Rakennusliikkeet haluaisivat, että talotekniikkaurakoitsija pystyisi yhteishankkeissa vastaamaan oman lohkonsa suunnittelun ohjauksesta ja kustannuksista. Tekemiseen suuntautuneille aliurakoitsijoille tämä on ollut kuitenkin vieras maailma, joten todellisen synergian saavuttaminen vaatii vielä opettelua.
Pitkän tähtäimen tavoitteena on, että rakennusliike hallitsisi kiinteistön koko elinkaaren tontin hankinnasta ja suunnittelun ohjauksesta kiinteistönhoitoon ja korjausrakentamiseen saakka. Tästä peruslähtökohdasta huolimatta suurilla rakennusliikkeillä on ollut hieman erilainen suhtautuminen ostamiinsa lvis-urakoitsijoihin.
Lemminkäisen vuonna 2000 ostama ja ahkerasti kasvattama Tekmanni on edelleen yhtä itsenäinen kuin muutkin konsernin osat. YIT:ssä, Hartelassa ja Skanskassa on käytössä selvästi keskusjohtoisempi ohjaus.
SRV ja NCC luottavat siihen, että niillä on talotekniikan osaaminen joko projektinjohdon tai suunnittelun kautta, mutta itse urakat ne ostavat markkinoilta.
Hinta ratkaisee
Tekmannin toimitusjohtaja Antero Huhta ja Palmbergin toimitusjohtaja Risto Bono myöntävät, että yhtiöiden yhteistoiminta on ollut lähinnä projektikohtaista, vaikka he istuvatkin toistensa hallituksissa. Pisimmällä yhteistyössä on ehkä Tekmannin tytäryhtiö Turun Rakennusputki Oy, jonka töistä kolmannes tulee Palmbergilta, kun se koko Tekmannilla on alle 10 prosenttia.
Noin 20 prosentissa Palmbergilta saamistaan kohteista Turun Rakennusputki on mukana jo suunnittelu- ja laskentavaiheessa.
”Talotekniikkatöiden hinnankin olemme voineet antaa itse”, sanoo yhtiön perustaja ja vetäjä Timo Rantanen.
Myös Seinäjoella Tekmanni tekee paljon yhteistyötä Palmbergin kansa. ”Synergia on kiinni ihmisistä, ja siitä, että he tykkäävät tehdä töitä keskenään”, Antero Huhta sanoo.
Ehkä tästä syystä Tekmannilla on ollut jonkin verran yhteishankkeita myös NCC Rakennuksen kanssa, josta Huhta tuli Tekmannin johtoon. Kilpailun merkityksestä kertoo kuitenkin se, että YIT Kiinteistötekniikka tekee töitä Palmbergille ja Tekmanni YIT Rakennukselle.
”Useimmiten hinta ratkaisee”, Bono sanoo. ”Tilanne on sama kuin kattopuolella ja päällystämisessä. Jos ei pärjää hinnalla, niin ei pääse tekemään. Lemminkäisessä lähtökohtana on, että sisältä ei ole pakko ostaa ellei tarjous ole kilpailukykyinen.”
”Tekmanni joutuu hakemaan yhdeksän työtä kymmenestä kilpailun kautta. Muiden konsernien talotekniikkaurakoitsijoilla suhde voi olla toisin päin”, Huhta sanoo.
Lvis-suunnitteluun ohjausta
Kun Lemminkäinen osti Tekmannin, synergia ei ollut määräävä tekijä. Toimitusjohtaja Juhani Sormaala puhui silloin synergiamahdollisuuksista lähinnä Tekmannin ja Lemconin verkkopuolten välillä. Käytännössä tätä ei löytynyt, vaan markkinoiden romahdettua Tekmanni supisti verkkopuoltansa ja Lemcon tyytyi ulkomailla projektinjohtajan rooliin ilman omia asennusmiehiä.
Synergia on kuitenkin kaikesta huolimatta kasvanut, sillä ennen yrityskauppaa Palmberg käytti erittäin vähän Tekmannin palveluksia.
Lemminkäisessä sisäisten ostojen suuruus on vuositasolla 40–50 miljoonaa euroa. Se koostuu lähinnä kattourakoinnista, piha-asfaltista ja Tekmannin urakoista. Valtaosassa tilaajana on Palmberg. ”Sen ostopotentiaali on noin 350 miljoonaa euroa, joten siinä mielessä tuo osuus on aika merkittävä”, Bono sanoo.
Synergiaa rajoittaa se, että Tekmannilla on monta toimipistettä, joissa ei ole yhtään ihmistä, jotka pystyisivät ohjaamaan suunnittelua. He ovat tehneet pelkkiä urakoita, joten suunnittelun ja kustannusten ohjauksen kokemusta ei ole päässyt syntymään.
Sekä Huhta että Bono pitävät ihannetilanteensa sitä, että oma talotekniikkayhtiö voisi itsenäisesti vastata talotekniikan suunnittelusta ja kustannuksista. ”Nyt joudumme talotekniikan kustannusarvioissa liiaksi turvautumaan historiatietoihin”, Bono sanoo.
Rantanen arvioi, että tilanne tulee tältä osin muuttumaan olennaisesti seuraavan viiden vuoden aikana.
Helsingissä synergian hakemista haittaa se, että Tekmanni ei ole siellä mukana Palmbergin leipälajissa asuntotuotannossa. Toimistokohteissa yritykset sen sijaan tekevät toisinaan yhteistyötä. Suurin näistä yhteishankkeista on Lanterna. Myös Kokkolassa ja Jyväskylässä Tekmannilla ja Palmergilla on ollut yhteinen toimistohanke. Sen sijaan Iisalmen oikeustaloon Tekmanni pääsi mukaan vasta kilpailun jälkeen.
Uskottavuusongelmia
Timo Rantanen arvioi, että Turussa YIT Kiinteistötekniikka tekee noin puolet YIT Rakennuksen talotekniikkatöistä. Hartela teettää talotekniikkatyöt pääsääntöisesti omalla yhtiöllään. Sen kapasiteetti ei riitä kuitenkaan kaikkeen, joten Hartela myös kilpailuttaa töitä.
Skanska Teklogin toiminta on pientä ja se palvelee lähinnä Skanskaa. Laajentumista lienee rajoittanut se, että lvis on vieras alue Skanska AB:lle, verkkojen rakentamisenhan Skanska lopetti kokonaan. Teklog on mukana noin puolessa Skanskan asuntokohteista ja lähes kaikissa toimistogryndikohteissa. Enempään sen kapasiteetti ei riitä. Loput kilpailutetaan.
Tarjouskyselyissä on vaarana, että ulkopuoliset aliurakoitsijat eivät viitsi tarjota, jos kokevat olevansa vain ”sähköjäniksen” roolissa.
”Ainakin Turussa peli ollut reilua ja pienet talotekniikkaurakoitsijat ovat tarjonneet ja saaneet esimerkiksi Hartelalta töitä”, Rantanen sanoo.
Palmberg on joissakin tapauksissa avannut tarjoukset julkisesti hälventääkseen epäluuloa. Lemcon puolestaan joutuu projektinjohtourakkakohteissaan kysymään aina tilaajalta lupaa kysyä oman konsernin aliurakoitsijoilta. Näin se joutuu menettelemään jopa Lemminkäisen pääkonttorihankkeessa, sillä kiinteistön omistaa Varma.
Ei mennyt putkeen
Vaikka Suomessa väitetään olevan krooninen putkiurakoitsijapula, niin tämä ei näy yritysten tuloksissa. Ne olivat suhdannetilanteeseen nähden vaatimattomat. Hartela Talotekniikan liiketulos jäi alle kahden prosentin, Arella se oli 1,5 prosenttia ja Amplit oli tappiolla.
Tekmannin 3,6 prosentin liiketulosta voidaan näihin verrattuna pitää kohtuullisena. YIT Kiinteistötekniikan kannattavuus oli hyvä, joskin vertailua vaikeuttaa se, että YIT ei erittele talotekniikan kannattavuutta. Liiketulosta nostavat teollisuusputkistotyöt, joissa kate on korkea.
Yksi syy vaatimattomaan kannattavuuteen oli varmaan se, että ainakaan pääkaupunkiseudulla putkisaneerauksia ei juuri tehdä suomalaisvoimin. Suurten on ollut vaikea vastata villien ja ehkä harmaidenkin putkiurakoitsijoiden hintoihin.
Paljon suurempi syy on kuitenkin raaka-aineiden arvaamattomassa kustannuskehityksessä. Kuparin, teräksen ja alumiinin hinnat nousivat jopa 60–120 prosentilla.
Myös muodikas kiinteistönhuoltobisnes tuotti joillekin yrityksille murheita. Tekmannille ja YIT:lle sekin oli kannattavaa, vaikka YIT ei ihan kaikkia ABB:ltä tulleita sopimuksia pystynytkään pitämään. Suurten etuna on se, että teollisuuskiinteistöjen omistajat haluavat supistaa sopimuskumppaneiden määrää.
ISS on pyrkinyt hallitsemaan koko rakennuttamis- ja kiinteistönhuoltokenttää, muun muassa Engelin, Projektikonsulttien ja Haagan Putken ostojen kautta. Vaikeuksista kertoo kuitenkin se, että toimitusjohtaja vaihtui viime vuonna, ja pari viikkoa sitten vaihtui Projektikonsulttien vetäjä. Myös Arella on ollut vaikeuksia, mistä kertoo toimitusjohtajan vaihtuminen.
Kiinteistönhuolto olisi ehkä sinänsä kannattavaa, mutta kaikki kolme yritystä joutuivat henkilövaihdosten uhriksi. Se käynnistyi, kun osa Aren avainhenkilöistä siirtyi ISS:ään. Engelistä tulleet johtajat eivät katselleet hyvällä vetovastuun siirtämistä vaan lähtivät Lujaan. Tämä taas polkaisi uuden liiketoiminnan liikkeelle tyhjästä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Rakennusliikkeet ja lvis-urakoitsijat hakevat synergiaetuja”