Kokeile kuukausi maksutta
Kuuntele juttu

Kesällä tuli voimaan direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta. Sen mukaisesti ympäristöministeriö teki ehdotuksen uusiksi rakentamismääräyksiksi 2012. Se sisältää suuria muutoksia nykyiseen. Erinomaista on se, että Suomikin vihdoin siirtyy ostoenergiaan perustuvaan sääntelyyn. Kun tätä vielä korjataan energiamuotojen kertoimilla, ollaankin lähellä primäärienergian ja hiilidioksidipäästöjen lukuja. Tosin uusiutuvien polttoaineiden kerroin voisi olla jopa 0,2 eikä 0,5. Hyvää on myös se, että rakennusosien U-arvoja ei enää kiristetä.

Mutta ongelmiakin riittää.

EU vaatii uusiutuvan energian osuudeksi 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Ministeriö esittää, että jokaiseen uuteen taloon pitää rakentaa järjestelmä, joka tuottaa uusiutuvaa omaenergiaa vähintään neljänneksen tilojen ja ilmanvaihdon energiatarpeesta.

Ratkaisuksi esitetään maalämpöpumppua, aurinkokeräimiä ja tuulimyllyä pihalle. Ilma-ilmalämpöpumppuja ei kuitenkaan oteta huomioon. Näin vaikka kaikki myynnissä olevat pumput täyttävät direktiivin SPF-vuosilämpökertoimen vaatimukset. Uunilämmityskään ei kelpaa, vaikka hakkaisi klapit omasta metsästä. Sen sijaan kaukolämpötaloa vaatimus ei koskisikaan, vaikka sen energia tehdään kivihiilestä. Perusteluna on, että se on sähköntuotannon hukkalämpöä.

Nykyinen surkea energiatodistus joudutaan uusimaan kokonaisuudessaan. Kun uusia määräyksiä ollaan nyt ajamassa kiireellä valmiiksi, olisi kohtuus, että myös ehdotus uudesta yhdenmukaisesta energiatodistuksesta olisi esillä samaan aikaan.

Jos taloon tehdään remontti, jonka kustannus on yli 25 prosenttia talon arvosta tai yli 25 prosenttia talon vaipan neliöistä, talo pitää korjata kokonaisuudessaan (korjaamiselle vuonna 2013 tulevien) uusien määräysten mukaiseksi sikäli kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Vaarana on, että tarpeellisetkin remontit jäävät tekemättä ja putkiremontitkin jaetaan osiin.

Kun nykyiset määräykset astuivat vuoden alussa voimaan, asuntoministeri Jan Vapaavuori väitti (2-5 prosentin) lisäkustannuksen tulevan katetuksi säästyvillä energiamaksuilla 5-8 vuodessa. Totuus on toinen.

Otetaanpa laskennan esimerkiksi norminmukainen 1-kerroksinen kaukolämmitetty mallitalo, huoneistoala 147 m², Helsingin seudulla. Oletetaan lisäinvestoinniksi 5 prosenttia, mikä vastatkoon 17 500 euroa. Talossa kaukolämpöenergian kulutus vähenee 27 prosenttia ja kustannus 20 prosenttia: ero johtuu siitä, että kaukolämmön yksikköhinta nousee kulutuksen pienentyessä. Jos kaukolämmön hinta pysyisi samana hamaan tulevaisuuteen, takaisinmaksuaika olisi yli sata vuotta. Jos sen sijaan kaukolämmön hinta nousisi 10 prosenttia vuodessa, eli kaksinkertaisesti viimeiseen 15 vuoteen verrattuna, silloinkin takaisinmaksuaika olisi 20 vuotta! Rahallakin kuitenkin on hintansa. Niinpä alhaisella 2 prosentin reaalidiskonttokorolla sanottu aika vielä venyy kolmella vuodella.

Jotta uusia lakeja ja määräyksiä kunnioitettaisiin, pitäisi niiden perusteluiden olla totta eikä valetta. Pitäisi reilusti sanoa, että energiansäästö maksaa rahaa, mutta se on tarpeen paremman maailman puolesta. Samalla tavalla olisi ollut hyvä sanoa suoraan, että ledien tulon myötä tilapäiseksi jäävä energiansäästölamppupakko maksaa 500 miljoonaa euroa ja tarpeeton sähkömittareiden uusinta 700 miljoonaa. Ja että kuluttaja maksaa tämän kaiken.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Mikä mättää energiamääräyksissä?”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Olavi Tupamäkihttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/olavi-tupamaki/