Kokeile kuukausi maksutta

Uusi ilmiö piinaa rakennuksia Suomessa: Kerrostalojen seinät kasvavat levää

Professori pitää suosittua eristerappausrakennetta riskinä kosteusvaurioille. Hänen mukaansa siitä voi aiheutua isoja ongelmia.

Eristerappaus on yleinen korjausrakentamisessa. Kuva: Päivi Huotari / HS

Erikoinen ilmiö 2000-luvulla rakennetun kerrostalon seinässä kiinnitti asunnonetsijän huomion Porin Karjarannassa lähellä asuntomessualuetta: julkisivussa oli omituisia märältä näyttäviä länttejä, vaikkei ollut sadesää.

Kotiin päästyään hän ihmetteli asiaa Facebookissa ja kyseli, ovatko muut törmänneet samaan. Yksi viestiin vastanneista kertoi, että hänen asuinalueellaan Vantaalla lienee vastaavia laikkuja talojen seinissä.

Porilainen arveli, että jokin julkisivun pinnan alla imee vettä. Hän päätti jättää asunnon ostamatta, koska ei halunnut ottaa riskiä.

Talon on rakennuttanut Skanska. Rakennusyhtiön viestintäpäällikkö Liisa Salmela vahvistaa, että värjäytymiä on ollut useassa talossa.

Salmelan mukaan niistä on otettu näytteitä, jotka on tutkittu VTT:n laboratoriossa. Suunnittelu- ja konsultointitoimisto Ramboll on laatinut asiasta asiantuntijaselvityksen rakennusyhtiölle.

Selvityksen mukaan läntit ovat leväkasvustoa, joka johtuu ulkoilman mikrobeista.

”Kaupunkiympäristössä epäpuhtauksia kulkeutuu kaikille pinnoille, minkä vuoksi mikrobien kasvu julkisivuilla ei ole poikkeavaa”, selvityksessä todetaan.

Selvityksen lopputulos on, että värjäytymät ovat ulkonäöllinen haitta.

”Siitä tulee vielä isoja ongelmia”

Tampereen teknillisen yliopiston rakennusfysiikan professori Juha Vinha ei suhtaudu läntteihin yhtä huolettomasti. Ongelma on hänelle tuttu.

”Erityisesti mineraalivillan päälle tehdyissä eristerappauksissa on havaittu ongelmia, myös ulkomailla. Niitä tulee tietoon koko ajan enemmän. Pelkään pahoin, että siitä tulee vielä isoja ongelmia”, Vinha sanoo.

Eristerappausta käytettiin ensin korjausrakentamisessa

Suomessa eristerappauksia tehdään kahdella tavalla. Yksi on niin sanottu paksurappaus-eristejärjestelmä. Sitä on alettu käyttää Suomessa 1980-luvun alussa. Siinä rappausalustana on aina mineraalivilla, kertoo eristerappauksia tutkiva Antti-Matti Lemberg Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Toinen tapa on ohutrappaus-eristejärjestelmä, jossa rappausalustana voi olla mineraalivillan sijasta myös solumuovieriste. Sitä on alettu käyttää Suomessa 1980–1990-luvun taitteessa.

Lembergin mukaan kumpaakin eristerappausrakennetta on käytetty aluksi korjausrakentamisessa. Uudisrakentamisessa käyttö on yleistynyt 2000-luvulla.

Tutkija Toni Pakkalan mukaan paksurappaus-eristejärjestelmä on hieman suositumpi kuin ohutrappaus-eristejärjestelmä.

Kerrostalorakentamisesta arviolta kymmenen prosenttia toteutetaan eristerappauksilla, korjausrakentamisesta vielä isompi osa. Eristerappausta on käytetty myös Skanskan Karjarantaan rakennuttamissa taloissa.

”Eristerappauksilla on haettu kustannussäästöjä.”

Lisäksi märkiä länttejä voi ilmaantua vanhoihin taloihin tehtyihin eristerappauksiin. Esimerkiksi helsinkiläisessä kerrostalossa kävi näin muutama vuosi julkisivuremontin jälkeen. Sateiden jälkeen eristerappaukseen tuli tummia jälkiä.

Vinhan mukaan eristerappauksilla on haettu kustannussäästöjä.

”Kun aiemmin talossa oli paksu betoniulkokuori, nyt eristeen pintaan pannaan ohut rappaus, mikä on selvästi halvempaa.”

”Eristerappausta ei pitäisi käyttää mineraalivillan kanssa Suomen oloissa nykyisillä toteutustavoilla.”

Vinha: Eristerappausta ei pitäisi käyttää mineraalivillan kanssa

Eristerappauksella tehty julkisivu muodostuu yksinkertaistettuna kolmesta osasta: ohuesta tai paksusta rappauspinnasta, sen alla olevasta mineraalivilla- tai solumuovieristeestä ja betonista tai muusta kantavasta kivirakenteesta.

Vinha sanoo, että sadevesi voi päästä tällaisen rakenteen sisään esimerkiksi huonosti tiivistetyistä läpivienneistä ja saumoista. Ongelmia tulee, jos vesi ei pääse kuivumaan rakenteissa.

Hänen mielestään eristerappausta ei pitäisi käyttää yhdessä mineraalivillan kanssa Suomen oloissa nykyisillä toteutustavoilla.

”Ilmastonmuutoksen edetessä viistosateet lisääntyvät ja Suomessa on enemmän homeen kasvulle otollisia olosuhteita. Paksurappausrakenteen läpi menee entistä enemmän kosteutta ja rakenne on pitempään kostea”, Vinha perustelee.

Julkisivun mikrobikasvusto on tästä yksi esimerkki. Jos mikrobikasvustoa pääsee kertymään myös rappauksen sisäpintaan mineraalivillaa vasten, riskinä on, että epäpuhtaudet kulkeutuvat ilmavirtausten mukana sisätiloihin asti.

Jos seinissä on epäilyttäviä länttejä, Vinhan mielestä näytteitä pitäisi ottaa paitsi rappauksen sisä- myös ulkopinnasta ja mineraalivillasta. Tämä edellyttää rakenneavauksia.

”Veikkaan, ettei tilanne ole kovin hyvä kohteessa, jossa kasvustoa on jo paksurappauksen ulkopinnalla.”

Skanska sirtyi Porissa muurattuihin julkisivuihin

Julkisivuyhdistys selvittää paraikaa eristerappausrakenteiden vaurioita. Yhdistyksen puheenjohtaja, Tampereen teknillisen yliopiston tutkija Toni Pakkala ei pidä tilannetta yhtä toivottomana kuin professori Vinha.

”Tiedossa on, että sademäärät lisääntyvät ja kuivumisolosuhteet heikkenevät. Ongelmia on ja tulee entistä kovemmalla syötöllä. Eristerappausjärjestelmillä on kuitenkin tehty myös paljon onnistuneita kohteita”, Pakkala sanoo.

Hänen mukaansa isoimmat ongelmat johtuvat muun muassa työvirheistä.

Skanskasta kerrotaan, ettei se enää käytä ongelmallista eristerappausta Porissa.

”Olemme siirtyneet siellä muurattuihin julkisivuihin siksi, että rapatuissa julkisivuissa on esiintynyt värjäymää, joka häiritsee asiakkaitamme, vaikka se on vain esteettinen haitta”, Liisa Salmela sanoo.

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Uusi ilmiö piinaa rakennuksia Suomessa: Kerrostalojen seinät kasvavat levää”

  1. Nykyään käytettävät rappauslaastit ovat taas yksi kemistien kehittelemä versio vanhan rappaustekniikan kustannusten säästämiseksi.
    Muistan vielä 80-luvulla itsetasoittuvien tasoitteiden aiheuttamista tammiparkettien tummumisesta. Tasoitteen sisältämä kaseiini reagoi pienessä kosteudessa tammen parkkihappojen kanssa ja mustutti parketin.
    En tunne nykyisen rappauslaastin kemiallista koostumusta, tuskinpa sitä tuntevat rapparitkaan.
    Mielestäni uutuuksia pääsee tuotantoon riittämättömin riskianalyysein.
    En olisi tiukkapipo, mutta vastuullisten yritysten puolueettomilla teettämät olosuhteita vastaavat testaukset pitäisi määritellä selvemmin. Ostaja ei voi olla tällaisten virheiden maksaja. Oikean tuotteen hinta on kyllä pystyttävä maksamaan, tai sitten ei pidä tavoitella onnenkantamoisia.

  2. Ongelmaa aiheuttaa eristerappauksissa suositut, orgaaniset pintalaastit ja maalit. Orgaaninen alusta mahdollistaa kasvuston tarjoten ravinteita. Tätä ongelmaa ei juuri esiinny mineraalisilla pinnoilla. Kun ulkoseinien lämmöneristystä on kasvatettu, ei seinän kautta enää haihdu niin paljoa lämpöä ja rakenteen pinta pysyy pidempään kosteana. Kostea orgaaninen alusta on ihanteellinen kasvualusta kasvustolle. Lisäksi ilmaston muuttuminen edesauttaa myös kasvukautta, kun kosteat kelit kestävät pidempään.

    Orgaanisten laastien suosio johtuu niiden laajasta värivalikoimasta sekä siitä, että myös voimakkaat värit on saadaan helposti levitettyä tasavärisinä, eikä kirjavuutta niissä juurikaan esiinny. Myös materiaalitoimittajat myyvät mielellään juuri orgaanisia tuotteita(ns. purkkituotteet) Mineraalisilla pinnoilla taas puolestaan esiintyy helposti, erityisesti tietyillä värisävyillä kirjavuutta, jota nykyisin ei haluta hyväksyä. Kirjavuuteen vaikuttavat mm. olosuhteet sekä alustan imukyky. Myös tekijällä on merkitystä pinnan onnistumisessa.

    Eristerappaus on edelleen oikein suunniteltuna ja tehtynä toimiva rakenne, mutta toteutettujen kohteiden osalta ei valitettavasti monesti näin ole. Myöskään rakenteen kosteustoimintaa ei ymmärrettä kunnolla. Keski-Euroopassa näitä on tutkittu vuosia ja siellä tämä asia on kyllä tiedossa ja myös osataan – samoin ongelma on siellä ollut tiedossa jo pitkään ja sen aiheuttajana nimenomaan orgaaniset pintalaastit

  3. Rakennusaikainen kosteus sieltä pukkaa sisältäpäin tunnetuin seurauksin.

  4. Ongelman ydin taitaa olla siinä, että hyvin eristetyissä seinissä kuivattavaa lämpövirtaa ei juuri ole. Seinäpinnat ovat entistä pitempiä aikoja kosteita, materiaalista riippumatta. Jos pinnan materiaali on sellaista, että se suosii mikrobikasvua, pinnoille kertyvät epäpuhtaudet alkavat ajan myötä muodostaa näkyvää kasvustoa, joko hitaammin tai nopeammin. Yksissä materiaaleissa kasvusto on mustia pilkkuja, toisissa laaja-alaista värjäytymää.

    Joka tapauksessa saamme varautua siihen, että lähes kaikilla seinäpinnoilla alkaa kasvaa aikaa myöten jotakin. Se taas tarkoittaa, että ulkoseinärakenteet tulee tehdä niin ilmanpitäviksi, että paine-erot eivät kuljeta epäpuhtauksia sisälle.

    Mitä tulee orgaanisiin maaleihin, niitä on nykyään äärimmäisen hyvin vesihöyryä läpäiseviä laatuja. Eli orgaaninenkin pinta esim ohutrappauksessa voi olla erittäin ”hengittävä”.

  5. Saksassa suositusta ohutrappauksesta on Wufilla tehtyjä profiileja, missä eristen lämpötila näkyy, ja Suomen oloissa tämä märkä rätti-eriste jäätyy ja sulaa ulkolämpötilan mukaan, mikäli sisäpuolista kosteutta ei kuivata, rappaus irtoaa tällaisissa tapauksissa. Tässä esilletuotu pigmenttiero näkyy myös aina näissä yhteyksissä, eli sisäpuolisten kantavien (rakennusvaiheessa kostuneiden) rakenteiden haamukuvat julkisivussa.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat