahoittaa mielensä, on kova. Kasvuraportin 41 ehdotusta eivät ole saaneet sen kummemmin Rakennuslehdeltä kuin järjestöjen tai yritysten johtajiltakaan kannanottoja. Ainoat julkisuuteen tulleet kommentit ovat Finanssiala ry:n toimitusjohtaja Arno Ahosniemeltä. Hän kaipaa toimiin konkretiaa.
Tarkastajan laudeparlamentti makusteli raportin ehdotuksia ja aloitti veroista. Pääomaintensiivisen alan todettiin hyötyvän esitetyistä verouudistuksista. RT:n Aleksi Randellin ja Raklin Jyrki Laurikaisen toivottiin vievän päättäjille konkreettisia ehdotuksia kira-alan investointimahdollisuuksien ja hankkeiden rahoitusmahdollisuuksien edistämiseksi.
Kiertotalouden ja päästövähennysteknologioiden investointien kasvattaminen oli yksi ehdotuksista. Rakentamisen palveluketju on varsin kyvykäs hiilijalan- ja -kädenjäljen toimija. Kiertotalous ja päästöt ovat alan arvoketjun läpileikkaavia aiheita. Maailmanluokan esimerkkejä löytyy niin start-upeista, suunnittelijoista, rakentajista kuin yksityisistä ja julkisista tilaajistakin. Voisiko Suomen Green Building Councilin Antti Ruuska käyttää kansainvälisen järjestönsä tukea käytännön osaamisemme esiin tuomiseksi Orpolle ja kumppaneille?
Raportin ehdotus valtion sijoitustoiminnan painopisteen siirtämisestä ei-listattuihin kasvuyrityksiin herätti paljon keskustelua. Harva yrityksemme on hyödyntänyt valtion hallinnoiman Suomen Teollisuussijoitus oy:n eli Tesin rahoitusta. Kannattaisiko Kira-Hubin Teemu Lehtisen esittäytyä Tesin toimitusjohtaja Pia Santavuorelle ja pyytää lupaa pitää veret seisauttava esitys alan sijoitusmahdollisuuksista? Yhtiön advisory boardissa on 15 keskeistä poliittista ja elinkeinoelämän vaikuttajaa, joiden olisi myös hyvä tietää proptech-alan mahdollisuuksista.
Löylyhuoneen tiimalasin valutellessa viimeisiään painotettiin lauteilta korvanlehdet punaisina, että kira-ala ei saa jäädä passiivisesti odottamaan muutoksia, vaan on osallistuttava, keskusteltava, innovoitava ja vaikutettava. Viestimme päättäjille on oltava, että meillä on kyky olla kasvun vauhdittajia!
***
Merkintä 24.2.2025: Tarkastaja on seurannut alkuvuoden tulosjulkistuksia. Tulosten hapettomuutta selitellään kysyntäkuopalla ja kiristyneellä kilpailulla. Jos tulosta on tullut, sen takana ovat olleet hyvin hallitut työmaat, kuten Hartelan toimitusjohtaja Juha Korkiamäki ja SRV:n Saku Sipola toteavat. Tulos tehdään tai menetetään kuulemma työmailla eikä toimistopöydän takana.
Constin Esa Korkeela pääsi verrokkiyritysten tasolle ja piti tulosta markkinatilanne huomioiden kohtalaisena. Skanskan Tuomas Särkilahden ilme oli vakava, kun hän kertoi liikevaihdon supistuneen kahdeksan prosenttia, mutta toisaalta liikevoitto kasvoi. YIT:n Heikki Vuorenmaan valopilkkuna oli Baltian ja itäisen Keski-Euroopan asuntopuolen merkittävästi kasvanut liiketoiminta. Vuorenmaa kertoi avoimesti myös yhtiön asiakas- ja henkilöstötyytyväisyysluvut, mikä on positiivista. Avoimuudesta pisteet saa myös Harri Savolainen Lujatalolta, joka järjestää perinteisesti tulosseminaarin paneeleineen päivineen.
Tarkastaja heitti tulosjulkistajien mainitsemat haasteet pureskeltavaksi keskiviikkosaunan laudeparlamentille. Debattia käytiin siitä, ovatko rakennusalan yhtiöt haluttomia tai kyvyttömiä sellaisiin muutoksiin, joilla tuloksia voitaisiin parantaa? Siis muutenkin kuin alasajoilla ja leikkauksilla? Ja onko kilpailu oikeasti kiristynyt jo vihamieliseen mittaan?
Kiristyvä kilpailu ei saanut parlamentilta hyväksyntää selitykseksi. Kilpailu on ollut osa talouden kehitystä aina. Kilpailun kiristymistä valitteli jo 1700-luvulla tunnettu brittiläinen kauppias Daniel Defoe, joka totesi, että ”Kaupan on joko edistyttävä tai taannuttava; sen on joko noustava tai laskettava, kasvettava tai kuihduttava. On mahdotonta, että se pysyisi muuttumattomana.” Sama pätee rakennusalan toimijoihin.
Heikot tulokset vaatisivat muutoksia strategioihin. Liian pitkään oikean asian tekemiseen sortui kruununjalokivemme Nokia, kun se poltti porauslauttaansa. Strategiamuutosten jarruina laudeparlamentti näki muun muassa yhtiöiden hallitukset. Hallituksia vaivaa näköalattomuus. Peräpeilistä lukuja on helpompi excelöidä kuin tuulilasista. Tuulilasinäkymään rakentajille heitettiin lauteilta Suomen kaivosmarkkinan tulevat investoinnit. Kiinnostus kriittisiin mineraaleihin on maailmalla kova. Suomesta povattiin uutta EU:n Grönlantia.
Viime vuoden tuloksen julkisti myös peliyhtiö Supercell. Toimitusjohtaja Ilkka Paananen teki yhtiössä strategiamuutoksen sekä liiketoimintaan että yrityskulttuuriin. Viime vuoden liikevaihto kasvoi 77 prosenttia ja kannattavuus nousi huippulukemiin. Kannattaisiko rakennusalan tutkia tämän toimijan kyvykkyyksiä tarkemmin?
***
Merkintä 24.1.2025: No nysse tuli! Uusi rakentamislaki astui voimaan 1. tammikuuta. Vaikutuksia pohdittiin ennätysyleisön edessä Rakennuttaminen 2025 -päivillä Tampereella. Valtakunnan viisauksia jakoi moni asiantuntija. Uuden lain tulkinnat ovat tuomioita vaille valmiita. Hallitusneuvos Kirsi Martinkaupilta tulkintoja on turha enää kysellä. Hän siirtyi tuoreempien kampaviinereiden ääreen Rakennustuoteteollisuuteen. Toivottavasti vastuullisuusasioiden käytäntöön viemisessä löytyy konsensus helpommin kuin rakentamislain kirjoittamisessa. Vastaavasta tehtävästä RTT:stä syksyllä eläkkeelle jäänyt ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorinen tuskaili ahkerasti myös EU-kuvioissa. Niissä ympyröissä saatetaan Martinkaupiltakin jälleen kysyä kärsivällisyyttä.
Rakennuttamispäivillä asetettiin paljon odotuksia tulevalle vuodelle. Uutisten mukaan Ruotsissa rakennusmarkkina on jo elpymässä ja saman uskoi tapahtuvan Raklin pääekonomisti Julia Ruotsi myös Suomessa.
Maiden taloudellisia riippuvuuksia esiteltiin seminaariväelle myös väylärakentamisen kautta. Tanskan ja Saksan välille, 40 metriä Itämeren alapuolelle, rakentuu 18 kilometriä pitkä upotettu Fehrmarnin rauta- ja moottoritietunneli. Huikea hanke. Budjetti yli 7 miljardia euroa. Tornion ja Haaparannan välille rakentuu rata ja onhan Hailuodon kiinteä yhteyskin sinne päin. Ruotsi ja Tanska integroituvat kilvan Eurooppaan, mutta me tyydymme odottelemaan toiveikkaina punaisen hupparin ilmestymistä Suomenlahden rannalle Rail Baltican kiskot kainalossaan.
Rakentamislain voimaan tulon vanavedessä vaihtui valta myös USA:ssa. Trumpin ensimmäiset sata päivää rullaavat jo ja touhua riittää. Trumpin ja Muskin doktriinit iskevät Euroopan arkoihin paikkoihin. Sääntöyhteiskunta ja yhteistyöhön perustuvat mallit eivät sovi miljardööreille.
Suomen rakennusalaa tämä tuskin paljoa keikuttaa, mutta entä jos arktisuutta harrastavat herrat kiinnostuvatkin hääräämään Suomessa? Rakennettaisiinko Pasilaan Trump Tower? Tulisiko Helsinki-Areenasta Musk-Areena? Vaadittaisiinko Suomea irtautumaan EU:sta ja liittoutumaan Teslan kanssa?
Vaihtoehtoisessa skenaariossa rakennusala mullistuisi ja meille syntyisi ”Suomi 2.0” -kaupunkeja ja ekosysteemejä, jotka toisivat mukanaan isoja investointeja ja uusia huipputeknologian osaajia. Mitä, jos tulevaisuus olisikin jotain tällaista?
Merkintä 20.12.2024: Rakennusala on toivonut parempia aikoja pitkään. Tarkastaja lähetti pukille toiveen, että tänä jouluna tulisi joululahjojakin. Pukin vastaus oli, että valitettavasti lahjoja ei voi nyt jakaa, koska on ilmastohaaste, vaikea geopoliittinen tilanne ja lakotkin uhkaavat.
Korvatunturin vastuullisuustonttu oli laskenut Napapiirin operaatioiden hiilijalanjäljen ja todennut, että rakennusalan suurten toiveiden toimittaminen tuottaisi liian paljon päästöjä. Tonttu oli ehdottanut ratkaisuksi aurinkoenergialla toimivaa sähkö-, biokaasu- tai vetyrekeä tai päästöjen kompensointia. Muut tontut olivat jatkaneet ehdottamalla siirtymistä digitaalisiin lahjoihin: striimauspalvelutilauksiin, e-kirjoihin tai lahjakortteihin. Pukki ihmetteli tätä matematiikkaa.
Pukin tiimi oli jo vuosia hyödyntänyt jakelureittien suunnittelussa gps-signaalia. Venäjän puolella tapahtuneet gps-häirinnät tekivät taivaalla kulkemisen epävarmaksi. Jos signaali katoaisi, lahjojen jakelu pysähtyisi. Tähdistä ja kompassilla suunnistaminen ei mahdollistaisi reittien optimointia. Geopoliittinen tilanne oli sotkenut pikatoimitusten logistiikan.
Syksyn palkkaneuvottelut porojen kanssa eivät myöskään olleet tuottaneet tulosta. Pääluottamusporo Rudolf uhkasi lakolla, jos 10 prosentin palkankorotusvaatimuksiin ei suostuta. Rudolfin mukaan vaatimus oli kohtuullinen, sillä Saksan kollegaporot olivat jo saaneet kovia korotuksia. Kiireisinä sesonkikuukausina porojen työtunnit myös venyivät, eikä poroilla ollut edelleenkään lepoaikoja pitkien reittilentojen välillä. Pukki mietti tuliko nyt jäkälä jäkälinä viime syksyn kierrokselta?
Pohdinnan jälkeen pukki päätti jättää lahjat kokonaan jakamatta. Hän siirtyi motivaatiopuheisiin. Korvatunturilta lähetettiin poikkeuksellinen viesti. Ilmastonmuutos ja poliittiset konfliktit eivät ole asioita, jotka pukki voisi yksin ratkaista. Ihmisten on itse otettava vastuu kilpailukyvystä, kestävämmästä rakentamisesta ja maapallon pelastamisesta. On toimittava nyt, jotta joulun taika säilyy myös tuleville sukupolville. Ehkä vähemmätkin lahjat riittävät, kunhan ne on jaettu lämpimässä seurassa.
Hyvää ja kevyen hiilijalanjäljen jouluvuotta kaikille!
***
Merkintä 9.12.2024: Jyväskylässä paukkuivat riippusillan tukivaijerit ja Kulosaaressa pettävät betonisillan perustukset. Suomessa on todettu 800 huonokuntoista tai erittäin huonokuntoista maantiesiltaa. Puolella niistä on painorajoituksia. Helsingissäkin on kolmisenkymmentä erittäin huonokuntoista siltaa, joista lähes kahtakymmentä ei kannata enää korjata.
Tarkastajaa ihmetyttää, miksi siltojen hautausmaalle on tunkua ja keski-ikäiset luomuksetkin rupsahtavat kesken laskennallisen elinkaarensa? Huonoon happeen päästettyjen siltojen korjaaminen tai uudelleen rakentaminen maksaa paljon enemmän kuin jatkuvasti kunnossa pitäminen.
Onko meidän otettava mallia vauraampien kollegojemme maasta USA:sta? Amerikassa viime vuosisadan alussa rakennetut näyttävät klassikot Hell Gate, Ambassador, George Washington, Bayonne , San Fransisco-Oakland Bay Bridge ja ikoninen Golden Gate ovat hyvin huollettuja ja päivitettyjä satavuotiaita ja edelleen käytössä.
Jos sitten pitää purkaa, niin kuinka kauan uudelleen rakentaminen saa kestää? Kulosaaren silta on 320 metriä pitkä ja sen uusimisen kerrotaan kestävän kolme vuotta. Kiinassa rakennettiin suurnopeusjunalle 165 kilometriä pitkä Danyang-Kunshan -silta neljässä vuodessa. Turkissa tehtiin 2,2 kilometriä pitkä Bosporin salmen ylittävä Yavuz Sultan Selim -silta kolmessa vuodessa samoin kuin Ranskassa Tarnin laakson yli menevä 2,5 kilometriä pitkä siltaestetiikan huippua edustava ja maailman korkeimpiin kuuluva Millau Viaduct -silta. Kolmessa vuodessa tehtiin myös Etelä-Afrikassa jalkapallon MM-kisoihin kilometrin mittainen Moses Madhida -silta ja samassa ajassa Kanadassa 2,4 kilometriä pitkä Golden Ears -silta.
Pekingissä purettiin ja rakennettiin uudestaan Kulosaaren sillan pituinen Sanyuan-silta 43 tunnissa!
Onneksi Suomessakin on edistytty. Siltapäivillä Vuoden sillan palkinnon pokanneen 57 metriä pitkän Lempäälän Telkänsalmen kevyen liikenteen sillan siltalohko nostettiin Kreaten työmaapäällikkö Juha Valjakan mukaan raiteiden yli neljässä tunnissa. Rakennuttajan hankejohtaja Lari Laakso ja pääsuunnittelijana toiminut Rambollin Mikko Hyyrynen hehkuttivat menestyksen salaisuutena parametristä suunnittelua ja hyvää yhteistyötä suunnittelun ja toteutuksen välillä.
Olisiko professori Antti Laaksosen Tampereelta syytä päivittää emeritusprofessoreiden Heimo Paavolan ja Aarne Jutilan 1980-luvulla laatima ansiokas teos ”Sillanrakennustekniikan perusteet” nykyaikaa vastaavaksi, että jatkossa siltojen elinkaaret kasvaisivat ja rakentamisen läpimenoajat lyhenisivät?
Merkintä 29.10.2024: Viime vuosituhannella puhuimme rakennus- ja kiinteistöalasta. Sitten Rakennuttaja ja kiinteistöliitto Raklin toimitusjohtaja Juhani Reen visioi, että lompakon pitää olla nimessä ensimmäisenä. Rakennus- ja kiinteistöala muuttui kiinteistö- ja rakennusalaksi. Nyt kira-alalla on organisaatioita ja ohjelmia jo niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä. On kira-foorumi, kira-neuvottelukunta, Kira-Hub, Kira-Innohub, kirailmasto, kira-kasvuohjelma, kira-haaste, kira-kehityskartta, Kira-Tekoälykiihdyttämö, Kira-Media, Kira-Rekry jne. Ja samat ruotsiksi.
On hienoa, että rakennetun ympäristön omistajat ja tuottajat ovat löytäneet toisensa ja aktiivisuutta löytyy, mutta olisikohan tässä jonkun tasoisen koordinoinnin paikka? Vanha sanonta on, että jos yrityksessä on riittävästi työntekijöitä, niin se ei enää tarvitse asiakasta ollenkaan. Kiirettä pitää muutenkin. Joko alamme olla kira-alkuisissa asioissa tällä rajalla?
***
Merkintä 18.10.2024: YSE-ehtoja ollaan uudistamassa. Edellisestä uudistuksesta onkin kulunut jo yli neljännesvuosisata. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) pykälistäkin yli kaksi kolmasosaa ehti muuttua tuona aikana. Kaikenlaisia tarpeita uudistamiselle on ollut jo pitkään. Motiivina uudistukselle on kuitenkin ensi vuoden alussa voimaan tuleva uusi rakentamislaki.
Motiivi kertoo paljon YSE-järjestelmän vireydestä. Muutoksia ei tehdä ajassa vaan pakosta. Edellisen version aikaansaaminen oli niin iso rutistus, että uuden kierroksen käynnistäminen on taitanut pelottaa liian monia. Nyt härkää sarvista ottivat Raklin Jyrki Laurikainen ja RT:n Kim Kaskiaro. Tavoitteena on puristaa uudistus kasaan kolmessa vuodessa. Tällä välin Raksan lain Karri Kivioja ja Matti Tyynysniemi jatkavat podcasteja selvittääkseen, mitä tuomioistuin ajattelee nykyisten sopimusehtojemme kiemuroista.
YSE-uudistuksessa pyritään selkeyttämään sopimussuhteita tilaajien ja urakoitsijoiden välillä. Ja ottamaan huomioon ”eri näkökantoja”. Osapuolten eri näkökannoissa piilee Tarkastajan mielestä ongelman ydin. Eriävien näkökantojen yhteensovittaminen vei MRL:nkin uudistuksen lähes kiville ja sittemmin korjaussarjoihin. Oli vain liittojen omia tavoitteita, ei yhteisiä.
Mallia pitäisi ottaa jälleen Ruotsista. Ruotsalaiset rakennusalan yleiset sopimusehdot (AB ja ABT) perustuvat ajatukseen, että yhteisen päämäärän saavuttamiseksi osapuolten tulee toimia projektin edun mukaisesti ja vastuullisesti, viestiä aktiivisesti, ennakoida ongelmia ja toimia ratkaisukeskeisesti. Suomalainen versio – ehkä myös tämä uusi – perustuu ajatukseen syyllisten löytämisestä, kun homma on mennyt pieleen. Vissi ero.
Toivottavasti eri näkökantoja edustavat tahot näkevät neuvotteluhuoneen ulkopuolella pilkottavat mahdollisuudet yhteistoiminnan arvonlisästä, jonka hakemista kannattaisi sopimusehdoilla tukea. Tuottavuus kasvaisi ja tulkintaerimielisyydet vähenisivät.
Toinen ongelma on YSE-järjestelmä itse. YSE on liittojen edunvalvonnan kohteena oleva asiakirja, ei ajassa elävä eri toteutusmuotoihin soveltuva kokonaisuus. Kansainvälinen Fidic-järjestelmä on teollisuudenalan tarpeet havainnut jo vuosia sitten ja tuottanut eri urakkamuodoille soveltuvat sopimusehdot, joiden tulkinnoille on omat dokumenttinsa.
Jos ruotsalainen versio ei kelpaa, niin mallia voi ottaa maailmalta. YSE-kursseille tässä joka tapauksessa joudutaan, niin miksei sitten tehtäisi uudistusta kunnolla.
***
Merkintä 9.9.2024: Syksy on alkanut kutsuilla kauden avajaisiin ja rapukekkereihin. Keskusteluissa on esiintynyt kasvavaa optimismia. Rahan hinnan laskua ennustetaan. Parhailla tuntuu menevän hyvin jo nyt. Mutta pessimistejäkin on. Joku pystypöydässä totesikin, että pessimisti näkee vaikeuksia jokaisessa mahdollisuudessa ja optimisti mahdollisuuksia jokaisessa vaikeudessa. Juhlapuhujat tuntuvat joka tapauksessa näkevän valoa tunnelin päässä.
Tarkastaja kuunteli Building2030-viikon esityksiä. Professorit Olli Seppänen ja Antti Peltokorpi ovat muutamassa vuodessa koonneet merkittävän yritysryppään tukemaan kira-alan kehitystä kohti maailman luotettavinta rakennusalaa. Tulokset ovat vaikuttavia ottaen huomioon alan dynaamisuuden ja sen, että tilaajat eivät ole kyseisessä harjoituksessa mukana.
Yritysten kehitysorganisaatiot purettiin 1990-luvulla, mutta nyt oli esittäjien titteleissä kaikuja menneisyydestä. Puhumassa oli kehityskoordinaattoreita, tietohallintojohtajia, erilaisia kehityspäälliköitä, kehitysjohtajia jne. Onko rakennusala palaamassa kehittyvän teollisuudenalan uralle?
Kehityksen kipinämikkojen lisäksi esitelmöimässä oli työnjohtajia, projektipäälliköitä ja muita tuotannon johtohenkilöitä. Tavoitteena viedä ryhmän tuloksia käytäntöön. Tekoäly ja tuottavuus puhuttivat – erityisesti suunnittelun tuottavuus.
Mielenkiintoista oli kuulla, että tekoälylle pitää opettaa, mikä on hyvä ja mikä on huono ratkaisu. Tarvitaan hyvyysfunktioita, että saamme tekoälyn tunnistamaan ihmisasiantuntijan tunteman eron. Ristiriitaisuuksien löytämisessä tekoäly tuntui jo nyt olevan ihmistä parempi.
Oli miten oli, on hienoa, että Suomessakin akatemia ja elinkeinoelämä ovat löytäneet toisensa. Toivotaan, että yhteistyö jatkuu.
Innovaatiot näyttivät saaneen parhaan arvosanan myös RT:n tilaamassa alan mainetutkimuksessa. Muuten ei maine kovin hääviltä näyttänyt, vaikka RT:n viestintäjohtaja Merja Vuoripuro asettelikin sanansa taitavasti: rakennusalan maine oli pudonnut vähemmän kuin monella muulla yrityksellä. Apukoulun priimuksia siis. Mainetalkoita on jatkettava ja päästävä pintaa syvemmälle. Alan brändiä rakennetaan yksi teko kerrallaan. Maine kiirii joka tapauksessa edellämme.
***
Merkintä 4.9.2024: Maan hallitus sai säästöbudjettinsa valmiiksi, ja nyt odotellaan miten Suomen taloudellinen tilanne paranee. Suhdanne-ennusteiden mukaan vuonna 2025 talous elpyy ja investoinnit kääntyvät kasvuun. Suomen bruttokansantuotteesta vähän yli puolet perustuu kotimaiseen kulutukseen, joten iso kysymys rakennusalallekin on, innostuvatko kansalaiset kuluttamaan, jos ja kun inflaatio hidastuu, korot laskevat ja reaalitulot kasvavat.
Näiden taloudellisten tietojen valossa yritysjohto vetäytyy nyt mökkiseminaareihin navigoimaan strategioita ja budjetoimaan.
YIT:n Heikki Vuorenmaa jatkaa yhtiön muutosohjelmaa, optimoi tasetta ja kehittää innokkaasti työn ja pääoman tuottavuutta. Yhtiö odottaa Suomen asuntomarkkinoiden piristymistä kuin hiihtäjä ensilunta.
Skanskan rakentamisen liikevaihdosta puolet tulee Yhdysvalloista, missä toimitusjohtaja Anders Danielsson ennustaa rakentamisen kysynnän edelleen kasvavan. Vuorenmaan tavoin Danielssonkin näkee kasvua myös Baltiassa ja keskisessä Euroopassa. Ja toivoo Tuomas Särkilahdelle menestystä Suomen suvessa.
Peabin Jesper Göransson ratsastaa pohjoismaisella infralla ja uskoo sen ja talonrakentamisen kasvuun. Tätä Peab Suomen toimitusjohtaja Mika Katajistokin varmasti toivoo. Molemmilla ruotsalaisilla konserneilla on käyttökatteet matalalla, mutta tilauskannat korkealla.
Perheyhtiö Lujatalo uusi strategiaansa kohti vastuullisuutta ja kestävää kehitystä. Harri Savolainen tulee tarvitsemaan Felix Isotalon kuuluisaa ”nokkavainua” strategian operationalisoimisessa.
200000 työntekijän Bouygues Groupiin ja sen tytäryhtiö Colasiin kuuluva Destia on kasvu-uralla ja laajentamassa toimintaansa niin radoilla kuin kaupunki-infrassa. Tero Kiviniemi tehnee ostokset ruotsiksi ja selittänee ne ranskaksi.
SRV on hyväksynyt pienemmät katteet, mutta paremman katepidon. Saku Sipolan mukaan käänne parempaan on nähtävissä ja yhtiö palaa omakehitteisiin ja -perusteisiin hankkeisiin sijoittajakysynnän elpyessä.
Konsultti- ja suunnittelutoimistot ovat kyttäysasemissa ja odottavat liikennevalon muuttuvan vihreämmäksi. Kansainvälisen sijoittajan taustalleen saaneen Granlundin tempauksen jälkeen muut toimistot jäivät syväkyykkyyn, josta ylös pääseminen vaatii voimaa.
Yritysten strategiaseminaareissa ei tänä vuonna nähdä uusia filosofeja. Back to basics -liike on käynnissä. Tosin vain itseään kehittäneet voittavat, kun kysyntä elpyy.
Perusstrategiaan perustaa kantansa myös RT:n pääekonomisti Jouni Vihmo, kun toteaa, että ”kohtuuhintaisiakin asuntoja saa vain rakentamalla”.
Tästä se lähtee.
***
Merkintä 22.8.2024: Helsinki kesällä, katutöiden Kalkutta, myyttisesti jatkuvien remonttien sekamelska. Ovatko pitkään jatkuvat katutyöt kaupungin huumorintajuinen tapa pitää kulkijat kärttyisinä? Parempaa kaupunkia tehdään 150 katuprojektilla, mutta mikään ei ole muuttunut – jokainen projekti tuntuu kestävän ikuisuuden.
Kaupungin infrastruktuuri ikääntyy. Hyväkuntoisen pitäminen hyväkuntoisena on kuitenkin helpompaa kuin huonokuntoisen tekeminen hyväkuntoiseksi. Nyt korjausvelka on päästetty liian pitkälle ja rakennustöillä aiheutettu haitta on suurempi kuin turistien ja kaupunkilaisten mieliharmi. Aitojen takana mutkittelun tai odottelun hintaa tai päästöjä ei lasketa projektin kustannuksiin, joten mitäs sillä on väliä, että samassa paikassa kaivetaan useammin.
Katutyöt ovat erottamaton osa arkeamme, eikä tavallisella kulkijalla ole mahdollisuuksia niihin vaikuttaa. Pitää vain toivoa, että toimialajohtaja Ville Lehmuskoski on lean-kurssit käynyt ja tahtituotannon sisäistänyt ja kertonut apulaispormestari Anni Sinnemäelle, että projektien läpimenoaikaan voi vaikuttaa. Ja että projektilla on määritelmän mukaan alku – ja myös loppu.
Jokapäiväistä leipää näyttävät olevan myös rakennusvirheet. Sulaminen ja jäätyminen tunnetaan ilmiöinä ja kosteusrasituksen kasvaminen ilmastonmuutoksen seurauksena tiedetään, mutta oliko Helsingin Kontulan julkisivurappauksen alastulon syynä arvioitua suurempi lämpöliike? Vai jäikö kiinnityksistä jotain pois, kuten Jyväskylässä aikanaan sortuneen messuhallin kattopalkeista?
Onnettomuustutkintakeskuksessa ansiokasta työtä tehneen, Fortumille siirtyneen Kai Valosen seuraaja, vt. tutkimusjohtaja Timo Naskali saa hyvän startin, kun tämänkin selvittää.
***
Merkintä 13.6.2024: Kollega kutsui mökilleen pohjoiseen saunomaan. Ensimmäisten löylyjen jälkeen kaksi asiaa jäi kiristämään tunnelmaa: tiestön huono kunto ja sote-uudistus.
Kumipyörämatkan empiiriset havainnot osoittivat väylien tilanteen lineaarisesti heikkenevän sekä ilmansuunnan että luokituksen mukaan. Yksinumeroiset tiet olivat kohtalaisessa kunnossa, kaksinumeroisilla teillä jatkuvia ura- tai kuoppapaikkauksia, kolmenumeroisilla teillä paikkaa paikan päällä ja nelinumeroiset tiet pääsääntöisesti oman onnensa nojassa.
Tiestön korjausvelka on luokkaa 2,4 miljardia euroa ja kasvaa koko ajan. Väyläviraston pääjohtaja Kari Wihlman yrittää varmasti parhaansa saadakseen lisää rahoitusta kunnossapitoon, mutta tyhjän taitaa saada pyytämättäkin.
Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman jatkuvuus on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta valtion rahanreiät taitavat olla väylien reikiä isompia. Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen ratkaisu pahenevaan ongelmaan on huonokuntoisten teiden nopeusrajoitukset. Kuopat voi siten kiertää turvallisemmin. Loistava ehdotus. Yhtä hyvä kuin rautateiden wifi-projektin lakkauttaminen.
Lauteilla selvisi valtion rahaongelmien juurisyy. Soteuudistus. Suomen vuosittaiset sotemenot ovat noin kaksi kertaa rakentamisen volyymin verran, noin 80 miljardia euroa vuodessa. Laudeparlamentin kokemusten mukaan hukkaa sote-prosesseissa on huomattavasti enemmän kuin sähläystä työmailla. Rakentamisen tuottavuutta arvostellaan julkisesti, mutta vielä enemmän olisi syytä arvostella soten tuottavuutta.
Hyvinvointialueuudistuksessa 200 järjestävästä tahosta siirryttiin 21 itsenäiseen hyvinvointialueeseen. Tavoitteena oli helpottaa ohjausta ja lisätä toiminnan vaikuttavuutta. Tosiasiassa hierarkia kasvoi ja päätösvalta siirrettiin etäälle tekijöistä. Ihmiskädet voittavat edelleen digitalisaation. Säästöjä yritetään saada osaoptimoinnilla ja suuruuden ekonomialla.
Tarkastaja kuuli esimerkiksi, että kaukaa hyvinvointialueelta kylälle tulleen Kela-taksin mittarissa oli 150 euroa jo pihaan tullessa. Käytännössä 40 euron taksimatka maksoi yhteiskunnalle yli 200 euroa. Ei kuullosta todelliselta, mutta on.
Ennen sanottiin miehistä, että puoliso jatkaa kasvatusta siitä, mihin äiti jätti. Onnea ministeri Juusolle sen parantamiseksi, mihin ministeri Kiurun soten jätti.
Elämänmakuista kesälomaa!
***
Merkintä 30.5.2024: Rakennusala laulaa itseään Joukahaisen tavoin yhä syvemmälle suohon. Tarkastajan englantilaisella kollegalla oli tähän sanonta: ”speaking things to existence”. Kun jotain tarpeeksi usein julistaa, niin se tapahtuu. Kollega varoitti brittiläisestä taloustieteilijästä Thomas Malthusista, joka tunnettiin pessimistisistä ennusteistaan ihmiskunnan tulevaisuudesta. Malthus oli väärässä, mutta ennusteet vaikuttivat negatiivisesti sen ajan talouspolitiikan kehitykseen.
Rakennusalan tuomion torvina toimivat tällä kertaa kiinteistösijoittajat. Sijoittajat kertovat tarvitsevansa prosentin tasoisia korkoja, ennen kuin avaavat pelin. ”Wishful thinking”, totesi englantilaiskollega. Nuo ajat eivät palaa. Synkistely kannattaisi lopettaa ja ottaa oppia muilta toimialoilta.
Paperiteollisuus oli vaikeuksissa, kun digitalisaatio lopetti painopaperin kysynnän. Vastauksena tähän ala kehitti uusia tuotteita, erikoispakkauksia, biomateriaaleja ja bioenergiaa ja vähensi riippuvuutta paperituotteista. Öljyn hinnan romahduksen jälkeen energia-alan yritykset siirtyivät kohti vihreämpää energiaa ja vähensivät riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Dotcom-kuplasta selviäminen tapahtui mobiililaitteiden, pilvipalveluiden ja sosiaalisen median myötä. Vähittäiskauppa siirtyi talouskriisin jälkeen digitaaliseen kaupankäyntiin. Autoteollisuus sai uutta kasvua ja kannattavuutta sähköautoista ja autonomista ajoneuvoista. Rahoitusmarkkinoiden romahdus siirsi pankit digimaailmaan ja uusien käyttäjäkokemusten kehittämiseen. Matkailu- ja ravintola-alalle covid aiheutti ennennäkemättömän iskun ja monet yritykset joutuivat uudistamaan toimintamallejaan, lisäämään digitaalisia palveluita ja erikoistumaan.
Mutta mitä tekee rakennusala? Vaikeroi kuorossa ja huutaa hallitusta apuun. Eikö nyt kannattaisi irtautua vanhasta ja tehdä jotain toisin kuin ennen?
Voisimmeko kokeilla uusia liiketoimintamalleja, digitalisoida prosesseja, panostaa kestävän kehityksen ratkaisuihin, hyödyntää bimiä täysimääräisesti, integroida esivalmisteet suunnitteluun ja rakentamiseen, monipuolistaa projektikohtaisia rahoitusratkaisuja, laajentaa yhteistyötä teknologiayritysten kanssa, hakea markkinoita ulkomailta ja niin edelleen. Kaikki tämä toisi resilienssiä, kustannustehokkuutta ja sijoituksille parempaa tuottoa.
Jos nyt ryhdymme toimeen, on vaaranamme ainoastaan tunnetun rock-muusikkomme Andy McCoyn toteamus: ”Varo, mitä toivot, se saattaa toteutua”.
***
Merkintä 13.5.2024: Tarkastajan vaikuttajakaveri kyseli neuvoa remonttiinsa. Luotettavia tekijöitä ei löydy millään. Aina ei kuulemma onnistu edes rahalla. Kaikkia referenssejä ja asiakkaiden arviointeja ei kuluttajille avata. Kukahan ottaisi kopin ja uskaltaisi avata toimijoiden teknisen ja prosessin laadun avoimeen arviointiin? Tarkastajan näkemyksen mukaan se toisi hyville toimijoille töitä ja lopulta kehittäisi alan laaduntuottokykyä. Asiakkaiden tarinat nousisivat osaksi yritysten tarinoita.
Median mukaan hallituksen kevään vaikeassa kehysriihessä sovun syntymisen keskeisenä syynä oli, että neuvotteluryhmä oli sitoutunut yhteiseen tavoitteeseen ja että tehtävään valittu joukko tuli hyvin toimeen keskenään. Tuttua tarinaa projektialliansseista! Rakennusala voisi rohkeammin luovuttaa kaikille yhteiskunnan aloille esimerkkejä ja toimintatapoja yhteistoiminnallisista malleista – myös poliitikoille.
Raksystems vaihtoi nimensä Susteraksi. Yhtiö aikoo laajentua muun muassa Britanniaan. Tarkastajan back-officen tietojen mukaan Britanniassa tosin jo toimii samanniminen yritys: Sustera Skincare & More. Susteran säätiö, Sustera Foundation löytyy puolestaan Intiasta. Indonesiassa toimii katolisen Sustera Fransiskus Xavier katumuslaisen seurakunta ja itäiseltä saarelta löytyy Susteran-hotelli. Malaijin kielellä suster tarkoittaa siskoa tai hoitajaa. Romaniassa on kaupunki nimeltä Sustra. Sustra-pilotti on Itä-Suomen yliopiston ja Lapin yliopiston kestävän kehityksen tohtoriohjelma ja se on myös kestävän liikenteen tohtoriohjelman nimi. Sustera on Japanissa toimiva järjestö: Superconducting Sensing Technology Research Association.
Tarkastaja toivoo Susteralle onnea maailman valloitukseen, sukulaiset tuntuvat siellä jo olevan.
***
Merkintä 3.5.2024: Tarkastaja osallistui alan muutokseen johdattelevaan seminaariin. Firan Jari Koivu, Lauri Kaunisvirta ja Mervi Leikas olivat hankkineet kick-offiin omien taiteilijoidensa lisäksi nimekkäitä esiintyjiä, kärkinä Apulannan Sipe Santapukki ja tiedemiehet Matti Apunen ja Mika Maliranta. Evan Emilia Kullas ja sijoittaja-asiantuntija Jukka Oksaharju todistivat seminaarin alussa, että ala on pörssisijoittajan näkökulmasta tällä hetkellä arvokkaampi kuolleena kuin elävänä. Oli syytä käydä läpi tapoja äärimmäiselle muutokselle.
Puheenvuorot olivat asiantuntevia ja lennokkaita ja transaktiokustannusten ja läpimenoaikojen ytimessä. Seminaarissa todettiin, että hyvä rakennus ei synny tuurilla.
Rakentamisen arvoketjulta puuttuu yhteinen insentiivi: palastelun palastelu on voimissaan ja hukkaa syntyy. Firaa konsultoivan filosofi Esa Saarisen kommentti ”rakennusalalla jokainen yrittää parhaansa, mutta kokonaisuus kusee”, pitänee paikkansa.
Järjestäjät julkaisivat tilanteen korjaamiseksi myös kaksi lukemisen arvoista opasta, ettei ongelmia tarvitsisi ratkoa sitä mukaan, kun niitä tulee.
Rakennustietosäätiökin järjesti kohti ääretöntä ja sen yli katsovan seminaarin. Aiheena oli kira-alan EU-digialoitteet. Komission Pieter Staelens esitteli rakennusalan digikehityksen tiekarttaa, josta säätiön Tommi Arola oli suomentanut suoraviivaisemman esityksen.
Keskustelu velloi sääntelyn kiristymisen ja tarjoutuvien liiketoimintamahdollisuuksien välillä. Tarkastajaa huolestutti, että annetusta tilannekuvasta toimeenpanijoiksi ilmoittautuivat somebody, anybody ja nobody.
EU-aloitteisiin ja yhteensopivuussäännöksiin voitaisiin nyt vaikuttaa, mutta mieluummin toimitaan vasta sitten, kun velvoitteet ovat jo voimassa. Kilpailuetua ei tällä tavalla synny, vaikka Suomi on tunnetusti rakennusalan digitalisaation kärkimaita. Tarttisko tehdä jotain?
***
Merkintä 17.4.2024: Tarkastajan ulkomainen ystävä kävi Helsingissä. Vierailija ihasteli kaupunkia ja samalla arvioi sitä. Hienot yksittäiset kohteet, maanalainen rakentaminen ja vanhat kaupunginosat tekivät vaikutuksen, mutta uusien kortteleiden kohdalla tökki.
Kiertoajelu meni tunteisiin ja osoitti, miten ihminen kokee rakennetun ympäristön. Hyväksi koettu arkkitehtuuri tuo mielihyvää. Huono elämys toimii päinvastoin. Menetkö mieluiten vanhaan kaupunkiin? Viihdytkö toreilla? Missä syöt mieluiten? Missä otat selfieitä? Mistä syntyy muistikuvia?
Miksi kauniin kaupungin mahdollisuuksia pilataan kansalaisia kiukuttavalla, monotonisella tai kikkailevalla arkkitehtuurilla, kysyi vierailija? Symboloivatko ympäristöönsä sopimattomat rakennukset ja yksitoikkoiset kadut kaupungin modernisoitumista ja dynaamista ilmettä vai yksittäisten kaupunkisuunnittelijoiden omia mieltymyksiä? Onko kyse rahasta, viitseliäisyydestä vai osaamisesta?
Taide ja arkkitehtuuri ovat luonteeltaan samankaltaisia, molemmissa on tyylisuuntansa, mutta toisen vaikutus on paljon laajempi. Yksittäisen taideteoksen näkee vain sitä katsomaan tulleet. Rakennusta on sen sijaan kaikkien pakko ihailla tai sietää vuosikymmenien tai vuosisatojen ajan.
Vieraamme valisti myös, että ”modernistinen” arkkitehtuuri on itse asiassa sitä, joka syntyi jo 1910-luvulla. Walter Gropius ja Bauhausin taidekoulu olivat esikuvia. Samoina aikoina myös arkkitehti Le Corbusier esitteli visiota, jossa arkkitehtuurilla ja kaupunkisuunnittelulla olisi myönteinen vaikutus ihmisten elämään, yhteisöihin ja sosiaaliseen toimintaan. Hän uskoi, että hyvin suunniteltu ympäristö voisi luoda parempia elinolosuhteita ja edistää ihmisten hyvinvointia. Pitäisikö uuden modernismin palata vanhaan?
Tasapainon löytäminen esteettisten ja toiminnallisten tavoitteiden ja kaupungin historiallisen perinnön ja modernisoitumisen välillä on vaikeaa. Toteutetaanko yksittäisen suunnittelijan näkemystä vai laajemman yhteistyön tulosta? Jokainen rakennus luo joka tapauksessa mahdollisuuden hyvään tai pahaan oloon.
Merkintä 31.3.2024: Maailman onnellisimman kansan työväki lakkoilee. Satamat seisovat, leikkaukset jatkuvat, yritysten tappiot kasvavat ja investointihalut vähenevät. Media toteaa tilanteen menneen jo sisällissodan aikoja muistuttavaan pirunnyrkkiin.
Tarkastajan joululahjaksi saamassa Perttu Immosen kirjassa ”Suomalainen historia” on tuolta ajalta tarina:
Savossa sijaitsevalle Rantasalmelle ei ollut tullut postia viikkoon, mutta tiedettiin, että suurlakkoa suunniteltiin. Länsi-Suomessa maatyöläiset olivat estäneet isäntiä kylvämästä näiden omia peltoja, mitä Itä-Suomessa ihmeteltiin. Rantasalmella rengit eivät kapinoineet isäntiään vastaan, vaan tekivät näiden kanssa rinta rinnan peltotöitä. Luokkataistelua ei ollut. Alueella ei kärsitty nälästä, koska maatilat tuottivat ruokaa yli oman tarpeen ja sillä maksettiin työväen palkkoja. Etelä-Suomessa alkava vallankumouskin kuitattiin helsinkiläisten asiaksi. Maatiloilla oli löydetty yhteinen intressi, jonka hyödyt jaettiin. Tulosvastuu oli ulotettu kaikille ja jaettavaa riitti.
Keskuskeittiövetoiset mallit eivät ole yhteistä intressiä tai tuloksenteon mallia löytäneet. Halutaan olla oikeassa, mutta eri asioissa. Hakaniemi etsii keskitettyjä ratkaisuja ja Eteläranta yrityskohtaisia. Riidan hinta on ylittämässä intressin arvon.
Toimitusjohtaja ja tuomioistuinsovittelija Antti Heikinheimo tuo kirjassaan ”Rahariidat” esiin ratkaisujen taloudellista tehokkuutta kuvaavan Pareto-ajattelun. Pareto-optimi saavutetaan, kun kummankaan neuvotteluosapuolen asemaa ei voida enää parantaa huonontamatta vähintään yhtä suurella määrällä toisen osapuolen asemaa. Kokonaisuuden kannalta paras neuvottelutulos on silloin saavutettu. Tuntuu siltä, että tässä riidassa kaikki eivät etsi optimia, vaan työmarkkinan valojen annetaan sammahdella kuin laivassa kohti Baltimoren siltaa.
Klubilla joku totesi, että etiikan tehtävä on välttää riitelyä ja diplomatian sotia. Maalaisjärjen tehtävä voisi olla välttää poliittisia lakkoja. Rantasalmella valitettiin aikanaan etelän touhuista, että ”tietoisuus on jotenkin puuttuvaa”. Sama tilanne näyttää vallitsevan sata vuotta myöhemminkin.
***
Merkintä 19.3.2024: EU:n komissio on julkaissut raportin Transition Pathway for Construction, jossa esitellään seitsemän osa-alueen tiekartta rakentamisen kehittämiseksi. Raportti on osa EU:n uutta teollisuusstrategiaa. Jäsenvaltioiden toivotaan ottavan aiheesta kopin ja kertovan komissiolle, mitä kussakin jäsenvaltiossa on saatu aikaan. Tarkastaja jää mielenkiinnolla odottamaan, mitä hienoa Suomesta löytyy ja kenet ympäristöministeriön Teppo Lehtinen osoittaa hanketta koordinoimaan.
Aihetta tangeerasi viime kuussa Vantaalla järjestetty Rakentamisen tulevaisuus -seminaari. Seminaarin käytävillä Tarkastajan korvaan tarttui toteamus: ”Kehityksestä pidän, mutta muutosta vastustan”. On parempi jatkaa huonojakin tapoja, koska ne ovat tuttuja, kuin kokeilla jotain uutta. Työmaalla kuulemma hymy hyytyy nopeasti, kun uudet tavat vaativat monen tunnin koulutuksen ja projekti on jo ehkä valmiiksi myöhässä. Muutokset ovat työläitä ja uhka vakiintuneille käytännöille.
Rakentamisprosessin kehittäminen onkin kuin renkaiden vaihtamista liikkuvaan autoon. Ei onnistu vauhdissa. Mutta missä välissä voisi pysähtyä? Aikataulut ovat tiukkoja, arvoketjut pitkiä, sopimuksia paljon, eikä komentoketju yllä koko verkostoon. Arjen todellisuus on ankara kuin kireä pakkaspäivä.
Joku on sanonut, että kuka tahansa pystyy tekemään yksinkertaisesta asiasta monimutkaisen, mutta tarvitaan Einstein tekemään monimutkaisesta asiasta yksinkertainen. Rakentaminen on monimutkaista. Se kuitenkin tiedetään, että jos tekee jotain aina samalla tavalla, on turha odottaa erilaista lopputulosta.
Professori Lauri Koskela toi leanin Suomeen 1990-luvulla. Professori Arto Kiviniemi kehitti tietomallinnusta 2000-luvun alussa. Visonin Lauri Merikallio runnoi läpi ensimmäisen rata-allianssin 2010-luvun alussa. Professori Olli Seppänen ja tekniikan tohtorit Jan Elfving ja Joonas Lehtovaara ovat kehittäneet tahtituotantoa 2010-luvulta lähtien. Nämä herrat ovat hakeneet oppinsa ulkomailta, pääasiassa USA:sta, mutta soveltaneet tietoja hienosti Suomeen. Ehkä näistä aiheista löytyy jotain kerrottavaa komissiollekin? Olkoonkin, että uusien tapojen siirtäminen alalle on kestänyt 10–20 vuotta.
Muutos on väistämätöntä, mutta niin on myös ihmisten kyky sopeutua ja kasvaa. Vantaan elinkeinojohtaja Tommi Koivusalo totesi viime kuun seminaarissa, että parhaat ideat syntyvät kovina aikoina. Jos uskomme Tommia, ja miksi emme uskoisi, niin nyt on oikea aika – kerrotaan ideoista sitten Brysseliin tai ei.
Merkintä 5.3.2024: Onko sellainen virhe, jota ei huomata, virhe? Mitä Skanskassa ajateltiin, kun päätettiin, että vastuu asentamattomien palokatkojen virheestä jätetään juridisin perustein taloyhtiön hoidettavaksi? Jos jotain olisi sattunut kymppivuotisvastuun aikana, olisi kyseinen huolimattomuus ollut nykyisen oikeuskäytännön mukaan törkeän tuottamuksellista. Eikä vahingonkorvauksella olisi ollut ylärajaa. Onneksi mitään ei tapahtunut – paitsi, että jotain tapahtui. Pala yrityksen ja rakentamisalan mainetta menetettiin. Sopimusteknisesti oikeassa olemisen hinta maksetaan myöhemmin.
Laadun tuottamisen vaikeuden voi rinnastaa työturvallisuuteen. Ennen kuin työturvallisuusasiat saatiin hallintaan, oli Skanskan entisen toimitusjohtajan Juha Hetemäen mukaan rakennusala osa tappamisteollisuutta. Joka vuosi joku kuoli työmailla.
Suomen ilmavoimilla oli sama ongelma. Läheltä piti -tilanteita aliarvioitiin tai niistä vaiettiin pelon tai häpeän vuoksi. Ilmavoimien Kim Jäämeri loi kuitenkin kulttuurin, joka kannusti ilmoittamaan läheltä piti -tilanteista ilman pelkoa seuraamuksista. Virheet todettiin arvokkaiksi oppimistilaisuuksiksi, joista sai parannusehdotuksia toiminnan kehittämiseksi.
Voiko sama periaate toimia rakentamisen laatuasioissa? Mitä opimme virheistämme, joita väistämättä sattuu? Virheen juurisyy on harvoin valvonnan puutteessa. Valvovia silmiä voi työmaalle toki lisätä, mutta rakentamisen kustannuksia se ei pudota, ei tuota lisää arvoa rakennukseen, eikä välttämättä edes poista laatuvirheitä. Olisiko valvontakulttuurin sijaan sellainen kulttuuri parempi, joka kannustaa omien ja muiden virheiden ennalta ehkäisemiseen ja havaitsemiseen ajoissa, ilman pelkoa seuraamuksista? Tähän kai uusi rakentamislakikin yrittää kaikkine valuvikoineenkin tähdätä.
Puutteiden ja virheiden esiin tuominen nähdään alalla toistaiseksi negatiivisena asiana – ei yhteisenä oppimismahdollisuutena. Ottaako RT:n Antti Aaltonen kymmenen vuotta vanhat Jukka Pekkasen powerpointit esiin ja aloittaa jo lopetetun laatuprojektin uudestaan? Ehkä.
Tarkastaja jaksaa kaikesta huolimatta uskoa, että alan laatukulttuuri muuttuu paremmaksi ja erinomaisiakin esimerkkejä kuullaan jatkossa. Ja että monen rakennusliikkeen laadun tarkastuslistoissa on viimeistään tästä eteenpäin kohta myös palokatkoille.
Merkintä 28.2.2024: Isännöinnin eettinen neuvosto on aloittanut toimintansa. Neuvoston puheenjohtajana toimii käräjätuomari Juha Kärkölä Helsingin käräjäoikeudesta. Keskuskauppakamari hallinnoi operaatiota. Isännöintiliiton toimitusjohtaja Mia Koro-Kanerva tavoittelee toimella luottamuksen edistämistä isännöintialaa kohtaan ja Kiinteistöliiton toimitusjohtaja Harri Hiltunen alan valvonnalle vaikuttavuutta.
Hyvä näin, mutta näyttää kovin kevyeltä ja myöhäsyntyiseltä. Rakennusalan eettisyys on ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa jo vähintäänkin vuosikymmenen, mutta isännöintiala heräilee vasta nyt. Tarkastajaa huolettaa, että vaikka neuvoston perustaminen onkin parannus, niin toimella ei välttämättä ole todellista vaikutusta isännöinnin laatuun tai luotettavuuteen.
Tarkastajan saamien tietojen mukaan Suomessa on reilut 700 isännöintiyritystä, joista Isännöinnin auktorisointi ISA ry on auktorisoinut 110, eli noin 15 prosenttia. Isännöintiyrityksissä työskentelee noin 3 500 isännöitsijää, joista 150 on auktorisoitu, eli noin 4 prosenttia.
Eettisen neuvoston asearsenaalin kovin panos on eettisiä ohjeita rikkovan isännöitsijän auktorisoinnin peruminen. Lukujen valossa tuo uhka koskee vain murto-osaa isännöitsijöistä. 96 prosenttia selviää mahdollisesta epäeettisyydestään julkisella huomautuksella.
Suomalaisista noin 2,7 miljoonaa asuu taloyhtiössä. Yhtiöiden hallituksissa vaikuttaa 300 000 enemmän tai vähemmän maallikkojäsentä. Isännöitsijä toimii taloyhtiössä kuin toimitusjohtaja yrityksessä. Erona on kuitenkin, että taloyhtiön hallituksissa harvoin istuu kiinteistö- ja rakennusalan ammattilaisia.
Taloyhtiöiden hoitokulut ovat vuosittain lähes 9 miljardia euroa ja korjauksiakin tehdään yli 3 miljardilla eurolla. Isännöitsijät ovat kiinni isossa omaisuusmassassa. Valtaa ja vastuuta siis on.
Onko meillä varaa olla vaatimatta isännöitsijöiltä eettisyyden lisäksi myös ammattimaista ja laadukasta kiinteistönpidon ja rakennuttamisen osaamista? Ja nopeampaa reagointia toimintaympäristön muutoksiin? Rakentamisalalla on lakisääteisiä ja vapaaehtoisia pätevyyksiä monien alojen asiantuntijoille. Olisiko isännöinninkin pätevyyksiä harkittava, FISE:n toimitusjohtaja Timo Korhonen?
Merkintä 2.2.2024: Tekoäly demokratisoi arkkitehtuurin, kirjoittaa Tero Ojanperä kirjassaan Tekoälyn vallankumous. Tekoälyn avulla voi syntyä ainutlaatuista arkkitehtuuria, joka on samalla energiatehokasta ja rakenteellisesti ehyttä, hän toteaa. Arkkitehtitoimistojen liiton ATL:n toimitusjohtaja Kalle Euro on tätä asiaa yrityskauppoja sydän syrjällään seuratessaan joutunut todistamaan ja käynnisti hankkeen ”Mitä arvoa arkkitehtuuri tuottaa?”. Tarkastaja tosin kuuli taksitolpalla, että arkkitehtuuria ei saa arvostella – se on aina edellä aikaansa. Ehkäpä niin, mutta nyt ajan edelle pääseminen vaatii entistä enemmän.
Lausumat kirvoittivat klubilla keskustelun siitä, voisivatko eri alojen ammattilaisten ja tekoälyn näkökulmat täydentää toisiaan ja tuottaa yhdessä enemmän arvoa? Ja johtaa parempiin suunnitteluratkaisuihin?
Entinen rakennushallituksen pääjohtaja, professori Matti K. Mäkinen peräänkuulutti jo aikanaan monitieteellistä lähestymistapaa rakennushankkeisiin. Hänen totesi, että arkkitehtien pitäisi olla enemmän insinöörejä ja insinöörien enemmän arkkitehteja. Arkkitehtien pitäisi ymmärtää paremmin insinööriasioita ja insinöörien olisi taas kiinnitettävä enemmän huomiota arkkitehtonisiin ja esteettisiin näkökohtiin. Generatiivista tekoälyä Matti K. ei osannut tähän yhtälöön sijoittaa.
Nykyisistä arkkitehtijohtajista monitieteisyyttä peräänkuuluttaa Ollan toimitusjohtaja Mikko Lahikainen. Mikko kysyy, mitä voi olla, kun arkkitehtuuri ajatellaan uusiksi? Osaamisia yhdistämällä asioista tulee summaansa suurempia. Mer Arkkitehtien perustaja Jenni Hölttä pitää dialogia erilaisten toimijoiden kesken erittäin tärkeänä ja vie monitieteisyyttä eteenpäin toimistossaan ja Yrittäjä-Safassa. Swecon Jenni Lautso, Rambollin Kaisu Nousiainen, Afryn Kim Karves ja A-Insinöörien Jaakob Solla ovat isojen insinööritoimistojen kyljessä uineet integroidun ja algoritmiavusteisen suunnittelun maailmaan ja kehittäneet arkkitehtuuria osana monitieteistä arvoketjua.
Arcon Sami Horto suojaväistyi päivittämään käyttöjärjestelmäänsä ja antoi veto-ohjat Marko Somermalle. Nimitys lienee yhtiön ensimmäinen siirto tangentin suuntaan. Tarkastaja on kuullut ihmettelyä, voiko johtamisammattilaisen vetämä yritys tuottaa hyvää arkkitehtuuria? Perinteisesti on ajateltu, että arjen realiteetit ovat uhka arkkitehdin luovuudelle. Tähän ottaa blogissaan kantaa ATL:n asiantuntija-arkkitehti Roni Koski-Tuuri, joka kannustaa arkkitehteja innovoimaan omaa toimintaansa rohkeammin itsensä ja alan hyväksi, kun kerran jo innovoivat asiakkaiden ja projektienkin hyväksi.
Tarkastaja jää pohtimaan, mikä maailman trendeistä uhkaa eniten arkkitehtuuria ja hyvää suunnittelua. Vai pakottaako maailman kehitys meidät löytämään vuosituhantiset arvomme uudistuaksemme yhdessä? Kysymys on myös siitä, uskallammeko ja osaammeko hyödyntää generatiivisen tekoälyn voimavaran ja vapauttaa resursseja todelliseen asiantuntijatyöhön?
***
Merkintä 24.1.2024: Uuden vuoden juhlissa Tarkastajan korviin tarttui vertaus epäonnistuneen golflyönnin ja rakentajien viime vuoden välillä: kuin anoppilyönti – näytti hyvältä, kun lähti. Vuosi olikin poikkeuksellisen surullinen. Noin 600 rakennusalan konkurssia.
Synkistä uutisista huolimatta ala jakoi vuoden mittaan ahkerasti tunnustuksia kovasta osaamisesta ja omistautumisesta. Vuoden urotöitä palkittiin paalutuksesta arkkitehtuuriin, puusta betoniin, julkisivuista siltoihin, kierrättämisestä vastuullisuuteen, tömpistä tietomalleihin ja laadusta leadershipiin. Parikymmentä valtakunnallista ja lukuisia alueellisia tunnustuksia.
Rakennuslehden päätoimittaja Tapio Kivistö totesi vuoden lopun kolumneissaan, että kaikki ovat palkintonsa ansainneet. Näin varmasti on, onnea kaikille palkituille!
Tarkastajaa jäi kuitenkin mietityttämään, onko palkinnoista ollut hyötyä. Onko niissä voimaa, vai ovatko ne vain kertakäyttötuotteita, joiden tuottama hetkellinen lämpö hukkuu lumihankeen? Tarkastajan backoffice teki pienen taustaselvityksen, joka paljasti, että palkinnot otetaan toki kiitollisuudella vastaan, mutta ei niistä juurikaan numeroa tehdä – ainakaan isoa.
Otetaan esimerkiksi Kontio. Maailman suurimman hirsirakennusten valmistajan edustaja Hanna Haipus viilettää bleiseri hulmuten pitkin maailmaa julistamassa hirsirakentamisen ilosanomaa. Sanoma leviäisi varmasti nopeammin, jos Kontion nettisivut kertoisivat jotain yhtiön saavuttamasta Tuusulan Monion koulun puurakentamispalkinnosta. Lujatalon viestintäpäällikkö Paula Lahdenperä on hankkeen urakoitsijana Monion koulun maininnut, mutta heidän urakoimansa Kokkolan monitoimitalon saamaa Vuoden vihreä edelläkävijä -palkintoa ei sivuilla näy.
Maisema-arkkitehti VSU:n siltaestetiikka oli keskeisessä roolissa Rokkiporkkana-sillan saamassa Vuoden siltapalkinnossa. Lienee oululaista vaatimattomuutta, että yhtiö ei tuo tunnustusta esiin edes yhtiön referensseissä? Tampereen kaupungin kiertotaloutta edistävästä tontinluovutusmallistaan saama Vuoden kiertopalkinto hukkuu kaupungin muihin uutisiin ja samoin käy Vuoden vihreä edelläkävijä -palkinnolle Kokkolan kaupungilla.
Isommat organisaatiot ja yritykset, niin rakennusliikkeet, insinööritoimistot kuin arkkitehditkin, hehkuttavat tunnustuksia hetken LinkedInissä, mutta muuten voitoilla näyttää olevan vain kertauutisen arvo. Poikkeuksen tekee Lahti, joka pyytää tutustumaan kestävän ympäristön kehittämisestä saamaansa SAFA-palkintoon ja muihinkin palkintoihin ”Menestyvä Lahti” -otsikon alla. Ja A-Insinöörit, jossa viestintäjohtaja Silja Sarkamo on uutisoinnin lisäksi integroinut vuosittaisen palkintosarjan osaksi yrityksen tarinaa.
Eiväthän palkinnot itseisarvoja ole, mutta silti Tarkastaja toivoo, että yritykset käyttäisivät niistä tulevaa nostetta häpeilemättä hyväksi ja antaisivat alankin oppia huippusuorituksista. Palkinnot tekevät hyvää yrityksen maineelle, kiinnostavuudelle, uskottavuudelle ja vakuuttavuudelle. Palkintokaapit auki ja kaikkien nähtäville!
***
Merkintä 30.12.2023: Siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä, miten asioiden tulisi olla, totesi David Hume 1700-luvulla. Tokaisu tunnetaan nimellä Humen giljotiini. Päteekö tämä myös Suomen työmarkkinoilla? Työministeri Arto Satonen yrittää vääntää työmarkkinajärjestöjen kiskoja skandinaaviselle raideleveydelle. Vientivetoinen palkkamalli ja valtakunnansovittelun maksimi eivät ole maistuneet kaikille järjestöille. Taisteluhuutoja kuuluu varsinkin Hakaniemestä. Tarkastajan talousviisaan ystävän mukaan lakkokassat polttelevat järjestöjen näppejä ja kirstun kannet ovat puoliksi auki. Kojamon Jani Nieminen ei ole viime aikoina omistajaliitoilleen verovapaita osinkoja pudotellut, mutta aiemmat tienestit riittänevät jopa yleislakkoon.
Rakennusala ei lakkoja nyt tarvitsisi. Ratkaisuja, joilla yritysten kilpailukyky ja palkanmaksukyky säilytetään tai parannetaan, olisivat toivottavampia. Nyt tarvitaan hermoja ja pitkää sihtiä. ”Onko maallamme malttia vaurastua?” kysyi Kekkonenkin jo aikoinaan.
Työnantaja- ja palkansaajajärjestöt ja hallituskin ovat unohtaneet yhden tärkeän elementin: työmarkkinahengen. Jo Kalevala opetti Lemminkäistä ennen retkiään olemaan kerskumatta tai uhoamatta ja mieluummin vaalimaan metsän henkiä. Korskea urhomme ei tätä uskonut ja suksirikkoonhan retket päätyivät.
Menestyneimpien rakennusprojektien yhdeksi syyksi on usein todettu, että työmaalla oli hyvä henki. Tarkastaja toivoo, että hyvän hengen luojat kertovat, miten se tehtiin. Työmarkkinametsän henkeä on nimittäin syytä vaalia, ettemme ajaudu tilanteeseen, jossa maltti ei enää ole valttia.
***
Merkintä 15.12.2023: Tontut ovat liikkeellä, ja ainakin kaksi lahjapakettia on jo kääröissä, vaikkei kilteistä lapsista ole vielä tietoa. Jerome Powell (FED) piti keskuspankin ohjauskoron ennallaan ja Christine Lagarde (EKP) seurasi perässä. FED ennakoi, että se laskee ohjauskorkoaan ensi vuonna kolmeen otteeseen ja EKP:nkin ennustetaan toimivan ensi vuonna aggressiivisesti. Inflaation odotetaan edelleen laskevan. Suomen kira-ala on näitä uutisia odottanut pitkään kuin pukin porot vetoapua lumettomana jouluna.
Kun rakennusala itsekin terästäytyisi parantamaan tuottavuuttaan ja laskemaan kustannuksia, niin uutisemme olisivat ensi vuonna parempia. Pelkkä rahan hinnan aleneminen ei riitä käynnistämään investointeja. Myös rakentamisen hinnan on laskettava. Firan Topi Laine yrittää oikeilla piloteilla ratkaista tuottavuuskehityksen epäyhtälöä, mutta entä muut rakennusliikkeet? Systeeminen muutos vaatii vahvaa visiota ja koko arvoketjun mukana oloa.
Toisen joululahjan paketoi sulttaani Al Jaber Dubaissa. COP28-ilmastokokouksessa räätälöitiin sopu, jossa todetaan, että uusiutuvan energian kapasiteetti kolminkertaistetaan ja energiatehokkuuden parantamisen tahti kaksinkertaistetaan vuoteen 2030 mennessä. Paperin allekirjoitti EU:n lisäksi 197 valtiota, mukana kaikki öljyvaltiot.
Tulos on hyvä maapallolle, mutta myös Suomen kiinteistö- ja rakennusalalle, joka on jo pitkään kehittänyt rakennettuun ympäristöön kestäviä ratkaisuja. Kansainväliset sijoittajat tulevat olemaan tästä mielissään, mutta näyttöjä tietty tarvitaan. Suomen Green Building Councilin johtaja Antti Ruuska kirittää pulkkaamme tämän globaalin trendin kärkijoukoissa pysymiseksi.
Dubain viesti sijoittajille oli myös selvä: vihreää siirtymää on kiihdytettävä jo tällä vuosikymmenellä. Vastuullisuusraportointia tavoitteet tiivistävät entisestään, mutta onhan taksonomiaan ja CSRD/ESRS-universumiin ehditty jo tutustua. Tarkastajan talousasiantuntija muuten tiesi kertoa, että direktiivi ja standardi tulevat vaatimaan yrityksen raportointia koko arvoketjusta – osana yhtiön tilintarkastettua toimintakertomusta. Arvoketjun hallinta saa tästä uuden ulottuvuuden.
Tarkastaja toivottaa kaikille erinomaista joulua ja toivoo maailmaan rauhaa ja rakennusalalle hyvää tahtoa!
***
Merkintä 4.12.2023: Tarkastaja on pannut merkille, että konsulttipuolellakin kulmahuoneen yölamppua polttaa moni uusi henkilö. Sitowisessa alan inertiaa yrittää voittaa Heikki Haasmaa.
Haasmaa hakee yhtiölle ajatusjohtajan positiota ja digiloikan kärkiroolia. Historiallisesti digiosaamista periytyykin Sitosta ja Haasmaan kansainväliset kokemukset Kone Oy:ssä auttanevat uusien ajatuksien tuomisessa rakennusalalle.
A-Insinöörit saivat kokeneen rakennusliikejohtajan YIT:stä. Kari Kauniskangas joutui aloittamaan myrskyisässä markkinassa, mikä lienee tuttua parikymmentä vuotta rakennusliikkeessä toimineelle. Konsulttijohtajien kierrätystaival rakennusliikkeissä jäi lyhyeksi – toivotaan, että kuvio toimii toisin päin.
Maija Jokelan shikaanikäännös uravalinnassa päätyi Rambollille. Tanskasta tuli käsky siirtyä vihreään ja Suomihan seuraa ohjeita. Jokela on myös innokas naisverkostuja. Yksi suora onkin jo koossa: Jokela on puheenjohtajana SKOLissa, jossa toimitusjohtajana on Helena Soimakallio ja RILin puheenjohtajaksi tulee Annina Peisa, hänkin Rambollilta. Tarkastaja jää mielenkiinnolla odottamaan, millaista vauhtia tämä kolmikko saa alan keskusteluun.
On konsulttipuolella poikkeuskin. Granlundissa Pekka Metsi on jo ylittänyt toimitusjohtajan keskimääräisen virassaoloiän. Metsillä on vielä työ kesken nostaa talotekniikan arvostus Nextille levelille. Ja yritys pitäisi kasvattaa isoksi kansainväliseksi toimijaksi. Tarkastaja seuraa tilanteen kehittymistä.
***
Merkintä 22.11.2023 Tarkastajalle on kerrottu, että rakentaminen ei lopu koskaan. Eikä varmaan lopukaan varsinkin, kun katsoo, miten infrastruktuuria tuhotaan Ukrainassa ja nyt myös Gazassa. Suomi on kansainvälisten järjestöjen ja pankkien jäsenenä mukana kriisien hallinnassa, mutta ei perinteisesti ole osallistunut jälleenrakentamiseen. Saksan rahoittamat sotilaskylät aikanaan ehkä jonkinlaisena poikkeuksena.
Rakentajien kaukomaaperinteitä yritetään nyt herättää henkiin järjestöjen ja valtiovallan toimesta. Fokuksessa on uusi kehitysapukohteemme Ukraina. EK lähti liikkeelle ensimmäisenä. EK:n Petri Vuorion johtama elinkeinoelämän yhteistyöfoorumi on listannut osaamisia, joita se puskee mukaan jälleenrakentamiseen. RT on perustanut jälleenrakentamisen tilannehuoneen, jonka kautta Antti Aaltonen yrittää pitää jäsenensä tietoisena mahdollisuuksista.
Eteläranta 10:ssä toimivat myös aktiviteettinsa Ukrainaan muuttaneet kauppakamari East Cham ja East Office of Finnish Industries. East Chamin puheenjohtajana toimii East Officen entinen puheenjohtaja, pankkimies Ilkka Salonen. Officen operatiivista toimintaa johtaa nykyään Ukraina-konkari Janne Harjunpää. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio määräsi Team Finlandin antamaan neuvoja jälleenrakentamishankkeista kansalaisille ja nimesi deskin vetovastuuseen rakentajillekin tutun Reijo Kankaan Business Finlandista. Yksityisiä kauppadelegaatioita järjestelee myös Lvivin vanha leijona Jukka Laikari, jolla on entuudestaan paljon kokemusta alueella toimimisesta.
Neuvojista ei siis ole pulaa. Mutta riittääkö avaukseksi se, että seuraamme huolestuneena tilannetta kotisohvilta? Entisten vientiritareiden leimat passeissa alkavat ikävästi himmentyä. Onko yritystemme tulkinta riskeistä kaventunut pelkästään negatiivisten riskien tunnistamiseen, eikä riskien hallintaan tai jopa positiivisten riskien eli mahdollisuuksien hyödyntämiseen?
Tarkastajan entinen pomo sanoi, että ”Maailma on täynnä mahdollisuuksia – älä käytä niitä”. Ehkä se on mantra vieläkin, kun suomea ei Tarkastaja ole ulkomaisissa pöydissä juurikaan kuulut.
***
Merkintä 15.11.2023 Kustannukset, aikataulu ja laatu. Kaksi saat, mutta kolmatta et, tietää vanha hokema ja tietysti Tarkastajakin. Tähän kiteytyi Helsingin Sanomissa rakentamisen laatua käsittelevä artikkeli muutama viikko sitten. Aihe synnytti kansalaisissa paljon lämpöä ja kommenttipalsta oli pitkään suljettuna mielipidetulvan takia.
Rakentaminen koetaan konkreettisena toimintana. Se näkyy, mitä tehdään. Toimittajilta ja asiantuntijoiltakin jää usein huomioimatta se, mikä ei näy tai mitä jää tekemättä tai tehdään väärään aikaan.
Hukka ei näy. Tehtävien väliset riippuvuudet eivät näy. Kriittinen polku ei näy. Hinnoitellut riskit eivät näy. Virtaus ei näy. Hajonta ei näy. Esivalmistuksen edut eivät näy. Osaoptimoinnin ongelmat eivät näy. Juurisyyt eivät näy. Näihin näkymättömiin asioihin puuttumisella saataisiin paljon enemmän aikaan kuin osaamattomien työntekijöiden syyttelyllä. Mitä pitäisi tehdä?
Millä palveluntuottajat kilpailevat hankkeeseen pääsystä? Yleensä hinnalla. Pelkällä hinnalla kilpailu johtaa lähes väistämättä alilaatuun. Alhainen alkuhinta ei välttämättä edes ole edullisin loppuhinta. Ala on tosin itsekin syyllinen pelkällä hinnalla kilpailuttamiseen: korkeampi hinta ei ole aina taannut korkeampaa laatua tai parempaa aikataulun pitoa. Julkisissa hankinnoissa tilaaja altistaa itsensä helposti markkinaoikeudelle, jos kilpailuttaa muuten kuin hinnalla.
Hankintaosastot eivät osaa tai uskalla käyttää monipuolisempia malleja, vaikka yleisesti on tiedossa, että kannattaisi. Hankkimisesta tulee ostamista. Paradoksaalista on, että jos esimerkiksi lyhintä läpimenoaikaa käytetään valintakriteerinä, on voittaja helposti myös halvin! Arvoa tuottavan ajan osuus on ei-arvoa tuottavaa aikaa suurempi. Tutkimusten mukaan yleensä on toisin päin ja aikasidonnaiset kustannukset jatkavat kasvuaan.
***
Merkintä 7.11.2023 Tarkastaja osallistui alan asiantuntijaseminaariin – niitähän meillä riittää – ja perinteisesti myös kokkareille. Kuuntelin seurueen keskusteluja markkinatilanteesta. Synkistelystä tuli mieleen Shakesparen Macbeth: “Hell is empty and the devils are here”. Nykytilannetta verrattiin 70-luvun öljykriisiin, 90-luvun lamaan, 2008 Lehman Brothersien romahdukseen, 2014 taantumaan ja muihin anomalioihin. Toisaalta tietäjät tiesivät, että se, mikä menee alas, tulee myös ylös. Mutta koska?
Asuntorakentamisen alho tuntuu vievän koko sektorin huomion. Kysyntä on alhaalla, raha on kallista, jos sitä ylipäätään saa, eikä nykyinen kustannuskehitys anna riittävästi varmuutta investointien aloittamiseksi.
Tarjottimien äärestä tuli myös ennustus: ensi kesän korvalla inflaatio ja korkotasot ovat vakiintuneet ja patoutunut kysyntä jo niin suurta, että liikkeelle lähdetään. Työpula vaihtuu ensi syksynä työvoimapulaksi. Uskokoon ken uskaltaa.
***
Merkintä 3.11.2023 Tarkastajan työmatkaa helpottamaan on avattu Raide-Jokeri. Kiitos siitä. Ajelinkin osan päivittäismatkasta mielenkiinnosta uutuudella. Kyyti oli tasaista ja nopeuskin paikoin oikein hyvä. Muutamat kaarteet tuottivat kipuilua. Rautapyörä ei taivu ja se kuului. Insinööreillä tuntuu tosin olevan ongelmaan jo ratkaisu, mutta jälkitöihin taitaa allianssi joutua.
Matka antoi mahdollisuuden tarkkailla myös ympäristöä. Valmiita kiinteistöjä oli ehtinyt reitin varrelle tulla paljon, mikä antaa uskoa raideinvestointien vipuvaikutukseen, mutta tyhjiä tontteja ja hiljaisia työmaakuoppiakin oli. Mikäli uskoo torninosturien määrän kertovan jotain suhdanteista, niin harvassa kurjet ainakin tuon reitin varrella olivat.
Mutta ei odottavan aika pitkäksi käy – markkina elää paremmin muualla kuin uusien asuntojen tuotannossa. Uskotaan siihen, mitä toivotaan ja viritetään itseämme tällä välin parempaan tuloskuntoon. Friedrich Nietzschen sanoin: ”To live is to suffer, to survive is to find some meaning in the suffering”.
***
Merkintä 1.11.2023 Yksityisautoilunkin ystävänä Tarkastaja juuttui katutyöruuhkaan Helsingissä ja mieleen palasi Visonin Jani Saarinen, joka on kuvannut katutyömaita jo useamman vuoden ja ihmettelee Linkedinissä harva se viikko, miten kaupunkien keskustoissa työmaa- ja muita ajoneuvoja saa pysäköidä ja rakennusmateriaaleja varastoida keskeisillä alueilla kuukausitolkulla kenenkään häärätessä ympärillä. Kuvissa esitellyt työmaat ovat hiljaisia, aitojen vartioimia maakasojen, materiaalien ja koneiden varastoalueita.
Työvaiheen jälkeen valmiita kadunpätkiä avataan uudelleen jopa useaan kertaan, kun eri osapuolten oma työsarka on jäänyt kaikesta huolimatta vaiheeseen. Rakentaminen on tietysti lähtökohtaisesti väliaikaisen haitan tuottamista, mutta jotain on muutettava, kun töiden hitautta ja häiriöitä joudutaan näin kovasti päivittelemään.
Helsingin entisellä pormestarilla Jan Vapaavuorella oli kunnianhimoinen tavoite nostaa Helsinki maailman toimivimmaksi kaupungiksi. Yhtenä teemana oli sujuvat katutyöt. Helsinki-mallia lähdettiin kehittämään suurella innolla ja avuksi otettiin Aallon liinaava professori Olli Seppänen tutkijoineen. Lähtöaineistoa kertyi paljon ja hankkeisiin osallistuvien tahojen määrä huimasi tutkijoiden päätä. Lopputulos oli, että yhteistyötä on lisättävä ja jonkinlainen yhteinen intressi on projekteissa löydettävä. Vaikea monimuuttujayhtälö, totesi Vapaavuori ja lähti privaattipuolelle.
Kehityshanke nosti kuitenkin esiin hyviä ideoita, jotka ovat edelleen käyttökelpoisia. Eivät ehkä toimi kaupungin omissa töissä, mutta ainakin kilpailu-urakoissa. Voisiko hankkeita esimerkiksi kilpailuttaa läpimenoajalla? Voitaisiinko siirtyä kahteen vuoroon? Tutkimusten mukaan tämä nopeuttaisi töitä 20-40 prosenttia. Toimisivatko yhteistoiminnalliset urakkamuodot paremmin tai otettaisiinko niistä kehitysvaihe osaksi muitakin urakkamuotoja?
Mallia voidaan ottaa myös Ruotsista. Siellä kaupunki ilmoittaa katutyön etukäteen ja kaikkia osapuolia velvoitetaan tekemään omat korjaustyönsä alueella. Katua ei valmistumisen jälkeen saa avata kolmeen vuoteen. Tai Japanista, jossa rakentamisprosessin kokonaisvaltaiseen suunnitteluun uhrataan merkittävästi aikaa. Ympäristölle aiheutuvaa haittaa minimoidaan jopa siten, että katutyöt tehdään öisin, puhdistetaan jäljet ja aloitetaan seuraavana yönä uudestaan – kaupunkilaisille haittaa tuottamatta. Ehkäpä pormestari Vartiainen lähteekin käymään Tokiossa toteuttaakseen ex-pormestari Vapaavuoren vision. Tarkastaja tulee mielellään mukaan matkaseurueeseen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa
7 vastausta artikkeliin “Kohta riittää areenoita – milloin tulisi menestystä?”
”Ympäristölle aiheutuvaa haittaa minimoidaan jopa siten, että katutyöt tehdään öisin, puhdistetaan jäljet ja aloitetaan seuraavana yönä uudestaan”…
Tämäpä hyvä idea. Asuintalojen remontitkin voisi tehdä yöllä, kun asukkaat nukkuvat. Aamulla kämppä olisi taas käytössä päivän askareita varten.
Olisikohan nyt syytä tarkastaa yleisesti rakennettujen kiinteistöjen palokatkojen tekemättä jättäminen. Ihmeellistä vielä on jos rakennusvalvontakaan ei ole lopputarkastuksessaan palokatkoja huomioinut. Mikäli näin rakentaja on tietoisesti tehnyt on se törkeää piittaamattomuutta rakennuksen käyttäjien turvallisuudesta.
”Tarkastaja jaksaa kaikesta huolimatta uskoa, että alan laatukulttuuri muuttuu paremmaksi ja erinomaisiakin esimerkkejä kuullaan jatkossa. Ja että monen rakennusliikkeen laadun tarkastuslistoissa on viimeistään tästä eteenpäin kohta myös palokatkoille.”
Tässä on se jutun pointti, miksi valvontaa (maksajan puolelta) edelleenkin tarvitaan.
Se on aivan sama mitä rakennusliikkeen tarkastuslistassa on aiheena tai onko siinä ruksi ja päivämäärä, kun itse asia on tekemättä. Vain kuittaus on tehty.
Esson baarin mittauspöytäkirjameininki ei ole muuttunut miksikään ja kysymys kuuluu millä sitä muutetaan.
Olen kirjoittanut Rakennettu ympäristö-lehteen yhteenvedon siitä, millaiset kulttuuriongelmat ovat ongelmista vaikenemisen taustalla. Nämä käytännöt ovat laajasti vakiintuneet eivätkä itsestään parane, joko tapauksia lähdetään selvittelemään ylemmän johdon päätöksenteon tasoon asti nyt ennustavasti tai sitten silloin, kun paljastuu kestämättömän iso moka.
https://www.rakennustarkastusyhdistys.fi/hyvinvoiva-rakennusala-on-yhteisollinen/
Olipahan melko ontuva vertaus, ”renkaiden vaihtaminen liikkuvaan autoon”… Jos aina jäädään odottamaan, että liike pysähtyy kokonaan, niin aina ollaan myös pahasti myöhässä.
Valvonta työmaalla työmaaoimihenkilöiden taholta monesti köykäistä, esim. syystä, että töitä valvovat usein melko kokemattomat tekijät, joilla ei ole näkemystä tai vaihtoehtoisesti uskallusta puuttua. Koulutus työhön ja opastus työtehtävään on usein niin räikeän puutteellista, jotta hirvittää. Tuossa on työmaa käyppä katsomassa… kaiken kiireen keskellä kenelläkään ei ole aikaa kunnolliseen opastukseen ja ohjaukseen ja siitä kärsii työmaa ja sitä kautta koko ala.
Kommentti merkintä 30.5.2024:
Toiseksi viimeisessä kappaleessa Tarkastaja kehottaa mm. ottamaan käyttöön uusia liiketoimintamalleja, jne…. ”Kaikki tämä toisi resilienssiä, kustannustehokkuutta ja sijoituksille parempaa tuottoa.”
Olen samaa mieltä. Ainoastaan omaperustaisissa asuntohankkeissa täysin uusien mallien käyttöönottoa en kyllä olisi suosittelemassa. Hyväkin uusi tuote, toimintamalli (esim. rakenneosien leasing-sopimusten tekeminen myytävän asuntoyhtiön lukuun) tai rakenneratkaisu voi osoittautua asunnon myyjälle hankalaksi, työlääksi ja jopa kalliiksikin ratkaisuksi.
Uusia toimintatapoja, rakenneratkaisuja, tarvikkeita jne. on ehdottomasti otettava käyttöön ja testattava käytännössä, kunhan se tapahtuu oikeassa toimintaympäristössä.