Selvitysmies: Valtion tilankäyttöä voidaan tehostaa

Siirtyminen ilmaistaloudesta vastiketalouteen on valtionhallinnossa kesken. Toimitilavuokrat maksetaan monilla hallinnonaloilla edelleen ”päältä pois” hallinnon ylätasolla ilman tehokkuuteen ohjaavia sisäisiä johtamistapoja.

Esimerkiksi yliopistotilojen yhteiskäyttöisyys ja käyttöaste ovat selvityksen mukaan alhaisia, eikä tilojen joustavuuteen ja muunneltavuuteen kiinnitetä riittävästi huomiota. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy.

Valtion sisäisen vuokrajärjestelmän tavoitteena on tehostaa tilankäyttöä ja seurata kiinteistöalan yleisiä käytäntöjä. Selvityksessä on tarkasteltu valtion vuokratasojen suhdetta eri paikkakuntien markkinavuokratasoon ja -kehitykseen. Yliopistokiinteistöjen keskimääräinen kokonaisvuokra on noin 9,5 euroa neliöltä. Korjattavaa jälkeenjääneisyyttä markkinavuokriin nähden esiintyy Helsingin ja Espoon kiinteistöissä, mikä tulisi huomioida talousarviossa.

Yliopistojen tutkimuksen ulkopuoliseen rahoitukseen selvitysmies puoltaa niin sanottua kokonaiskustannusmallia. Nykyisin budjettivaroista rahoitetaan osa ulkopuoliselle rahoitukselle kuuluvista tila- ja laitekustannuksista, jolloin yliopistot subventoivat ulkopuolisella rahoituksella tapahtuvaa tutkimusta. Ulkopuolisen rahoituksen osuus yliopistoissa on noin 36 prosenttia.

Vankilakiinteistöjen keskimääräinen pääomavuokra on 5 euroa neliöltä. Vuokrasumma on kasvanut 30 prosenttia vuodesta 2001. Nousu johtuu pääosin uusista rakennuksista ja peruskorjauksista. Vankiloiden tilankäytön tavoitteellinen ohjaus on selvityksen mukaan jäljessä esimerkiksi yliopistotilojen vastaavasta. Kunnossapito olisi pitkäjänteisen kiinteistönpidon takia tarkoituksenmukaista siirtää käyttäjältä Senaatti-kiinteistöjen vastuulle ja ottaa käyttöön kokonaisvuokramenettely.