Hallitus vaatii joustoa energiatehokkuusdirektiivin kansalliseen toteutukseen

Suomen hallitus pitää tärkeänä, että Euroopan komission kesäkuussa julkistaman energiatehokkuutta koskevan direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa saadaan lisää joustoa toimien kansalliseen toteutukseen. Hallitus suhtautuu myönteisesti direktiivin tavoitteeseen parantaa energiatehokkuutta ja vaatimukseen lisätoimenpiteistä, mutta näkee ehdotuksessa tiettyjä ongelmakohtia. Valtioneuvosto toimitti 11. elokuuta eduskunnalle kirjelmän asiasta.

Suomen hallitus pitää tärkeänä, että Euroopan komission kesäkuussa julkistaman energiatehokkuutta koskevan direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa saadaan lisää joustoa toimien kansalliseen toteutukseen. Hallitus suhtautuu myönteisesti direktiivin tavoitteeseen parantaa energiatehokkuutta ja vaatimukseen lisätoimenpiteistä, mutta näkee ehdotuksessa tiettyjä ongelmakohtia. Valtioneuvosto toimitti 11. elokuuta eduskunnalle kirjelmän asiasta.

Hallituksen kirjelmän mukaan komission ehdotuksessa on monia pakollisia toimia, jotka ovat hallinnollisesti raskaita tai kalliita verrattuna saavutettavaan energiansäästöön. Eräät toimet ovat myös päällekkäisiä Suomessa jo käytössä olevien kustannustehokkaampien toimien kanssa.

Valtioneuvoston mukaan direktiivi aiheuttaisi kunnille ja valtiolle yhteensä noin miljardin euron lisäinvestointitarpeen vuosittain, jos ehdotuksen sisältämä julkisen sektorin 3 prosentin vuotuinen peruskorjausvaatimus toteutuisi esitetyssä muodossa.

Julkishallinnon tulisi toimia esimerkkinä energiatehokkuuden parantamisessa. Peruskorjausvelvoitteen lisäksi julkisen sektorin olisi muun muassa laadittava julkinen rekisteri omistamistaan rakennuksista, niiden pinta-aloista ja energiankäytöstä. Julkisyhteisöjä olisi rohkaistava ottamaan käyttöön energiatehokkuussuunnitelmia ja energiankäytön hallintajärjestelmiä. Julkisyhteisöt velvoitettaisiin myös eräin poikkeuksin hankkimaan vain tuotteita, palveluja ja rakennuksia, jotka täyttävät korkeimman energiatehokkuusluokan vaatimukset.

Ehdotuksen mukaan yksityisten kuluttajien energiankulutusta olisi mitattava tarkemmin. Pitäisi huolehtia siitä, että kuluttaja saa tietoja ajantasaisesti sähkön, kaasun, kaukolämmön ja lämpimän käyttöveden kulutuksestaan. Laskutuksen tulisi perustua todelliseen kulutukseen ja mittarilukemiin. Huoneistokohtainen lämpöenergian mittaus tarkoittaisi asuin-, toimisto- ja muihin huoneistoihin Suomessa yli miljoonan mittarin asentamista. Tämä voisi maksaa ehdotuksen mahdollistamalla tekniikalla toteutettuna toista miljardia euroa.

Energiayhtiöille olisi luotava energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä, jonka mukaan niiden on toteutettava toimia, joilla säästettäisiin vuosittain 1,5 prosenttia yhtiön myymästä energiamäärästä.

Direktiivissä säädettäisiin myös, että komissio arvioi vuonna 2014, miten 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen saavuttamisessa on edistytty. Tarvittaessa komissio tekee uuden säädösehdotuksen, jossa vahvistetaan pakolliset kansalliset energiatehokkuustavoitteet.

Komission ehdotus energiatehokkuuden lisäämiseksi

Euroopan komissio julkisti 22. kesäkuuta ehdotuksen energiatehokkuutta koskevaksi direktiiviksi. Se velvoittaisi jäsenvaltioita toimenpiteisiin, joiden avulla saavutettaisiin EU:n asettama 20 prosentin energiansäästötavoite vuodelle 2020. Komission arvion mukaan tavoitteesta saavutetaan jäsenmaiden nykyisillä energiatehokkuustoimilla vain puolet.

Direktiivi korvaisi käytännössä nykyisen energiapalveludirektiivin sekä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa koskevan direktiivin. Se vaikuttaa erityisesti rakentamista ja maankäyttöä koskevaan lainsäädäntöön sekä energiantuottajille ja jakelijoille asetettaviin velvoitteisiin.

Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa

6 vastausta artikkeliin “Hallitus vaatii joustoa energiatehokkuusdirektiivin kansalliseen toteutukseen”

  1. On hyvä, että valtionhallinnossa pohditaan kriittisesti, ovatko energiatehokkuusdirektiiviehdotuksessa esitetyt toimet järkeviä Suomen olosuhteissa, ja annetaan palautetta Komissiolle. Toivon mukaan vielä voidaan vaikuttaa.
    On ympäristön ja energiansäästön kannalta todella haitallista, jos määräykset velvoittavat sellaisiin toimenpiteisiin, jotka osoittautuvat tehottomiksi tai jopa haitalllisiksi. Jos kansalaiset eivät pidä vaatimuksia oikeutettuina, on vaara, että kansalaisten asenne muuttuu kategorisesti kielteiseksi energiansäästön suhteen.
    Osa ehdotetuista toimista on tosiaan melko kannattamattomia tai muuten monessa suhteessa ongelmallisia. Erityisesti lämmitysenergian huoneistokohtainen mittaus oikeudenmukaisesti on lähes mahdotonta.
    Kun huoneistojen välillä ei ole lämmöneristystä, naapurit lämmittävät huomaamatta toisiaan. Esimerkiksi kerrostaloissa naapurit lämmittävät käytännössä kokonaan sellaisen huoneiston, jossa asukas on valmis pitämään huonelämpötilan pari-kolme astetta naapureitaan viileämpänä. Käyttö ei siis jakaudu mitatun kulutuksen mukaan.
    Toinen ehkä vielä ongelmallsempi asia on huoneiston sijainnin vaikutus energiankulutukseen. Onko oikeudenmukaista, että esimerkiksi päätyasuntojen tai ylimpien kerrosten asukkailta veloitetaan suuremmasta lämmitysenergian kulutuksesta, koska niissä asunnoissa lämmitysenergiaa kuluu luonnollisesti enemmän. Keskellä rakennusta sijaitseva asunto ei kaipaa lämmitystä taas juuri ollenkaan. Tämä on käsittääkseni oikeudenmukaisuussyistä todella problemaattista.

  2. Edellä kirjoitettu on ihan totta. Kerrostaloissa lämmityksen mittaaminen huoneistokohtaisesti on aika turhaa. Sen sijaan lämpimän käyttöveden ja veden kulutus ylipäätään on järkevää mitata ja laskuttaa käytön mukaan. Omakotiasujallahan nämä asiat ovat jo hallinnassa.

  3. EU.n taholla ketkä ovat olleet laatimassa ehdotusta? Keski- ja etelä-Euroopassa ei ole kerrostaloissakaan keskitettyä lämmitysjärjestelmää eikä vedenlämmitysjärjestelmää. Vesikiertoinen lämmönjako keskitetysti yhdestä pisteestä ja lämpimän veden valmistus samoin on hyvin harvinaista. Lämmittimet yleensä toimivat sähköllä eivätkä kuuluu kiinteistöön (irrallisia).Tämä koskee asuinkerrostaloja ja julkisia rakennuksia sekä hotelleja.
    Siksi huoneistokohtaisten mittausten toteutus on siellä helppoa, kun kulutuksen maksaa suoraan kunkin huoneiston käyttäjä. Myöskin lämmityksen tarve on merkittävästi pienempi kuin Suomessa.

    1. Kun puoli Eurooppaa on konkurssissa, EU voisi lopettaa näpertelyn tämäntyyppisillä ukaaseilla. Ajatellaan, että kun tehdään direktiivi/laki/asetus/rakentamismääräys, niin asiat on hoidettu, vaikka ne olisivat kuinka kaukana tahansa käytännön elämästä. Meidän yli 70 asteen ulkolämpötilavaihtelu on aivan toista kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meilla kosteuden ja lämpötilan vaihtelut rasittavat rakenteita ja talotekniikkaa aivan eri tavalla.
      Direktiiviä seuraamalla asiat hoituu ja oman terveen järjen käytön jäsenvaltiotasolla voi unohtaa. Me olemme menossa kohti keskitettyä suunnittelutaloutta, joka on omiaan tappamaan luovuuden, oma-aloitteisuuden vastuun kannon paikallisella tasolla. Ei tarvitse miettiä mikä on järkevää. Riittää kun seuraa direktiiviä. Ja Suomen virkamiehethän sitä seuraavat, italialaiset ja muut hunsvotit eivät edes lue.
      Energiansäästö on hyvä asia, mutta se pilataan tällaisilla älyttömillä ylikansallisilla pilkunviilausdirektiiveillä – 87 sivua! Hyvä asia kääntyy itseään vastaan, nostaen asumis- ja remonttikustannuksia ja vaarantaen asukkaiden terveyden. Direktiivi roskakoriin ja kansalliset käyvät ratkaisut tilalle.

  4. Malttia, malttia ja vielä kerran malttia tosiaan tarvitaan. Suomen ilmasto-olosuhteissa ei ole ensinnäkään tarpeen edetä piiruakaan jo olevien eurodirektiivien tavoitteita vauhdikkaammin ja toisekseen tulee asettaa hyvin kriittiseen tarkasteluun, mitä meille todella EU:sta suolletaan.

    Nolla- ja plusenergiatalojen nimeen vannominen mm. on täällä Euroopan pohjoisreunalla itsensä pettämistä. Rakennus tarvitsee Suomessa talvikautena aina muodossa tai toisessa energiaa kohtuullisen huonelämpötilan ylläpitämiseksi ja rakenteiden kuivana pitämiseksi.

    Mitään järkeä ei ole pyrkiä Suomen ilmasto-olosuhteissa kulkemaan kohti riskialtista rakentamista ja lisätä erilaisten hilavitkuttimien määrää rakennuksissa. Lisäksi panos ja tuotos on pidettävä aina mielessä kuin myös ihmisten käyttäytyminen.

    Maailmanlaajuinen ympäristön- ja ilmastonmuutos juontuu pitkälti väestönkasvusta ja siitä seuraavasta kaikkinaisen inhimillisen toiminnan lisääntymisestä maapallolla, mihin ei viisimiljoonaisen Suomen saati talouskriisissä kahlaavan Euroopan unionin toimin paljon pystytä vaikuttamaan.

    Energiatehokkuuden vaatimuksien, kuten yleensäkään rakentamismääräysten merkittäviä muutoksia ei saisi tehdä nopeammin kuin kertaluokalleen viiden viiva kymmenen vuoden välein, jotta rakentamisen eri osapuolet pysyvät muutostahdissa mukana ja ehditään varmistua uusien ratkaisujen toimivuudesta. Varminta on edetä pienin askelin käytännön kokemuksia keräten, eikä velvoittaa rakennusalaa ja kiinteistönhoitoa kertaheitolla kulkemaan kohti suurta tuntemattomuutta.

    1. Juuri näin kuten edelliset kirjoittajat perustelevat. Jos et vielä ole lukenut, lue viimeisestä HS:n kuukausiliitteestä talouspuolen suomalaisprof. (MIT) Bengt Holmströmin, joka on jo vuosia ollut kärkipäässä talous-Nobelin saajaksi, kommentti, liki: ”Suomessa tehdään aina raportti eikä ruveta heti hommiin.” Me koko kansa ja koko maailma tarvitsemme asenneilmastonmuutoksen, jolla saadaan paras lopputulos näissäkin asioissa. Rakennusten käytön ratkaisujen pitää olla hyvin yksinkertaisia. Pitää alkaa kerätä mutkikkuusveroa suunnittelijoilta. Huoltoryöstöön vivahtavat ratkaisiut pitää kieltää. Kodin jokaista laitetta, kojetta ja konetta pitää jokaisen yli 15-vuotiaan osata käyttää ilman ohjekirjaa tai ohjekoulutusta.

Vastaa käyttäjälle kameli Peruuta vastaus