Missä on rakennusalan ammattiylpeys?

Tietoa kirjoittajasta Anne Korhonen
Toimituspäällikkö, anne.korhonen@sanoma.com, Twitter: @KorhonenAnne
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakentamisen laatu nousi jälleen julkisuuteen, eikä mairittelevasti. Helsingin Sanomat kirjoitti (29.3.) pääkaupunkiseudun rakentamisen laadusta ja alaa vaivaavista rakenteellisista ongelmista. ”Rakennusmies virtsasi huvikseen wc:n seinälle ennen laatoittamista.”

Tässäkö se taas oli? Kokonaiskuva rakentamisesta, laadusta ja työkulttuurista 2020-luvulla kiteytettynä yhteen lauseeseen?

HS:n lukijakyselyyn vastasi maaliskuussa 196 henkeä, joista kolmasosa oli rakennusalan ammattilaisia. Otos on suppea, mutta se kertoo ikävällä tavalla työmailla rehottavasta äijäkulttuurista, sikailusta ja piittaamattomuudesta. Se kuva on karu ja huolestuttava.

Rakentamisen laadun pahimpia vihollisia ovat kiire, puutteellinen valvonta, huono työnjohto ja urakoiden ketjuuntuminen. Urakoiden ketjuuntuessa työvaiheisiin voi jäädä alueita, joista kukaan ei kanna vastuuta.

Rakennusprojektit ovat pirstaleisia, ja samalla työmaalla ei viivytä välttämättä pitkään, kun seuraava odottaa jo kulman takana. Ei siis väliä, jos vähän oikoo työvaiheita tai laatoittaa sinnepäin.

HS:n kyselyssä vastaajat kaipasivat sitä, että rakennusvirheistä koituisi rakentajalle seuraamuksia. Tavallista kahden vuoden takuuaikaa pidettiin aivan liian lyhyenä aikana. Liian kireä aikataulutus laadun kustannuksella pitäisi ohjauksella saada loppumaan. Esimerkiksi siten, että myöhästymisestä koituva rangaistus olisi pienempi kuin nykyään. Tällaista muutosta suunnitellaan nyt valmistelussa olevassa maankäyttö- ja rakennuslaissa.

Kyselyn vastaajien mielestä ulkopuolisen valvonnan tulisi olla pakollista. Useiden vastaajien mukaan kustannus ulkopuolisesta valvojasta tulisi rakentajan pussista.

Lisäksi noin puolet vastaajista piti tärkeänä pitkistä alihankintaketjuista luopumista tai niiden säätelyä.

Myös asenteiden on muututtava. Se ei ole helppo tehtävä, mutta jostakin se on aloitettava. Jos rakennusala on onnistunut parantamaan työturvallisuuttakin merkittävästi viime vuosina, miksei se onnistuisi myös rakentamisen laadun kohentamisessa. Laatua on valvottava ja sen rikkojille on löydettävä tarpeeksi kirpeät sanktiot. Hällä väliä -kulttuurista on ainakin päästävä eroon.

Tätä artikkelia on kommentoitu 24 kertaa

24 vastausta artikkeliin “Missä on rakennusalan ammattiylpeys?”

  1. ”Kyselyn vastaajien mielestä ulkopuolisen valvonnan tulisi olla pakollista. Useiden vastaajien mukaan kustannus ulkopuolisesta valvojasta tulisi rakentajan pussista.”

    Koordinaattoria ja muuta pakollista paperin pyörittäjää pukkaa oikein lainsäädännön pakottamana. Mitä jos jossain tilaajalla on hyvä luottokumppani jonka kanssa homma toimii tai rakennan syrjäkylille autotallin omaan pihaan. Ihanko oikeasti se maksettu konsultin pyöriminen työmaalla parantaisi laatua.

    Kulujen karsinta hölynpöly rahastajista pitäisi olla etusijalla. Kommari meininkiä nykyään !

    1. Mitäs jos palkattaisiin projekteihin pelkkiä rakennuttajakonsultteja ja -valvojia ? Ja sitten niiden töitä valvomaan pari valvojaa. Syntyisi laatua toden totta.

  2. Kysymys on oikea. Muotoilen sen toisin. Missä on vieraalla maalla työskentelevien vähän koulutettujen ja huonosti palkattujen siirtolaisten ammattiylpeys? Onko heillä sitä? Rakentamisessa ei ole suuressa mittakaavassa totuttu maksamaan ammattiylpeydestä ja laadusta. Jotkin tätä tekevät, onneksi.

    1. Nykyisin kuvitellaan, että maksamala konsultille kasa euroja asiakkaan pussista laatu paranee. Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että jatkamalla samaan aikaan paikoin melko kyseenalaistakin kohtelua saadaan alan laatuajattelu ja ammattiylpeys nousuun. Millä muulla alalla edes ajatellaan näin kieroutuneesti ??

      Paraneeko ravintolassa ruuan laatu ja palvelu sillä, että asiakas palkkaa salin puolelle jonkun tarkkailemaan tarjoilijoiden työtä tai paraneeko autotehtaan laatu sillä, että ASIAKAS palkkaa autotehtaalle laaduntarkkailijan.

      Laadunvalvonnan ja halun kehittää tuotetta tulee lähteä niistä jotka tuottavat ja myyvät meille rakentamisen ja asumisen palveluja.

      Laatu ei parane tällä alalla enää sillä keinolla, että asiakkaalle lisätään kustannuksia. Jos halua kehittää alaa yritysten omasta aloitteesta ei ole niin sitten se ei kehity PISTE. Kehotan kaikkia alalla toimivia ajattelemaan asiaa laatikon ulkopuolelta, sillä nyt rakennusalan toiminta näyttää monien asiakkaiden silmissä ala-arvoiselta.

  3. Mielestäni huonoon laatuun ei ole yleisesti ollenkaan yhtä yksittäistä syytä, mutta lähes poikkeuksetta olen joka kohteessa törmännyt siihen että suunnittelun laatu on heikkoa. Ehkä kaikista heikoin lenkki on suunnitelmien yhteensovitus ja tuntuu vahvasti kukaan ei oikeasti valvo suunnittelua . Monesti projekteissa on vähintään yksi suunnitteluhaara jonka suunnittelun taso on heikkoa. Tämä heijastuu monesti myös muihin suunnitelmiin (yhteensovitus ja valvonta). Sitten työmaavalvontaa näkee joskus erittäin aktiivista ja ennakoivaa toimintaa, mutta yleensä valvojat ovat tahoja josta ei ole suorittavan portaan näkökulmasta mitään hyötyä. Monesti valvojat eivät ota kauheasti kantaa suunnitelmiin, eikä sitä tee yleensä projektipäällikkökään. On toki suorittavassa portaassakin parantamisen varaa työnjohtoa myöten, mutta välillä työnjohto on tilanteessa/olosuhteissa missä on todella vaikea tehdä laatua vaikka olisi kuinka kova tekijä. Juurikin työntekijöissä ja urakoissa on paljon kirjavuutta (moraalissa / ammattiylpeydessä, ahkeruudessa, ammattitaidossa ja vuorovaikutustaidoissa). Samalla urakoitsijalla voi olla sekä hyviä että huonoja tekijöitä / urakkaporukoita eli homma hyvin pitkälle henkilöityy. Jos ajatellaan vaikka työnjohtajan näkökulmasta nämä kaikki kun alkaa kulminoitua samassa työvaiheessa, niin varmasti tulee kiire ja valvonta jää heikommalle tolalle vaikka olisi kuinka yritetty suunnitella ennekkoon. Sitten vielä kun työvaiheet seuraa toisiaan, niin alkaa tämä myös vaikuttamaan ennakkosuunnitteluunkin seuraavien työvaiheiden osalta.

    Mutta juurikin näin, että ei tämä homma pelkästään konsultteja palkkaamalla parane.

    1. Aika monessa tapauksessa laatu paranee ja kustannukset pysyvät hanskassa kun amatööri palkkaa ammattilaisen rakennuttajakonsultiksi, joka tekee myös rakennushankkeeseen ryhtyvälle kuuluuvaa rakennustöiden tarkkailua eli valvontaa.

      1. Kommenttini perustuikin tähän suurempaan massaan missä näin toimitaan ja siltikkin näitä ongelmia on (ja näissä monesti tilaajakin ymmärtää jotain rakentamisesta). Pikku remontit on sitten jo ihan oma luku sinällään…

    2. Suunnittelun yhteensovitus kuuluu pääsuunnittelijalle, joka on usein arkkitehti. Suunnittelun laadusta voi myös aina katsoa suunnittelun tilaajaa. Onko annettu oikeat lähtötiedot oikeaan aikaan. Tehdäänkö jatkuvasti muutoksia muutosten perään jolloin suunnittelu on kokoajan jumissa luonnosvaiheessa. Suunnitteluvaihe on prosessina hyvin tärkeä, mutta siihen harvoin panostetaan tarpeeksi. Tilaaja haluaa vain jotain, jolla voi kilpailuttaa ja sen jälkeen urakoitsija alkaa säätämään omiaan. Aikataulut ovat suhteessa tiukempia kuin rakentamisvaiheessa ja muutoksia tulee huomattavasti enemmän.

    3. Työnjohtaja tietysti tutustuu suunnitelmiin hyvissä ajoin ja reklamoi omaa tilaajaansa tai suunnittelijaa sopimussuhteista riippuen, mikäli reklamoitavaa on. Tarvittaessa työnjohtaja pysäyttää työt, jos ei pysty toteuttamaan suunnitelmia laadukkaasti. Sitä on ammattiylpeys.

      1. Tottahan toki tutustuu suunnitelmiin, mutta nykyään voi jo valmiiksi olettaa että ensimmäiset suunnitelmat millä pitäisi rakentaa muistuttaa lähinnä etsi viisi virhettä tai eroa tehtäviltä.. Tämän ei pitäisi olla tarkoitus. Lisäksi on muistettava että työnjohtajan tärkein tehtävä ei ole omata samantasoiset tiedot ja taidot suunnittelusta kuin itse suunnittelijan. Toki kokemuksen myötä työnjohtajanakin oppii paremmin havaitsemaan jo suunnitelmista milloin asiat alkaa mennä vikaan.. Ratkaisu töiden keskeyttämisestä on yleensä aika vaikea / iso, koska monessa tahdistavassa työvaiheessa se sekoittaisi koko työmaan, joskus näitäkin päätöksiä joutuu tekemään.

        T. Nimetön klo 9:12

  4. ”Otos on suppea, mutta se kertoo ikävällä tavalla työmailla rehottavasta äijäkulttuurista, sikailusta ja piittaamattomuudesta.”

    Vai kertooko sittenkään? Talonrakentamisessa työskentelee suuruusluokalleen 100.000 työntekijää. Tässä kyselyssä heistä oli edustettuna vajaa sata, eli noin yksi promille.

    Voisiko olla niin, että vastaajat eivät edustakaan alan yleistä näkemystä, vaan vastaajiksi on valikoitunut äärimmäisen pieni joukko ihmisiä, jolla on kullakin oma motiivinsa kertoa huonoista kokemuksista.

    Jokainen voi mennä itseensä ja miettiä, lähtisikö kertomaan hienoista onnistumisista kyselyyn, jossa kartoitetaan rakentamisen laatuongelmia.

    1. Sikailukulttuuri on perinteisesti osa tietynlaisia äijäporukoita. Samaa kulttuuria löytyy yhteiskunnan kaikilta tahoilta, yleensä käy niin että mitä korkeammalle edetään niin sitä paremmin kyseistä kulttuuria edustavat tahot osaavat piilottaa sikailunsa.

    2. Olen Jussin kanssa samaa mieltä, että Hesarin resursseilla olisi voinut edellyttää kattavampaa ja lähtökohtaisesti neutraalimpaa laatukyselyä. Mediajättiläisen ei pitäisi lähteä metsästämään helppoja ja halpoja klikkiotsikoita. Siltä pitää voida vaatia parempaa. Muuten otsikoissa on lukijan kusettamisen vaara.

      Paljon uskottavamman laatukyselyn teetti Rakennusliitto vuonna 2018. Vastaajia oli 2500 ja kaikki suomalaisia ammattimiehiä ja -naisia. Heidän suustaan arvokas tieto oli, että tekemisessä on sekä kiirettä että välinpitämättömyyttäkin. Samaa tunnustusta on turha odottaa toimittajalta.

      Kiire ei luonnollisestikaan ole juurisyy ongelmiin, kuten eivät ole myöskään suunnitelmien puutteet. Molempiin juurisyitä on haettava kauempaa jopa ihan tilaajasta alkaen. Kun kysyy kuusi kertaa miksi, pääsee kiinni todellisiin syihin. Kuseskelu se ei ole, eikä kusetuskaan, vaikka molemmista saa myyviä otsikoita.

      https://www.rakennuslehti.fi/2018/02/kiireessa-ei-synny-priimaa-valittavat-rakennusmiehet-liiton-kyselyssa/

      1. Rakennusliitto ei ole oikea taho tekemään tällaisia tutkimuksia. Rakennusliitolla on lähtökohtaisesti korkea motiivi esittää sellainen tulos jossa syyllinen on nimenomaan kiire ja suunnittelu tai kaikki muu kuin se rakentaja itse joka kusee seinälle.

  5. Rakennusala kaipaa suurempaa keskustelua alkaen alan vetovoimasta. Hakijamäärät alalle ovat romahtaneet kymmenessä vuodessa ja loputkin hakijat ovat pääosin ulkomaalaistaustaisia (mikä ei ole ongelma, kunhan toimitaan maan tavalla). Vuonna 2008 taantuman tullessa NCC: n silloinen toimitusjohtaja Korhonen ilmoitti televisiossa, että heiltä poistuvat ensin ulkomainen työvoima, mutta ihmettelen mistä ne poistuvat, koska urakat on ketjutettu ja myyty eikä omia tekijöitä ole. Jos Suomen viisi suurinta rakennusyritystä ilmoittaisi tekijäportaan (kirvesmiehet, muurarit, apumiehet…) lukumäärän, joka on nk. omaa väkeä ja samalla omilla työmaillaan olevat ala- ja aliurakoitsijat, niin ero on todella suuri, eikä hyvään suuntaan!
    Ehkä kannattaisi miettiä kokonaisuutta uudelleen, vaikka voittojen pienenemisen kustannuksella!

  6. Kyseessä ei ole enää aboja koskeva työmaat, kiertäkää ne kaukaa, voitte saada oven, tippapellin tai vesisuihkun niskaanne..

  7. Aletaan panostamaan ammatilliseen koulutukseen tosissaan. Kyvytön hallitus ja sen virastot ei sitä pysty kehittämään.
    Isot yritykset tulee rahoittaa vahvasti uudistuksia. Panostus kannattaa pidemmällä aikavälillä varmasti.
    Insinööri koulutus palautettava juurilleen, eli pohjana tulee olla ammattikokemus alasta.
    Nyt amk:t sylkee ulos ammattitaidottomia insinöörejä. Pitää kouluttaa ensin ammattirakentaja sitten insinööri.

  8. Kirrjoittaja unohti, että tärkein suden ja sekundan aiheuttaja on rakennuttaja ja piirosten hyväksyjät.

  9. Joo, jos vähän saunomassa käy niidenkin prujujen kanssa, samassahan ne menee kirjanpidon kanssa.

  10. Miten olisi jos vaadittas vain Suomessa käyty rakennusalan ammatti- alan koulutus ja todistus (rak, LVIS, Säh jne.), sekä työtä saa suorittaa vain nämä alansa koulun käyneet. Laitettaan lakiin kirjaus tästä. Sopiihan se kaikille jotka haluavat alaan ryhtiä.

  11. Valtaosa suomalaisesta rakentamisesta on todellakin hyvää ja jopa laadukasta. Kansainvälisesti arvioituna todennäköisesti ihan siellä laadullisesti kärkipäässä,

    Sitten on todella surkeita tapauksia. Ja tästä pitäisi olla kiinnostuneita, mistä johtuu laadun erityisen korkeat laatutason erot?
    Hinta ei ole selittävä tekijä, koska erittäin arvokkaissakin kohteissa on erittäin heikkoja toteutuksia.

    Mitä veikkaatte, mistä kiikastaa?

    1. Suomalainen rakentaminen on hyvää, se että se olisi jopa laadukasta voi olla hiuksen hienosti liioiteltua. Kuuluuko kiitos tästä hyvästä Virolaisille vai Puolalaisille, kenties molemmille, mitä veikkaatte?

      Urpon kysymykseen voisin veikata, että sanktioiden riittämättömyys voisi olla ainakin pieni osa vastausta.

      No sitten asiaa voisi katsoa laajemminkin ja ottaa alan rakenteet ja toimintamallit kortin esille, siitä saisi jo laajimmillaan diplomityön tai väitöskirjan niin halutessaan, joka todennäköisesti julkaistaisiin sensuroituna versiona.

  12. Velallisen asema versus velkojan asenne

    Kannatan, että hankesuunnitelu tehdään kunnolla ja tilaajallla on osaava organisaatio. Eikä ole pahasta, että toimijat esittelevät osaamista, jossa asiantunteva tilaaja organisaatio vahvistaa referenssit. Yhteisymmärrys ja yhteiset tavoitteet mahdollistavat onnistumisen, ei välttämättä asenne velallinen versus velkoja.
    Velasta tappeleminen vain vaikeutaa toimintaa. Avoin viestintä ja hyvän huomenen toivotus parantaa hankeilmapiiriä.

  13. Kyllä rakentamisen laatu lähtee muualta kuin työmiehen seinälle virtsaamisesta. Äijämallit toimivat edelleen koko alan jarruna ja iällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Olen työskennellyt noin 20 vuoden ajan vaativien rakentamisen projektien johto-ja vastuutehtävissä lähinnä keski-euroopassa ja Englannissa. Nyt Suomeen palattuani olen huolestuneena laittanut merkille kuinka heikolla tasolla osaaminen on kaikilla rakentamisen osa-alueilla, suunnittelusta, työn prosesseihin ja aina jälkimarkkinointiin saakka. Puhumattakaan ihmisjohtamisesta.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat