Goviniuksen talo rakennettiin vuosina 1815-1819 asuinrakennukseksi. Rakennus muutettiin hotelliksi 1850-luvulla. Talon laajin muutostyö tehtiin vuosina 1959-61, jonka jälkeen se on ollut toimistorakennuksena. Nykyisin siinä on kolmessa kerroksessa Helsingin kaupungin kiinteistöviraston hallintotiloja.
Goviniuksen talon Katariinankadun siipi ja uusi piharakennus vuokrataan ensisijaisesti pienille design-käsityöyrittäjille. Alue muodostuu eloisaksi design-, käsityö- ja galleriaympäristöksi, jota myös kaupunginmuseolle suunnitellut uudet tilat täydentävät. Liiketilat ovat kooltaan 15-90 neliötä ja mahdollistavat niiden vuokraamisen joko erillisinä tiloina tai basaarityyliin useammalle toimijalle yhteisesti. Kävelykaduksi muuntuvalle Katariinankadulle tulee myös myymälöiden ulkomyyntipisteitä.
Goviniuksen talon Pohjoisesplanadin siipeen sijoittuu kahvila-ravintola, ja sen terassit aukeavat sekä Pohjoisesplanadille että kaupungin olohuoneeksi kunnostettavalle viihtyisälle ja avoimelle sisäpihalle.
”Tavoitteena on täydentää ja monipuolistaa alueen kahvila- ja ravintolatarjontaa edelleen, tukea Helsingin kaupungin ruokakulttuurin kehittämiselle asetettuja tavoitteita sekä houkutella kaupunkilaisia ja matkailijoita aamusta iltaan myös viikonloppuisin”, tiloja hallinnoivan Helsingin Leijona Oy:n kehitys- ja kauppapaikkajohtaja Kari Tohmo sanoo. Helsingin Leijona on Helsingin kaupunkikonsernin tytäryhtiö.
Ravintolatilojen vuokralaisen hakeminen on jo alkanut ja muiden liiketilojen vuokraus aloitetaan syksyllä.
Goviniuksen talon peruskorjaus on osa mittavaa Helsingin Torikortteleiden elävöittämishanketta. Alueen valmistuessa kokonaisuudessaan lähivuosina korttelit muodostavat lähes sadan yrityksen ainutlaatuisen alueen Helsingin ydinkeskustaan. Koko hankkeen arvo on noin 65 miljoonaa euroa, josta noin puolet kohdistuu liikehuoneistoihin ja toinen puoli kaupungin omassa käytössä oleviin tiloihin.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Helsingin empirekeskustasta kunnostetaan seuraavaksi Goviniuksen talo”
Olipas kauniisti pilattu vanha arvokiinteistö. Tässä tapauksessakin peruskorjaus tarkoitti perustuhoa. Vaikkakin Kari Tohmo jossain lehtileikkeessä ylisti talon konservointia. Tietääköhän hän eden mitä kyseinen tekotapa tarkoittaa? Tässä talossa (rakennusvuosi 1815-1819) taas törmää narisevan lautalattian sijaan muovimattoon ( ehkä linoleum), enston halpis jakorasiankansiin, täysin kiillotettuihin potkupelteihin ja vetimiin ja painikkeisiin, II-kerroksen parven kaiteen uusittuun halpis otsalautaan yms. Näyttää ihan ruotsinlaivalta. Mm. remontin alkuvaiheessa kakkoskerroksen alkuperäiset ikkunat lepuuttivat avoinna, ja osa hajosi jo siinä. Loputkin vaihdettiin Tallinnassa peilisuoraan lasiin. Eikö vahnoja olisi voitu säästää ja lasimestari teettänyt ”käsinvedetyn” näköistä lasia rikki menneisiin. Parasta talossa oli vanha hissi alkuperäisen tyylisineen opasteineen ja ilmeisesti sitä ei oltu edes uudelleen maalattu (restauroitu). Mistään sisätilan korjausratkaisusta ei voi päätellä talon olevan lähes 200v vanha, 50-lukuiset asuintalotkin edustavat paremmin omaa aikakautta, kun tämä ”uudisrakennus”. Jopa uudis-Kämp on fiilikseltään parempi.
Kaikkien korjausrakentamisesta kiinnostuneiden pitäisi hakea oppia länsinaapuristamme. Siellä 150v. ikkunat ovat arkipäivää ja Ifö Electric palautti tuotantoon posliinijakorasiat (IP20), sisä- ja ulkovalaistuksia ei uusita muodin perässä. Alkuperäinen on vain alkuperäinen, tosin johtimet uusittuina.