Kokeile kuukausi maksutta

Visiona Nolla tapaturmaa rakennusalalla

Tietoa kirjoittajasta Tuula Räsänen
Vanhempi asiantuntija, Työterveyslaitos
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Tilastojen valossa rakennusalan työtapaturmat ovat vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin tapaturmia sattuu vielä liikaa. Mitä Nolla tapaturmaa -tavoitteen saavuttaminen vaatisi rakennusalalta?

Suomessa on puhuttu laajemmin Nolla tapaturmaa -tavoitteesta viimeisten viidentoista vuoden aikana. Sysäyksenä tälle keskustelulle on ollut Nolla tapaturmaa -foorumin perustaminen vuonna 2003. Foorumin tavoitteena on ollut saattaa yhteen eri toimialoja edustavia yrityksiä ja työpaikkoja, jotta ne voisivat jakaa tietoa omista hyvistä työturvallisuuskäytännöistään muille foorumin jäsenyrityksille. Vastalahjaksi ne saavat tietoa toisten yritysten käytännöistä, jotka ovat tuottaneet hyviä tuloksia työtapaturmien torjunnassa.

Rakennusalan myönteiseen tapaturmatilanteen kehitykseen ovat vaikuttaneet monet tekijät. Rakentamiseen liittyvä tekniikka on muuttunut vuosikymmenien aikana turvallisempaan suuntaan. Suojavarusteet ovat parantuneet, samoin kuin perehdytys ja työnopastus. Myös erilaiset työmaakohtaiset havainnointimenetelmät, kuten TR-mittari, ovat omalta osaltaan olleet parantamassa työkohteiden turvallisuutta.

Moni rakennusalan yritys on saanut motivaatiota kehittämiseen työturvallisuuskilpailuista. Lisäksi työn tilaajat ovat voineet asettaa omat vaatimuksensa työn saattamisesta valmiiksi ilman tapaturmia. Suomessa toimivat turvapuistot ovat myös luoneet oppimisympäristön työturvallisuudelle.

Nolla tapaturmaa -tavoitteen saavuttaminen rakennusalalla vaatii keskittymistä toimintaperiaatteiden, strategian ja käytännön toimintatapojen jatkuvaan parantamiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että turvallisuus luodaan työmaille ja työkohteisiin uudelleen joka päivä.

Turvallisuusajattelussa etusijalla tulisi olla tekijät, jotka ylläpitävät turvallisuutta työkohteissa. Tällaisia tekijöitä ovat ihmisten toiminnassa ilmenevät eroavaisuudet, kuten kyky ennakoida erilaisia asioita, palautua ja oppia työstä. Tapaturmien taustalta löytyy useita vaikuttavia tekijöitä. Kysymys kuuluukin, autammeko ihmisiä oppimaan ja onnistumaan työssään. Inhimilliset virheet pitäisi nähdä sysäyksenä parantamiselle, ei yksilöä syyllistävänä johtopäätöksenä.

Jatkuvasti muuttuvien tilanteiden hallinta on olennainen turvallisuustekijä rakennusalan töissä. Oman haasteensa tälle työlle asettaa myös se, että työn tekeminen on ketjuuntunut eri urakoitsijoiden kesken. Tässä yhteydessä voidaan kiinnittää huomio vastuisiin, rooleihin ja turvallisuusvaatimuksiin sekä projektien suunnitteluun; onko ne tehty yhteistyössä urakoitsijoiden kanssa.

Tärkeäksi kysymykseksi nousee myös viestintä urakoitsijoiden välillä. Yhteisen kuvan ja ymmärryksen luominen tilanteesta on selkeä työturvallisuustekijä.

Turvallisuusjohtamisen nimellä tunnetun tarkastelusuunnan mukaan turvallisuutta tulee johtaa määrätietoisesti. Vastuu johtamisesta on ylimmällä johdolla. Esimies on avainhenkilö johtamisstrategian toteutuksessa työmaalla. Kimmoisuusteorian mukaan työtapaturmat ovat seurausta ihmisen suoritusten vaihtelusta.

Teknologia tulisi rakentaa niin joustavaksi, että se sallii inhimillisten virheiden tekemisen ilman tapaturmariskiä. Rakentamisessa tämä voi olla vielä haaste, mutta parempaan suuntaan ollaan varmasti menossa. Sitä odotellessa voidaan lisätä vuorovaikutusta ja kommunikaatiota eri ryhmien ja tahojen välillä. Näin lisätään luottamusta ja oikeudenmukaisuuden tunnetta myös yksilötasolla.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Visiona Nolla tapaturmaa rakennusalalla”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Tuula Räsänenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/tuula-rasanen/