Rakennusala otti tärkeän askeleen päästöjen vähentämisessä, kun rakentamislain tuoreet muutokset tulivat voimaan vuoden alussa. Uudistuksen myötä rakennuksen luvanhakuvaiheessa on laadittava rakennustuoteluettelo ja loppukatselmuksen yhteydessä esitettävä ilmastoselvitys. Ilmastoselvityksen tulee osoittaa, että rakennuksen hiilijalanjälki alittaa sille asetettavat raja-arvot. Vuoden alussa käyttöön otetut raja-arvot ovat maltillisia, ja pääosa uusista rakennuksista alittaa ne ilman vähähiilisyystoimia. Vuoden 2029 alusta alkaen raja-arvot kiristyvät vaikuttavuuden lisäämiseksi.
Ilmastoselvitysvaatimuksen erityinen ansio on sen elinkaarinäkökulma. Selvityksessä tarkastellaan hiilidioksidipäästöjä 50 vuoden ajanjaksolla, ei pelkästään rakentamisvaiheessa vaan myös rakennuksen käytön aikana. Aiemmin vastuiden jakautuminen on usein ohjannut eri toimijoita keskittymään vain omaan rooliinsa: rakentaja rakentamisvaiheeseen, käyttäjä energiankulutukseen ja huoltaja ylläpitoon. Tällainen osaoptimointi on helposti peittänyt alleen kokonaiskuvan ja jättänyt merkittävää päästövähennyspotentiaalia hyödyntämättä.
Kokonaiskuvan huomioiminen on olennaista, sillä lähes kaksi kolmannesta rakennetun ympäristön aiheuttamista päästöistä syntyy rakennusten energiankulutuksesta käytön aikana. Elinkaaren aikaisiin päästöihin voidaan vaikuttaa ratkaisevasti jo suunnittelupöydällä, mutta tämä edellyttää nimenomaan pitkän aikavälin vaikutusten huomioimista. Juuri tähän uusi ilmastoselvitysvaatimus ohjaa tuomalla päätöksentekoon aiempaa vertailukelpoisemman näkökulman.
Siirrettävien rakennusten osalta ilmastoselvitys kannustaa erityisesti uudelleenkäyttöön. Näiden tilaelementtien päästöt huomioidaan vain niiden ensimmäisellä käyttökerralla, jolloin ne lasketaan 50 vuoden ajanjaksolle riippumatta siitä, kuinka pitkään rakennus on kyseisessä paikassa käytössä. Kun moduuli siirretään käytön päätyttyä uuteen kohteeseen, sen hiilidioksidipäästöiksi merkitään tämän kohteen ilmastoselvityksessä 0. Tämä korostaa siirrettävien ratkaisujen etuja, etenkin kun puurakenteisten siirrettävien rakennusten hiilijalanjälki on jo lähtökohtaisesti varsin pieni.
Julkisen rakentamisen kilpailutuksissa vastuullisuuteen ja päästöihin liittyvät kriteerit ovat toistaiseksi olleet harvinaisia. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy: esimerkiksi Lahti ja Vantaa ovat kiinnittäneet näihin kysymyksiin huomiota jo ennen lakimuutosta. Hinta on silti ollut poikkeuksetta määräävä tekijä, ja vastuullisuuskriteerien painoarvo on jäänyt parhaimmillaankin noin kymmeneen prosenttiin kokonaisarvioinnista.
Monilla kunnilla on ilmastositoumuksia ja -suunnitelmia, mutta käytännön keinot niiden toteutukseen puuttuvat. Julkisessa rakentamisessa piilee kuitenkin merkittävä mahdollisuus vaikuttaa päästöihin, sillä arviolta 40 prosenttia maailman ja kolmannes Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy rakennetusta ympäristöstä. Uudistunut rakentamislainsäädäntö antaa toivottavasti tarvittavan sysäyksen vähähiilisempään suuntaan.
Modulaarisen rakennuksen valinta on kunnalta tai kaupungilta ilmastoteko, sillä muuntojoustavuus, siirtokelpoisuus, uudelleenkäyttö ja energiatehokkuus ovat isoimpia ajureita kohti kestävämpää rakentamista.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Osaoptimoinnista elinkaariajatteluun”