Miljoonan neliön ongelma

Vanhan iskelmän sanoin: miljoona, miljoona, miljoona – ei ruusua, vaan tyhjää neliötä. Jopa niin paljon arvioidaan olevan tyhjää toimistotilaa pääkaupunkiseudulla. Ja kuten parhaat iskelmät, tyhjän tilan määrä tuntuu olevan ikuista.

Eri arvioiden mukaan vajaakäyttöistä tyhjää toimistotilaa on pääkaupunkiseudulla 600000–1200000 neliötä ja määrä on pysynyt vuosia samalla tasolla. Vanhaa jää tyhjilleen ja puretaankin, mutta samaan aikaan toimistotilaa rakennetaan koko ajan lisää.

Viime vuosien kriisit ja työskentelytavat ovat muuttaneet toimistotilan kysyntää, ja viimeistään korona mullisti pysyvän oloisesti työelämän. Nyt tilanne näyttää ainakin hetkeksi vakiintuvan, ja monilla työpaikoilla on löydetty tasapaino etä- ja läsnätyössä.

Kun toimistolla työskennellään vain osa ajasta, aiemmasta yksi työntekijä yksi työpöytä -toimistotavasta on luovuttu. Tämän vuoksi tilaa ei tarvita niin paljon kuin aiemmin.

Samalla toimistotilan vaatimukset ovat kasvaneet. Työntekijöiden houkuttelemiseksi työpaikoille tarvitaan erinomaisia kulkuyhteyksiä ja nykyaikaisia, innostavia tiloja. Se tarkoittaa uuden rakentamista ja vanhojen reipasta modernisointia.

Muutos tarkoittaa käytännössä vanhojen toimistotilojen tyhjenemistä entistä enemmän. Onkin miljoonan taalan kysymys, mitä tyhjille tiloille tehdään. Se on omistajille ja myös kansantaloudelle suuri kysymys. Purkaminen ei ole tällä hetkellä muodissa, mutta toisaalta tilojen lämmittäminen ja muut huoltotoimet rasittavat turhaan taloutta.

Kun tietyt perinteiset toimistoalueet tyhjenevät käyttäjistä, olisi tietysti järkevää etsiä tiloille uutta käyttöä esimerkiksi muuttamalla niitä asunnoiksi tai vaikkapa hoivatiloiksi, jos sijainti vain on kelvollinen. Kaupungistuvassa ja vanhenevassa Suomessa tarvetta olisi.

Kaikki keinot, joilla muutosten mahdollisuudet paranevat, ovat tervetulleita. Herkkyyttä ongelman ratkaisemiseen tarvitaan niin omistajilta kuin varsinkin lainsäätämisessä ja kuntien käytännöissä.