Miksi tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia ei haluta tutkia?

Tuottavuusvaatimusten jatkuvasti kiristyessä, vaaditaan hankkeilta yleensä etukäteisarviota sekä vaikutuksista että kannattavuudesta. Vain vaikuttavat ja kannattavat hankkeet saavat rahoitusta. Etukäteisarviot vaativat kuitenkin luotettavia jälkikäteisarviointeja vastaavien hankkeiden toteuttamisen vaikuttavuudesta ja kannattavuudesta.

Valitettavasti jälkikäteisvaikutustutkimusten määrä on laskenut noin puoleen kymmenessä vuodessa. Myös laatu on kärsinyt selvitysten keskittyessä palvelujen käyttäjämääriin ja käyttäjien mielipiteisiin. Palvelujen määrällisiä vaikutuksia ei tutkita liittyen esimerkiksi kulkutavan valintaan, liikenneturvallisuuteen, sujuvuuteen tai energian kulutukseen vuositasolla.

Mikä on aiheuttanut tämän kehityksen, ja mitä asian hyväksi pitäisi tehdä? Miksi vaikutustutkimuksia ei tehdä? Selityksiä on paljon.

Ei osata. Vaikutustutkimuksia ei tehdä, koska niitä ei osata tehdä tai niitä ei osata vaatia.
Ei pidetä tarpeellisena. Jos toimenpiteen vaikutuksia on tutkittu jo aiemman hankkeen yhteydessä, voi tuntua turhalta tutkia niitä uudelleen, vaikka olot eivät ole samat.
Ei vielä. Toimenpiteen toteuttaja voi ajatella, ettei vaikutuksia kannata tutkia vielä, vaan kannattaa odottaa jonkin aikaa.

Ei palkitse. Vaikutustutkimukset eivät sinällään palkitse kuin vaikutustutkijaa. Toteuttajien maailmassa itse toteuttaminen ja sen tehokkuus ovat tavoiteltuja asioita.
Ei viitsitä. Muu tekeminen koetaan tärkeämmäksi rahoituksen osoittamisen tai oman työajan suuntaamisen kannalta.

Ei uskalleta. Vaikutustutkimukset voivat osoittaa oman toiminnan menneen joltakin osin vikaan.

Toimivuus ja hyväksyntä riittävät. Luotetaan toimenpiteen hyödyllisyyteen sinänsä.
Toteutus ei perustu vaikutuksiin. Toimenpiteitä tehdään poliittisista syistä, yleisön vaatimuksesta tai esimerkiksi julkisena palveluna.

Ei varaa. Kunnolla tehty vaikutustutkimus vaatii paljon resursseja verrattuna toimivuusseurantoihin ja hyväksyttävyyskyselyihin.

Ei olla varauduttu. Suunniteltaessa ja toteutettaessa ei luoda edellytyksiä kunnollisen vaikutustutkimuksen tekemiselle.

Ei ole perinnettä ja ohjeistoa. Jälkiarviointiin ohjaava perinne ja ohjeistus puuttuvat, toisin kuin etukäteisarvioinnilta.

Mitä pitäisi tehdä?
Kaikista edellä mainituista syistä huolimatta meidän tulisi tehdä vaikutustutkimuksia, joissa vaikutukset selvitetään kokeellisesti toimenpiteen toteuttamisen jälkeen. Näin pitää tehdä etenkin silloin, kun kyseistä toimenpidettä halutaan luultavasti toteuttaa tulevaisuudessa monessa kohteessa tai toimenpiteen toteutus ja/tai käyttö maksavat paljon.

Tutkimukset tulee tehdä kunnolla kattaen kaikki oleelliset vaikutukset ja vaikutusmekanismit, eri käyttäytymismuutosten muodossa. Liikennesektorin tulee ohjeistaa jälkiarviointi tavanomaiseksi osaksi toimintaa. Tutkimukset tulee julkaista, myös silloin, kun tutkimustulokset eivät ole mairittelevia ”omien” toimenpiteiden vaikuttavuuden kannalta. Julkaiseminen auttaa hyviksi osoittautuneiden toimenpiteiden toteuttamista, ja vähentää huonoksi osoittautuneiden toteuttamista. Julkaiseminen englanniksi alan lehdissä palvelee myös suomalaisen vaikutusosaamisen markkinointia.