Valtio aikoo jäädyttää terveyskeskus­hankkeita pakkolailla

Uusi tieto on, että pakkolaki koskisi myös terveyskeskushankkeita ja muita vastaavia sosiaali- ja terveyspuolen investointeja.

Hankkeiden jäädyttämisellä halutaan varmistaa, ettei tehdä virheinvestointeja uuden sote-järjestelmän kannalta. Uudet itsehallintoalueet voisivat päättää investointien järkevästä laajuudesta ja sijoittumisesta.

Hallitusneuvos Päivi Salo sosiaali- ja terveysministeriöstä arvioi, että määrällisesti laki koskee enemmän juuri terveyskeskuksia ja vastaavia hankkeita. Euromääräisesti sairaalainvestoinnit ovat suurempia, mutta toisaalta monista sairaalahankkeista on jo tehty käynnistämispäätös. Lailla ei puututa takautuvasti jo tehtyihin investointipäätöksiin.

Perhe- ja palveluministeri Juha Rehula arvioi Mediuutisissa tammikuussa, että tavoitteena oli saada laki eduskunnan käsittelyyn jo helmikuussa. Salon mukaan valmistelu on edelleen kesken, sillä keinoista ja investointien rajaamistavoista keskustellaan vielä.

Myös lain perustuslakikelpoisuus on arvioitava, mutta virkamiesnäkemyksen mukaan lyhytaikaisen lain säätäminen onnistuu. Perustuslaki ei olekaan Salon mukaan syynä lakihankkeen viivästymiseen vaan sen arvioiminen, millaisiin hankkeisiin ja minkä tyyppisiin investointeihin lykkäykset kohdentuisivat.

Investointien lykkäämiseen voisi Salon mukaan liittyä jonkinlainen lupamenettely. Hän ei pysty vielä sanomaan, arvioiko lykättäviä sote-hankkeita erillinen ohjausryhmä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö on Salon mukaan yksi vaihtoehto lupamenettelyn hoitajaksi. Hyviä ja tarpeellisia hankkeita ei kuitenkaan haluta jarruttaa, olipa menettely mikä tahansa.

Lupamenettely mahdollistaa Salon mukaan tarkoituksenmukaisten investointien toteuttamisen.

”Ei ole tarkoitus lähteä kaikkia suunnitelmia torppaamaan”, hän sanoo.

Laki käy Kietäväiselle

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväiseltä löytyy ymmärtämystä valtion määräaikaiselle pakkolakihankkeelle, vaikka suhtautuminen tällaiseen menettelyyn on yleisellä tasolla kriittistä. Soten avulla tavoitellaan säästöjä, ja hänen mukaansa on selvää, että toimipisteverkkoa joudutaan säästöjen takia harventamaan. Siksi on oltava kriittinen sen suhteen, mitä investointeja nyt siirtymäaikana tehdään.

”Siksi meillä on tässä poikkeustilanteessa ollut ymmärtämystä järjestelmän varmistamiseen, jotta verkko on tulevaisuuden kannalta järkevä eikä siirtymäaikana tehdä investointeja, jotka menisivät hukkaan”, Kietäväinen toteaa.

Hänen mukaansa lakihankkeessa on kyse määräaikaisesta investointien luvanvaraisuudesta. Terveyskeskushankkeet kuuluvat lykkäyksen piiriin, samoin muut sote-hankkeet. Monet sairaalahankkeet ovatkin Kietäväisen mukaan jo pitkällä, mutta sosiaali- ja terveyspuolellakin on hänen mukaansa isoja hankkeita vireillä. ”Myös niitä pitäisi pystyä katsomaan, ettei tehtäisi vääriä investointeja, joiden vangiksi uusi järjestelmä jäisi.”

Kietäväisellä ei ole tietoa siitä, minkä kokoisia hankkeita pakkolailla aiotaan jäädyttää. Hänen mukaansa on katsottava, että toimintaverkoista tulee järkevät. Raja on ymmärrettävä vetää riittävän alas, mutta järkevät peruskorjaukset on kuitenkin voitava tehdä. Jos katto vuotaa, se on pystyttävä korjaamaan. Liian alas vedetty raja aiheuttaa byrokratiaa.

”Menettelyllä pitää rajata raskasta peruskorjausta ja uudisrakentamishankkeita. Järjestelmästä ei saa tehdä liianraskasta ja byrokraattista. Akuutit korjaukset pitää pystyä tekemään, mutta raskaita peruskorjauksia pitää katsoa. Järkeviä hankkeita ei estetä, mutta sellaiset investoinnit estetään, joille ei ole uudessa järjestelmässä käyttöä ja jotka eivät ole uudessa järjestelmässä järkeviä”, Kietäväinen sanoo.

Hänen mukaansa on tärkeää, että arviot lykättävistä hankkeista tekee laajempi kokoonpano.

”Emme katso kuntapuolella oikein hyvällä sitä, että päätökset tekee muutama ministeriön virkamies. Ryhmän on oltava laajempi.”