Tutkimus: Omistusasumisen verotuki ei ole perusteltua
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) mukaan yhteiskunta ei erityisesti hyödy mahdollisimman monen asumisesta omistusasunnossa. Näin ollen kyseisen asumismuodon tukeminen verojärjestelmän kautta ei ole perusteltua. Tutkimuksen tulokset tukevat omistus- ja vuokra-asumisen verotuksen muuttamista mahdollisimman yhdenvertaiseksi.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) mukaan yhteiskunta ei erityisesti hyödy mahdollisimman monen asumisesta omistusasunnossa. Näin ollen kyseisen asumismuodon tukeminen verojärjestelmän kautta ei ole perusteltua. Tutkimuksen tulokset tukevat omistus- ja vuokra-asumisen verotuksen muuttamista mahdollisimman yhdenvertaiseksi.
Omistusasumisen verotuki perustuu useissa maissa ajatukseen, että kyseinen asumismuoto hyödyttäisi yhteiskuntaa laajemmin. Omistusasunto on monen ihmisen merkittävin varallisuuskohde. Asunnon arvo puolestaan on kiinni asuinalueen laadusta ja viihtyisyydestä, joten voi olettaa omistusasujalla olevan vuokralaista suurempi kannustin pitää huolta asuinalueestaan. Näin ollen asuinalueiden tulisi olla sitä viihtyisämpiä mitä enemmän omistusasujia niillä on. Viihtyisyyden puolestaan voi ajatella heijastuvan asuntojen hintoihin, joten omistusasumisasteen tulisi nostaa alueen hintoja.
Vatt:n tutkijoiden Mika Kortelaisen ja Tuukka Saarimaan mukaan asuinalueen omistusasumisasteella ei kuitenkaan ole syy-seuraus -yhteyttä asuntojen hintatasoon. Tulosta voidaan tutkijoiden mukaan pitää merkkinä siitä, että omistusasujat eivät paranna asuinalueen laatua.
Tutkimuksen tulokset perustuvat Helsingin kerrostaloista koostuvaan laajaan asuntokauppa-aineistoon. Vatt:n saavuttamat tulokset ovat samansuuntaisia viimeaikaisen kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kanssa.
Vatt:n julkaisu kokonaisuudessaan on tässä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa
5 vastausta artikkeliin “Tutkimus: Omistusasumisen verotuki ei ole perusteltua”
Varallisuuden kasvattamisen kannalta omistusasuminen on henkilön kannalta kyllä eduksi… inflaation ja hintojen nousussa… toisaalta vuokra-asuminen ei ole vastaavalla tavalla varallisuutta kartuttavaa… vuokralaiselle…
Tosin asumismuotojen voisi nähdä olevan samanarvoisiakin, onhan ns. perustarpeesta kyse, toisaalta omistusasuminen on luontevampaa hyvätuloisille tai asuntoja jo periville.
Yleisesti kuitenkin jonkin asian suosiminen tai edun myöntäminen jonkin asian puolesta on jo sinänsä epätasa-arvoista… se mikä sitten on nähtävä hyväksytyksi jota ei koeta syvänä vääryytenä onkin jo kysymys, jota voi miettiä… tuskinpa pienituloisten, sairaiden tai muuten vanhenevien asiat kuitenkaan sitä ovat… paikkakunta ja -aluekohtaisesti erot ovat varsin suuret eri puolilla maata.
Tutkijat tuntevat huonosti omistamisen merkityksen motivoinnille. Olen yrittäjä ja teen kuusi 10h päivää oman yritykseni eteen, palkansaaja tyytyy 7,5 tuntiin.
Korjaan vapaa-aikoinani taloani ja kunnostan puutarhaa.
Tuttavani haluasi myös kivan puutarhan mutta kun ei viitsi
tehdä sellaista vuokra-asuntoonsa.
Neuvostoliitossa kokeiltiin asettaa tarpeet omistamisen edelle,
tiedämme miten kävi. Kestää kymmeniä vuosia korjata jäljet.
”Omistusasunto on monen ihmisen merkittävin varallisuuskohde. Asunnon arvo puolestaan on kiinni asuinalueen laadusta ja viihtyisyydestä, joten voi olettaa omistusasujalla olevan vuokralaista suurempi kannustin pitää huolta asuinalueestaan. Näin ollen asuinalueiden tulisi olla sitä viihtyisämpiä mitä enemmän omistusasujia niillä on. Viihtyisyyden puolestaan voi ajatella heijastuvan asuntojen hintoihin, joten omistusasumisasteen tulisi nostaa alueen hintoja.”
Kummallista ”logiikkaa”. Eihän omistusasujalla ole intressiä pitää kiinni asuinalueen arvosta, jota ei omista, vaan sen asunnon arvosta, jonka omistaa. Käytännössä tällöin omistusasujan ei kannata esim. antaa taloyhtiössään tehdä sellaisia remontteja, jotka eivät nosta asunnon arvoa selvästi yli remontista aiheutivien suorien taloudellisten ja käytöllisten kulujen ja pääomakulujen. Eikä myöskään teettää esim. talon pihalla sellaisia muutostöitä, jotka eivät nosta asunnon arvoa siinä vaiheessa kun on asuntoa itse myymässä (jos on esim. aikeissa myydä asunnon 20 vuoden päästä, ei kannata antaa tehdä pihatöitä vielä pitkään aikaan – vaan pyrkiä ajoituttamaan ne oman remontin edelle). Siis jotenkin tähän tapaan menee logiikka, jos omistusasuja katsoo asioita vain oman omaisuutensa arvonkehityksen kannalta.
Vuokra-asumisen kohdalla tilanne on päinvastainen. Vuokranantaja saa yleensä veloittaa sitä suuremmat maksut, mitä tuoreempi remontti on tehty. Vuokranantajan intresseissä on myös pitää esim. pihasta hyvää huolta, jos se vaikuttaa asuntojen vuokrattavuuteen (jos vuokra-asunnoista on ylikysyntää, ei tosin välttämättä kannata tehdä remontteja eikä pihatöitäkään; asia pätee vain tilanteeseen, jossa kysyntää on muutoin vähemmän kuin tarjontaa)
Suoraan sanottuna en ymmärrä, minkä takia vuokra-asuntojen (joilla on kuitenkin myös joku omistuksensa arvoa optimoiva omistaja) lähiympäristön pitäisi olennaisesti erota omistusasuntojen (joiden omistajat omistavat vain yksittäisiä asuntoja) lähiympäristöstä arvonsa osalta.
Eiköhän omistusasumisen vaikutukset näy muualla. Kuten esim. taloutta jollain tavoin tasapainottavana tekijänä ennen kaikkea sitä kautta, että suurella osalla kansasta on näin merkittävä omaisuus säästettynä tai säästössä, millä on iso vaikutus työntekohalukkuuteen (myöskään omistusasuntojen remontit eivät ole ehkä ihan niin suhdanneherkkiä kuin vuokra-asuntojen omistajien). Itsellänikin on asuntovelka. Se käytännössä estää sen, että voisi hypätä pois työelämästä huilailemaan, ja johtaa siihen, että pysyy veronmaksajana aika pitkään. Jokin merkitys silläkin on yhteiskunnalle…
Aina vähän väliä VATT suoltaa tutkimuksia, joita tekee elämästä vieraantuneet ekonomit. Olisi joskus mielenkiintosta käydä VATT tutkijoiden kahvihuoneessa kuuntelemassa, että millaista hölynpölysoopaa he keskenään keksivät. Toisaalta, kun ottaa huomioon ekonomikoulutuksen ja sen USA-pitoisen kirjasisällön, niin en yhtään ihmettele heidän ajatusten juoksua.
Itsekkin tutkijana tiedän, että tutkimuksen lopputulos on täysin sitä, mitä tutkija haluaa sen lopputuloksen olevan. Painopisteet, lähteet, kaavat ja kaikki mahdolliset muuttujat voidaan valita siten, että lopputulos on toivottu (tai alitajuisesti toivottu). Loppupeleissä maksaja saa haluamansa paperin, koska pitäähän saada seuraavakin tutkimus rahoitettua. Edes valtion rahoilla tehtävä tutkimus ei ole riippumatonta, vaan se sisältää sen tutkijaorganisaation ja esimiesten käsityksen siitä, mitä tulokseksi tulisi tulla. Riippumaton tutkiminen on vain aloittalijatutkijan päiväunissa.
Kuka rahoittaa ja rahastaa ne puuttuvat vuokra-asunnot?
valtio ja kunnat p-a