Näkökulma Seppo Mölsä 3 kommenttia

Teollisuus päästettiin laatimaan asetuksia tukevat oppaat – pukki kaalimaan vartijaksi

Kuka ohjaa rakentamista – ministeriö vai teollisuus? Kirjoitukseni lopussa ympäristöministeriön rakentamismääräyksistä vastaava päällikkö Teppo Lehtinen vastaa tähän kysymykseen.

Rakennusala on tottunut luottamaan siihen, että ohjeilla on viranomaisstatus. Tältä osin tilanne on muuttunut.

Kun pukki siirtyy kaalimaan vartijaksi, niin hälytyskellojen pitäisi soida. Tästä on kysymys, kun ympäristöministeriö siirsi asetuksia täydentävien ohjeiden teon teollisuudelle. Aiemmin ministeriön virkamiehet tekivät ne virkavastuulla pitäen lähtökohtanaan tavallisen kansalaisen etua. Teollisuutta kuunneltiin ennen lopullisia kirjauksia, mutta päätöksentekoa ei sille luovutettu.

Määräyksiä valmistellutta virkamiestä saatettiin ennen syyttää ties mistä, kun hänen epäiltiin kuunnelleen liikaa teollisuutta. Enää lobbausta ei edes tarvita, kun virkamiehet on siirretty tarpeettomina sivuun. Ala tekee itse ohjeensa ilman virkamiesten ”turhaa” vaikutusta ja hidastusta.

LVI-teollisuus syrjii painovoimaista ilmanvaihtoa?

Talotekniikkateollisuus esimerkiksi on laatinut oppaan ilmanvaihdosta. Sen kerrotaan täydentävän ministeriön antamia asetuksia. Ensimmäisessä vaiheessa julkaistaan Uudisrakennuksen sisäilmasto ja ilmanvaihto -asetusta tukevat ohjeet ja esimerkit.

Toistaiseksi ohje on vielä ehdotus, johon haetaan kommentteja. Siinä suhteessa prosessi muistuttaa vanhaa ympäristöministeriön menettelyä. Ero on siinä, että ohje on teollisuuden itsensä laatima, vaikka ministeriöllä toki on edustajansa ohjausryhmässä, joka katsoo mitkä kommentit otetaan huomioon.

Ohjeet on oppaassa kirjoitettu määräävään muotoon, mikä hämärtää sitä, että tekstit ovat opastavia eivätkä velvoittavia. Miten se otetaan vastaan esimerkiksi rakennusvalvonnassa tai opetuksessa?

Sisäilmauutisissa ympäristöministeriön entinen yli-insinööri Esko Kukkonen kirjoittaa oppaan esittelyssä : ”Opasta käytettäessä on muistettava, että oppaassa olevien ohjeiden lisäksi on muita toteutustapoja, joilla päästään määräysten mukaiseen vaatimustasoon.”

Tuo muistaminen voi olla joskus vaikeaa. Miten esimerkiksi painovoimaiselle ilmanvaihdolle käy, sillä sen ohjeistaminen ei ole teollisuuden suosiossa? Sen käyttöä tuskin ainakaan halutaan helpottaa. Sisäilmauutisissakin todetaan, että ohjeissa vaatimustaso on voitu asettaa vaativammaksi kuin määräyksissä esitetty minimitaso.

Tilannetta voi verrata siihen, että betoniteollisuus aikoinaan laati koko rakentamisen ohjeet. Puupuolen näkemykset eivät päässeet esiin, mitä asiaa on nyt jälkikäteen jouduttu paikkaamaan.

Eristeollisuus ohjaa ylieristämiseen?

Toinen keskustelua herättänyt ministeriön julkaisema ohje koskee energiatehokasta korjaamista. Siinä on eriste- ja ikkunateollisuus ohjannut VTT:n Tuomo Ojasen vetämän työryhmän tekemään varsin eristysystävällisen oppaan. VTT:n jo tuttujen näkemysten mukaan eristeiden lisääminen ei aiheuta mitään riskiä. TTY:n rakennusfysiikan professori Juha Vinhan työryhmän näkemyksiä ei ole kuunneltu senkään vertaa kuin ministeriössä tehtiin.

Kosteusongelmien syyt ovat ohjeen tekijöiden mukaan rakenteen muissa ominaisuuksissa kuin eristeissä, eikä tekijöiden mukaan hyvä lämmöneristystaso olennaisesti pienennä esimerkiksi rakenteen kuivumiskykyä.

Ympäristöministeriön julkaisema opas neuvoo asettamaan korjausrakentamisen tavoitetasot riittävän korkeiksi. Se on luonnollisesti energiatehokkaita ratkaisuja myyvän teollisuuden etu.

Opas sisältää myös melkoisia kannanottoja, vaikka laskun maksavaa kuluttajaa kiinnostaisi ensisijaisesti takaisinmaksuaika. Sitä sanaa ei oppaasta löydä.

”Osassa rakennuskantaa on mahdollista parantaa energiatehokkuutta huomattavasti enemmän kuin minimimääräykset edellyttävät”, tilaajia opastetaan. Opas myös korostaa, että rakennuksen eri osissa on aina oltava käyttötarkoituksen mukainen ilmanvaihto. Siis koneellinen ja mahdollisimman paljon automatiikkaa sisältävä?

Rakennuslehden keskustelupalstallakin ehdittiin jo viikko sitten ihmetellä Rakenteellinen energiatehokkuus korjausrakentamisessa -opasta. ”Siinä on kritiikittömästi esitetty eri tuotteita malliratkaisuina mukaan lukien Skaalan ikkunat ja ilmanvaihtoikkunat. Mitä väliä ympäristöministeriön mielestä on enää ominaisuuksien puolueettomalla testauksella, toteutuksen puitteilla, toimivuudella, hinnalla ja/tai elinkaaritaloudella? Aika suruttomalta vaikuttaa.”

Kuka määrittelee hyvän rakentamistavan?

Ohjeiden luotettavuus ei ennenkään ole ollut paras mahdollinen, vaikka niin järjestöjen, Rakennustietosäätiön kuin VTT:nkin laatimilla ohjeilla on määritelty niin sanottua hyvää rakentamistapaa.

Kosteus- ja hometalkoiden entien vetäjä Juhani Pirinen totesi 90-luvun lopussa lisensiaattityössään, että teollisuuden ja järjestöjen silloin laatimat rakentamisen ohjeet ja ohjekortit olivat täynnä virheitä, jotka johtivat kosteus- ja homeongelmiin. Voimmeko nytkään täysin luottaa siihen, että teollisuuden itsensä määrittelemä ns. hyvä rakentamistapa on sen parempi?

Uusilla määräyksillä ja ohjeilla vuonna 2018

Taustalla on se, että Suomen rakentamismääräyskokoelman (RakMk) kaikki osat uudistetaan maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen myötä. Uudistamishankkeen tavoitteena on, että uudistettua kokoelmaa voitaisiin käyttää niissä hankkeissa, joiden rakennuslupaa haetaan vuoden 2018 alun jälkeen.

Yksi tavoitteista on eriyttää entistä selvemmin määräykset ohjeista. Rakentamismääräyskokoelman määräysten lukumäärä on suhteellisen vähäinen, ja käytännön rakentamisessa on tästä syystä tukeuduttu määräysten yhteydessä olleisiin ohjeisiin ja selityksiin.

Teppo Lehtinen korostaa, että opastus ei ole velvoittavaa

Ympäristöministeriön Rakennukset ja rakentaminen -yksikön päällikkö Teppo Lehtinen toteaa lyhyesti, että käynnissä oleva RakMK uudistus tarkoittaa tosiaan sitä, ettei ohjeita enää anneta asetuksissa.

”Tämä ei tarkoita, ettei YM antaisi erikseen vaatimuksiin liittyviä suosituksia. Selvää on, ettei suosituksia tai muuta mahdollista opastavaa tietoa tule kirjoittaa velvoittavaan muotoon. Suositusten tarve ja laajuus harkitaan tapauskohtaisesti.”

Hän antaa tästä esimerkkinä ympäristöministeriön nettisivulla olevan kantavien rakenteiden kokonaisuuden.

”On myös huomattava, että asetuksiin liittyvät perustelumuistiot ovat hyvä lähtökohta vaatimusten soveltamiselle”, hän toteaa ja lisää: ”Rakentamisen ohjeita ja oppaita ovat aina laatineet alan erilaiset yhteisöt niin Suomessa kuin muissakin maissa.  Mitä tulee teollisuuden laatimiin ohjeisiin niin teollisuus luonnollisesti vastaa omista ohjeistaan ja niiden oikeellisuudesta.”

 

 

 

Seppo Mölsä

Toimituspäällikkö, seppo.molsa@rakennuslehti.fi, Twitter: @SeppoMls
Kaikki kirjoitukset

Keskustelu artikkelista: 3 kommenttia

  • Kalevi Lammi Tampereen emeritus rakennustarkastaja

    Kiitos taas kerran Seppo Mölsälle kriittisestä ammattialamme journalismista ja raadollisen rakennusalan omantunnon kolkuttelusta.

    Vastaa
  • Käräjä- ja hovioikeus ovat jo nyt päätöksissään huomioineet materiaalivalmistajien laatimat RT kortit määräyksiä korkeampaan asemaan.
    Omakotirakentaja on noudattanut kohteen suunnitelmia, saanut rakennusvalvonnalta loppuleiman ja joutuu tästä huolimatta korvausvastuuseen väitetystä puutteellisesta rakenteesta.
    Jollakin materiaalivalmistajalla RT kortissa onkin jokin yksityiskohta muuttunut ja tämä on ollut toisin rakennusvalvonnan hyväksymissä suunnitelmissa.
    Jos ostat käytetyn omakotitalon ja myyt sen joskus eteenpäin olet tietysti vastuussa kaikista yksityiskohdista, ja riskirakenteita et myydessä osaa yksilöidä jos et ole kaikkia rakenteita avannut. Esim. maanvastaisten rakenteiden radonsuojauksissa ovat detaljit kehittyneet vuosien saatossa ja suunnittelija on voinut käyttää vanhaa sinänsä toimivaa detaljia, mutta RT kortteja vertaamalla voidaan väittää että rakenne on virheellinen kun ei ole käytetty valmistajan uusinta korttia.

    Vastaa
  • Ilkka Salo, Talotekniikkateollisuus

    Talotekniikkateollisuuden vastine:

    Talotekniikan oppaat laaditaan laajalla yhteistyöllä

    Seppo Mölsä nosti kirjoituksessaan esiin Talotekniikan oppaat -hankkeen valmisteluprosessia. Kirjoituksessa oli jonkin verran epäselvyyksiä, joita haluamme kommentoida.

    Rakentamismääräyskokoelma muuttuu täysin vuonna 2013 voimaan astuneen maankäyttö- ja rakennuslain johdosta. Koska uusituissa asetuksissa ei enää ole ohjeita, on yleisesti toivottu, että asetuksia tukemaan saataisiin samanaikaisesti myös uudet ohjeet.

    Työnjako lakien ja asetusten säätämisen suhteen on selvä: eduskunta laatii lait ja ministeriö asetukset. Eri toimialat ovat usein laatineet työtä tukevat käytännön ohjeet. Tästä syystä Talotekniikkateollisuus kokosi laajan ryhmän laatimaan uutta Sisäilmasto ja ilmanvaihto -asetusta tukevaa opasta. Opas koostuu suuressa määrin nykyisin voimassa olevan rakentamismääräyskokoelman ohjeista, joita on täydennetty havaittujen puutteiden ja uuden asetuksen luonnoksen perusteella.

    Kirjoitustyön on tehnyt laaja joukko asiantuntijoita ja myös hankkeen ohjausryhmä on laaja. Molemmissa ryhmissä on edustettuna teollisuuden lisäksi, suunnittelu, urakointi, tutkimus ja rakentamista ohjaavat ja valvovat viranomaiset. Ohjausryhmän toiminta on avointa ja siihen pääsee edelleenkin mukaan. Opashankkeen kodiksi on sovittu Talotekniikkateollisuuden yhteydessä toimiva Sisäympäristöryhmä, johon eri toimijat ovat olleet ja tulevat jatkossakin olemaan tervetulleita. Myös kiinteistöjen omistaja- ja käyttäjätahot ovat tervetulleita osallistumaan työhön.

    Talotekniikan oppaat -hanke edustaa uudenlaista tapaa laatia ohjeita yhdessä. Ketterä, verkostomainen toimintamalli mahdollistaa laajemman vuoropuhelun jo ensimmäistä luonnosta laadittaessa. Oppaan luonnos on nyt julkisesti nähtävillä http://www.talotekniikkainfo.fi -sivustolla ja se on ollut kommentoitavana toukokuun ajan. Kommentteja on tullut kiitettävästi ja ne auttavat kehittämään opasta parempaan suuntaan. Kaikki kommentit ovat edelleen julkisesti nähtävissä opasalustalla.

    Kommenteissa on toivottu, että asetusteksti ja opastava teksti olisivat riittävän selvästi erilaisia. Tätä samaa on kommentoitu Mölsänkin mielipidekirjoituksessa. Kommenteissa on myös toivottu tekstien yhtenäistämistä ja ehdotettu monia muita parannuksia. On kuitenkin ollut tietoinen valinta, ettei tekstejä ole yhtenäistetty ennen kommentointikierrosta. Näin on voitu tuoda esille se erinomainen asia, että työ on tehty aidosti talkoohenkisesti. Kullakin kappaleella on oma kirjoittajansa, jolla oma kirjoitustyylinsä. Oppaan ensimmäisellä sivulla on mainittu, etteivät opastavat tekstit ole velvoittavia. Näyttää kuitenkin siltä, että väärinkäsityksille on mahdollisuus ja nämä rakentavat parannusehdotukset otetaan huomioon ohjeiden lopullisessa versiossa.

    Yllättävin väite mielipiteessä on kuitenkin kysymysmerkillä ryyditetty viittaus painovoimaisen ilmanvaihdon syrjintään. Oppaassa on ohjeita, jotka soveltuvat kaikille ilmanvaihdon toteutustavoille sen enempää mitään suosimatta tai syrjimättä. Oppaan valmistamisen yhteydessä on tullut esille tarve painovoimaisen ilmanvaihdon suunnitteluohjeen valmistamisesta. Tässäkin mielessä yhteisen kirjoittamisen tapa näyttää voimansa. Terve ja viihtyisä sisäympäristö on kaikkien toimijoiden etu.

    Ilkka Salo, toimitusjohtaja
    Talotekniikkateollisuus ry

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia