Putkiurakoitsijat vaativat tyyppihyväksyttyjä hanoja

Rakennusalalla kuulee puhuttavan, että tyyppihyväksyntä on aikansa elänyt järjestelmä ja että nyt pitäisi panostaa harmonisoituihin tuotestandardeihin ja CE-merkintään. CE-merkintä ei kuitenkaan kerro samoja asioita kuin tyyppihyväksyntä, sillä merkintä ei takaa tuotteen sopivuutta Suomen oloihin.

Rautakaupoissa ja halpahalleissa myydään kuluttajille esimerkiksi hanoja, joilla ei ole suomalaista tyyppihyväksyntää eikä aina edes CE-merkintää. Miten kuluttaja voi lvi-viidakossa varmistua siitä, että tuote täyttää kaikki sille asetetut vaatimukset?

”Putkiurakoitsijoilla on vastuu siitä, että käytetyt tuotteet soveltuvat Suomen oloihin. Tuotteiden määräystenmukaisuus on pystyttävä osoittamaan rakennusvalvonnalle”, ympäristöministeriön rakentamisen tulosalueen päällikkö Helena Säteri toteaa.

”Tyyppihyväksyntä on yksi tapa osoittaa tuotteen määräystenmukaisuus, mutta se ei ole ainoa tapa. Vähittäiskaupan osalta olisi suotavaa, että kuluttajia informoitaisiin kaupan olevien tuotteiden soveltuvuudesta”, Säteri jatkaa.

Tyyppihyväksyntä turvaa selustan

Vastuuntuntoiset putkiurakoitsijat eivät suostu asentamaan tyyppihyväksymättömiä tuotteita.

Lvi-Tekniset Urakoitsijat Lvi-TU:n varapuheenjohtaja ja Vesinummela Oy:n toimitusjohtaja Timo Nummela sanoo, että urakoitsija haluaa turvata oman selustansa käyttämällä tyyppihyväksyttyjä tuotteita.

”CE-merkintä hanassa ei takaa esimerkiksi sen ääniominaisuuksien soveltumista suomalaisiin oloihin”, hän sanoo.

”Urakoitsijana olen sillä kannalla, että tyyppihyväksyntä olisi syytä olla. Kyseessä on pitkälti hinta-asia: rakennusliike ostaa itse halpoja hanoja, ja pakottaa urakoitsijan asentamaan ne. Me olemme tehneet selväksi, että emme lähde sellaisiin tarjouskilpailuihin mukaan”, hän toteaa.

Nummela sanoo ymmärtävänsä, että kilpailun on oltava vapaata, mutta hänen mielestään kaikkien valmistajien on noudatettava samoja rakentamismääräyksiä.

”Rakennusvalvonnan pitäisi olla tiukkana. Monissa pienissä kunnissa valvonta on lepsua”, Nummela kuittaa.

Nummela ei pidä hyvänä asiana sitä, että CE-merkintä siirtää lisää vastuuta urakoitsijoille. ”Tyyppihyväksytystä tuotteesta saattoi aina olla varma, että se sopii Suomen oloihin.”

Nummela ei ole mielipiteineen yksin. ”Asennamme vain tyyppihyväksytyt tuotteet, sillä silloin itsellä on rauhallisempi mieli. Olemme kollegoiden kanssa huolestuneina seuranneet tilannetta, jossa kuluttajille myydään vaikka minkälaista härveliä”, PGP-putki Oy:n toimitusjohtaja Pertti Parvikoski sanoo.

”Törmäämme jatkuvasti ongelmiin, joita seuraa kun taloon on asennettu hana, joka ei täytä Suomessa asetettuja vaatimuksia”, hän jatkaa.

Lähiputki-Yhtiöt Oy:n toimitusjohtaja Jukka Laamanen syyttää tilanteesta osittain sisustuslehtiä. ”Niissä esitellään kaikenlaisia vehkeitä, eikä lukijaa neuvota selvittämään tuotteiden soveltuvuutta Suomeen. Jos asiakas ei usko meitä, ja pakottaa asentamaan tuotteen, teemme kirjallisen sopimuksen, että vastuu ongelmista jää asiakkaalle itselleen”, Laamanen kertoo.

Rakennusvalvonnan käytännöt vaihtelevat

Rakennusvalvonnan käytännöt hanojen hyväksymisen suhteen vaihtelevat. Pahimmillaan tyyppihyväksymättömät lvi-tarvikkeet estävät loppuhyväksynnän saamisen uudiskohteelle. Säteri sanoo, että ympäristöministeriöön kantautui huhuja, joiden mukaan rakennusvalvonta ei hyväksy muita kuin tyyppihyväksyttyjä hanoja. Asiasta lähetettiin kuntiin kirje, jolla muistutettiin, että tyyppihyväksyntä ei ole ainoa keino osoittaa tuotteen määräystenmukaisuus.

Eri kuntien rakennusvalvonnassa todetaan, että muitakin hanoja kuin tyyppihyväksyttyjä voidaan hyväksyä, kunhan niiden sopivuus Suomeen voidaan osoittaa. Kukaan ei sen sijaan suostu kertomaan, miten muulla tavalla se voidaan osoittaa.

Helsingissä rakennusvalvonta suosittaa tyyppihyväksyttyjen hanojen käyttöä paimenkirjeestä huolimatta. Helsingin rakennusvalvonnan mukaan ne täyttävät paremmin Suomen vaatimukset. Espoossa ei vaadita tyyppihyväksyntää, vaikka sielläkin pidetään hyvänä, jos hanalla sellainen on. EU-standardien mukainen testaus riittää, CE-merkintä ei. Hana voi olla jonkun muun puolueettoman tahon testaama. Oulussa kaupungin rakennusvalvonnan lvi-tarkistusasiakirjoissa sanotaan, että ”sekoittimet, putket, liittimet, joustavat vesijohtokalusteiden liitäntäletkut, yms. tarkistetaan tai vaihdetaan tyyppihyväksytyiksi”.  Tarkistuksen vaatimuksista ei kerrota tarkemmin.

Pääosa hanoista täyttää vaatimukset

Rakennuslehti teki muutaman pistokokeen pääkaupunkiseudun lvi-tuotteita myyvissä kaupoissa. Esimerkiksi Ikea on pitänyt huolen siitä, että jokaiselle myytävälle hanalle on haettu tyyppihyväksyntä Suomessa. Haastatellun myyntihenkilön mukaan se on Ikean kansainvälisen ohjeistuksen mukaista. Myös K-Raudassa ja Motonetissä oli ainakin nyt myynnissä vain tyyppihyväksyttyjä tuotteita.

Huonommalta tilanne sen sijaan näytti Bauhausissa ja halpahalli Hong Kongissa. Molemmissa oli myytävänä tyyppihyväksymättömiä hanoja. Bauhausissa myyjä muisti heti kertoa, että hyväksymättömiä hanoja ei kannata laittaa uudiskohteeseen, sillä ne eivät mene tarkastuksessa läpi. Myyjä ei maininnut, että putkiurakoitsijakaan ei sitä välttämättä suostu asentamaan.

Myös nettikaupat myyvät tuotteita, joilla ei hyväksyntää ole. Yhden kaupan sivulla suositellaankin tarkistamaan oman kaupungin rakennusvalvonnasta, saako tyyppihyväksymättömän tuotteen asentaa. www.lvi-kauppa.fi -sivustolta sen sijaan kerrotaan, että heidän yhteistyökumppaneillaan on valikoimassaan myös sellaisia tuotteita, joita ei saa käyttää Suomessa, ja joita asiakkaat löytävät valmistajien nettisivuilta.

”Tällöin kerromme asiakkaalle, että tuotetta ei saa käyttää Suomessa tai että hyväksyntä on varmistettava ennen hankintaa”, lvi-kaupasta kerrotaan. Hanakkatalon nettikauppa taas myy hanamerkkiä, jolla on vain saksalainen ja hollantilainen hyväksyntä.

Biltema myy suihkusekoittajia, jotka on suunniteltu kestämään korkeintaan 5 barin painetta. Esimerkiksi Helsingin Vesi vaatii, että kiinteistön vedensekoittajat kestävät 10 barin painetta. Sekoittajalle pitäisi siis hankkia myös paineenalentaja, jota ei ilman lupaa saa mennä asentamaan. Sekoittajan alhainen hinta ei lohduta, kun on kutsuttava ammattilainen tekemään sen vaatimia muutoksia.

fakta

CE-merkintä

• CE-merkinnällä valmistaja vakuuttaa, että rakennustuotteen ominaisuudet ovat eurooppalaisen harmonisoidun tuotestandardin tai eurooppalaisen teknisen hyväksynnän mukaiset. Näissä asiakirjoissa määritellään, mitä ominaisuuksia CE-merkityllä tuotteella on oltava ja miten tuotteen valmistusta on valvottava ja testattava.
• Rakennuksille ja rakennusosille asetettavat vaatimustasot päätetään kansallisella tasolla. Koska kaikissa Euroopan maissa ei aseteta tuotteille samanlaisia vaatimuksia, CE-merkittyä tuotetta ei aina voida käyttää samaan tarkoitukseen kaikissa maissa.
• CE-merkki kattaa tietyt tuotteen ominaisuudet kuten mekaanisen kestävyyden ja syttyvyyden.

Tyyppihyväksyntä

• Tyyppihyväksyntä on vapaaehtoinen kansallinen rakennustuotteiden hyväksyntämenettely. Sen myöntää VTT.
• Tuotetta, jolle on myönnetty tyyppihyväksyntä, voidaan käyttää rakentamiseen koko maassa ilman erillistä hyväksyntäpäätöstä.

Kuluttajat ovat turvassa, yritykset eivät

”Tyyppihyväksyntä on vaikea kysymys, jota olemme työryhmissämme viime aikoina käsitelleet. Vakuutusala ei ole herännyt tähän asiaan, koska se ei vielä heijastu vakuutustilastoihin”, Finanssialan Keskusliiton vahingontorjuntapäällikkö Seppo Pekurinen toteaa.

”Vahinkotapaukset korvaamme, oli korvauksen syy melkein mikä tahansa. Lähtökohtahan vakuutuksenottajalle on suojautua vahingoilta”,  Pekurinen rauhoittelee kuluttajia.

Pekurinen huomauttaa, että kehnon tuotteen myyjä ei silti voi piiloutua kuluttajan selän taakse.

”Tuotevastuu on ankara vastuu, jolloin myyjällä on vastuu myös tuotteen aiheuttamista vahingoista. Vaikka korvaisimme kuluttajalle aiheutuneet vahingot, emme välttämättä jätä asiaa sikseen vaan lähdemme etsimään lopullista maksajaa samalla tavalla kuin tuhopoltoissa.”

Tavallisen kuluttajan ei siis tarvitse välittää tyyppihyväksynnästä, mutta eipä siitä haittaakaan olisi. Kiinteistö- ja taloyhtiöissä tilanne on toinen, sillä Pekurisen mukaan niihin sovelletaan yritysvakuutusperiaatteita, eli laajempaa vastuuta kuin kuluttajilta.

”Rinnastamme kiinteistövakuutukset yritysvakuutuksiin, jolloin tilanne on toinen. Näissä vaadimme perehtymistä ja tietämystä kuluttajia enemmän, ja myös maksupolitiikkamme on kitsaampi.

Vakuutusyhtiöiden näkökulmasta kehnot rakennusosat rinnastetaan rakennusvirheiksi. Tällöin ne kuuluvat samaan kategoriaan, kuin vesieristyksen pettäminen, jolloin mahdolliset vahingotkaan eivät ole vakuutuksen piirissä.

”Mikäli tyyppihyväksymätön vesilaite aiheuttaa korvattavia vahinkoja, saattaa kantamme olla, että kyseessä onkin rakennusvirhe. Niitä emme korvaa”, Pekurinen korostaa.

Tilannetta voidaan verrata lukkoihin, joita on alettu tuoda kaukaa idästä. Lukot, jotka eivät ole vakuutusyhtiöiden hyväksymiä eivätkä suojaa vähäisiltäkään murtoyrityksiltä, voidaan todeta rakenteellisesti surkeiksi.

”Näissä tapauksissa vakuutuksenottajan olisi pitänyt etukäteen varmistua rakenteen kestävyydestä ja sopivuudesta kyseiseen kiinteistöön. Tapahtunut vahinko osoittaa selvästi, ettei näin ole ollut.”

Tyyppihyväksyntää puidaan oikeudessa

Kuusamolainen pienyritys, Kuusama Trading Oy on haastanut Ympäristöministeriön Kuusamon käräjäoikeuteen saadakseen vahingonkorvausta taloudellisista menetyksistä, jotka aiheutuivat siitä, että se ei saanut vettä säästävälle suihkupäälle tyyppihyväksyntää. Ratkaisua oikeusjutussa odotetaan tämän vuoden kesällä.

Oikeudenkäyntiin johtaneet tapahtumat saivat alkunsa 1990-luvulla, kun Kuusama Trading Oy:n omistaja Kaarlo Wedman kehitti eteenpäin norjalaisen yrityksen keksimää vettä säästävää suihkupäätä. Hän luovutti kehitystyönsä oikeudet yritykselle Suomen jakeluoikeuksia vastaan. Wedman haki vuoden 2000 helmikuussa Ympäristöministeriöltä tuotteelle tyyppihyväksyntää. Vuoden 2001 tammikuussa YM pyysi suihkupään testituloksia. Yritys toimitti ne helmikuussa. Maaliskuussa ympäristöministeriöstä ilmoitettiin, ettei se ala tutkia erillisten suihkupäiden tyyppihyväksyntää, sillä hyväksyntä voidaan antaa vain laitekokonaisuudelle.

Wedman valitti asiasta Kilpailuvirastolle, joka antoi YM:lle huomautuksen tyyppihyväksyntämenettelystä. Kilpailuviraston mukaan sekä tyyppihyväksyntämenettely että asetetut normit voivat toimia tosiasiallisina markkinoille pääsyn esteinä. Vaikka tyyppihyväksyntä ei ole pakollinen, sen puuttumisella voi kuitenkin olla huomattavaa kysyntää ohjaavaa vaikutusta. Kilpailuviraston lausunnolla ei ollut vaikutusta asiaan ja Wedman valitti Euroopan komissiolle, joka vuonna 2003 totesi Ympäristöministeriön rikkovan lakia.

”Komissiolle luovutettujen salaisten asiakirjojen valossa komissio totesi muun muassa, että rakennusvalvonta Suomessa käytännössä vaatii lvi-tuotteilta tyyppihyväksyntää”, kantajan asianajaja, varatuomari ja oikeustieteen tohtori Timo Rapakko sanoo.

”Yrittäjä menetti omaisuutensa, sillä ennakkotilauksia tehneet suuret rakennusliikkeet eivät halunneet ostaa tuotetta, joka ei saanutkaan tyyppihyväksyntää. Yrityksen velkojen vakuutena oli yrittäjän omaisuus”, Rapakko kertoo.

”Tyyppihyväksyntä on niin sanotusti vapaaehtoinen, mutta todellisuudessa pakollinen”, hän toteaa. Rapakko uskoo, että mahdollisuudet voittoon oikeudessa ovat hyvät, vaikka valtiota vastaan onkin vaikea käydä oikeutta. Yrittäjä on myös valmis valittamaan korkeampiin oikeusasteisiin.