Viime keväänä julkisuuteen tullut Helsingin kaupungin rakennuttajayhtiö HKR:n projektipäällikköön kohdistunut lahjontatapaus herätti tyrmistyneitä reaktioita. Perusteettoman laskutuksen määrä on Helsingin poliisin Ismo Siltamäen arvion mukaan peräti noin 500 000 euroa. Yksittäisen tapauksen pohjalta ei voi tehdä johtopäätöksiä koko alasta, mutta tapahtumat näyttävät heijastelevan laajemminkin rakennusalan toimintatapaa, jossa pääurakoitsijat ostavat tilaajan suopeutta lisätöiden hyväksymiseen erityyppisillä lahjuksilla.
Esitutkinnassa odotetaan parhaillaan kaupungin selvityksiä perusteettomien lisätöiden kohdentumisesta. Lahjontaan osallistunut henkilö kertoi Rakennuslehdelle oman versionsa tapahtumien kulusta.
Poliisin mukaan valtaosa lahjusrahoista näyttää tulleen kaupungilta. Haastatellun mukaan toimintaa harjoitettiin siten, että osaan sinänsä oikeita pääurakoitsijan lisätöitä lisättiin ylimääräinen summa lahjusrahaa varten. Lisätyön kirjallisesti, esimiehensä hyväksymänä tilannut rakennuttajan edustaja päätti, mihin lisätöihin ekstra sisällytettiin. Pääurakoitsija kohdensi ekstran edelleen alihankkijalta tilaamaansa lisätyöhön. Alihankkija puolestaan muutti ylimääräisen osuuden käteiseksi esimerkiksi tekaistuilla kuiteilla. Mahdollista myös on, että aliurakoitsija maksoi lahjusrahaa omasta pussistaan. Käteinen raha toimitettiin sitten työmaaorganisaation kautta rakennuttajan edustajalle. Näyttää siltä, että pienehkö osa lahjusrahaa jäi myös työmaaorganisaatioon.
Pääurakoitsija sai keksityistä lisätöistä ylimääräistä tuottoa yleiskateprosentin mukaisesti.
Lahjusjupakassa mukana olleet pääurakoitsijat ovat hyötyneet lahjonnan aiheuttamasta HKR:n projektipäällikön suopeudesta. Yhden kohteen osalta kontakti näyttää vaikuttaneen urakan saamiseenkin, mikä tuo urakoitsijalle jo normaalina työmaakatteenakin merkittävän hyödyn. Rakennuttajan varalle ei tarvitse laittaa riskivarausta, jos tietää tämän suhtautuvan myötämielisesti tuleviin lisätöihin.
”Tuollaiset keikat ovat erittäin edullisia pääurakoitsijalle, tilaaja ei edes lukenut läpi lisätyötarjouksia ja piti valvojat pimennossa sekä osittain poissa työmaalta. Tätä rakennuttajaa ei tarvinnut pelätä”, haastateltava sanoo. Tilaaja katsoi sormiensa läpi myös aikataulujen myöhästymisiä. Sanktioita ei jaettu.
Myötämielisen tilaajan kanssa työmaat olivat ”helvetin helppoja hoitaa”. Aikaa vievät lisätyökokoukset puuttuivat kokonaan. Työmaan vetäjätkin hyötyvät tulospalkkioidensa kautta onnistuneesta työmaasta, joskin tällaisen hyödyn mittaaminen on mahdotonta. Tulospalkkioiden maksaminen on muutenkin normaalikäytäntö.
Tilaajia voidellaan
HKR:n lahjusjutussa näyttää olleen kyse ison joukon toiminnasta, ei parin henkilön hairahtumisesta. Vangittuna on ollut seitsemän henkilöä ja kiinniotettuja on ollut useita, samoin pidätettyjä. Haastateltavan mukaan toiminta on ollut ainakin osin tiedossa myös johtotasolla.
Luultavaa on, että työnantajan vastuu nousee tulevassa oikeudenkäynnissä esille. Näin käy, jos käy ilmi, että lahjonnasta kiinni jääneiden henkilöiden toiminnalla on ollut johtotason hyväksyntä tai se on ollut osa yrityksessä vallinnutta toimintakulttuuria.
Rakennusliikkeiden HKR:n toimihenkilöille tarjoamilla matkoilla on haastatellun mukaan ollut merkittävä rooli sujuvan yhteistyön järjestämisessä, joskin julkisen puolen matkustus onkin vähentynyt rajusti. Matkoilla virkamiesten ylläpito ja huvitukset maksettiin. Kustannusten peittämiseen saatettiin käyttää myös aliurakoitsijan kautta hankittua pimeää rahaa. Tilaaja saattoi jopa vaatia matkoja.
”Ilmaisia lounaita ei ole. Maksu on kynäherkkyys lisätyön hyväksymiseen. Onhan projektinjohtajakin inhimillinen”, haastateltu sanoo.
Hänen mukaansa muutkin tilaajalle tehtävät palvelukset ovat yleisiä rakennusalalla. ”Voin puhua vain omasta puolestani, mutta se on tosi yleistä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on maksettu aika paljon hyödykkeitä pääurakoitsijan tilaajan edustajille niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Keittiöt ja kodinkoneet ovat ihan normaaleja tuotteita. Kodinkoneet oli yhteen aikaan ihan bravuurituote. Niitä tilattiin johonkin kohteeseen vähän enemmän ja sitten vaan pakettiauton kyytiin. Tai pieni luotettu urakoitsija käy tilaajan kotona tekemässä vähän remonttia.”
Rakennusalan dopingia
Haastateltavan kuvauksessa on yhtäläisyyksiä urheilun doping-tapauksiin. Toiminnalle ummistetaan silmät niin kauan kuin ei jäädä kiinni. Kun käry käy, syntipukki on yksittäinen henkilö.
”Mukana olen ollut, sitä en kiellä pätkääkään. Mutta ei sekään käy, että muut luistelevat pois vastuusta.”
Kiellettyyn toimintaan osallistuminen on kuitenkin henkilön oma valinta, vaikka olosuhteet olisivatkin siihen otolliset.
”Kaikilta kysyttiin ennakkoon, että käykö tällainen vaihtoehto. Kukaan ei kieltäytynyt eikä mennyt kertomaan esimiehelleen tai minun esimiehelle, koska toiminta on niin yleistä.”
Haastateltava kokee olevansa osittain myös sijaiskärsijän roolissa. ”Toiminta oli jatkunut ennen meikäläistä, ja se jatkui meikäläisen jälkeen, ainakin vuosina 2004-2010.”
Tilaaja loi olosuhteet vilunkipelille
Lahjontaan osallistuneen urakoitsijan haastattelu antaa leväperäisen kuvan HKR Rakennuttajan toiminnasta. Ammattitaidoton rakennuttaminen sataa rahallisena hyötynä urakoitsijan laariin.
Esimerkiksi kehnoista rakennesuunnitelmista puuttuvat materiaalit voi hinnoitella tarjouspyynnössä nollaksi. Urakoitsija voi hinnoitella puutteelliset ja vajavaiset rakennesuunnitelmat niin kuin ne on suunniteltu, ei sen mukaan miten suunnitelmien tulisi olla.
Toteuttamiskelpoisten suunnitelmien mukaiset työt urakoitsija tekee lisätöinä.
”Miksi HKR ei teetä lisätöitä omakustannushintaan? Heidän sopimuksensa antavat siihen oikeuden, se mainitaan urakkaohjelmassa. Valvoja kuittaisi tehdyt tunnit päivittäin, ja kuitit tarkastettaisiin. Esimerkiksi 5 000 euroa maksaneesta traktorilaskusta täytyisi olla tosite. Nyt urakoitsija maksaa traktorimiehelle 5 000 euroa ja rakennuttajalle esitetään työn maksaneen 10 000 euroa. Se on ihan vallitseva käytäntö, urakoitsijan pitää tehdä voittoa.”
”Töiden teettäminen omakustannushintaan on kaikkein halvin tapa kaupungille, silloin urakoitsija pääsee rikastumaan vain sopimuksessa määrätyn yleiskustannusprosentin verran. Totuushan on, että me urakoitsijat ymmärrämme lisätöiden arvon.”
Urakoitsija voi vain myhäillä myös sille, että HKR unohtaa pyytää hyvityksiä. Pääurakoitsija ei ole velvollinen tekemään hyvityksiä omaehtoisesti.
”ATT (Helsingin asuntotuotantotoimisto) on ihan toisenlainen tilaaja kuin HKR. Se on hankala tilaaja lisätöitä kärkkyvälle urakoitsijalle ja toimii juuri niin kuin tilaajan pitää toimia. Siellä tarkistetaan lisätyöt ja laitetaan suunnittelija tutkimaan, miksi lisätyötä tulee.”
Tätä artikkelia on kommentoitu 12 kertaa
12 vastausta artikkeliin “Lahjusten antaja puhuu suunsa puhtaaksi”
Tehkää mitä teette mutta kiinni ei saa jäädä. Näin se homma on toiminut isoissa firmoissa pääsääntöisesti. Loppujen lopuksi nuo johtajat ovat aika pelkureita mutta heillehän on aina tärkeää, että joku syyllinen löytyy ettei aivan nimetä tarvitse.
Tämän päivän Hesarissa Rakennusteollisuus RT:n johtokin joutui myöntämään, että lahjontaa ja kuittikauppaa ei voi kuitata yksittäistapauksiksi.
Juhlapuheissa on helppo olla tiukka, mutta kun johtajien omat bonukset tulevat projektien tuloksista, niin kukapa sitä omaa oksaansa sahaisi. Asfalttikarrellista ei ole ilmeisesti opittu riittävästi jotta oikeat tavat toimia olisi saatu menemään läpi organisaation.
Työturvallisuudessa oli pitkään rimaa hipoen yli -asenne, mutta siellä ryhdistäytyminen onnistui muutamien suunnannäyttäjien avulla.
Kehottaisin yritysten johtoa katsomaan, miten projektihenkilöstö suhtautuu tilaajaan ja valvojaan. Jos valvojaa moititaan tiukaksi ja ylivaativaksi, joka ei helpolla kuittaa lisä- ja muutostyölaskuja eikä pelkää viedä riitoja oikeuteen, niin ok.
Poliisin mukaan valtaosa lahjusrahoista näyttää tulleen kaupungilta, Tilaaja saattoi jopa vaatia matkoja, Matkoilla virkamiesten ylläpito ja huvitukset maksettiin. ..ja nyt odotetaan kaupungin omaa selvitystä aiheettomista lisätöistä? Mahtaako korppi korpin silmää nokkia? Parempi olisi, jos poliisi selvittäisi kaupungin virkamiesten edesottamukset ja johdon silmänummistukset.
Oksettavaa touhua, itse en voisi katsoa aamulla peiliin.Tuo on valitettavan tyypillistä touhua julkisella puolella. Osa selvästi nautti estoitta hyvistä tarjouluista ja suuresta määrästä viinaksista ja muista joulun lahjuksista ja muista ”luontaiseduista”, itse en voinut koskaan sietää moista ja julkinen puoli sai jäädä.Hyvä tapa on kertoa, että jos jotakin tarjotaan niin sen jälkeen ei tarvitse jättää enää tarjouksia. Toimii varmasti…..
Jospa ensi viikolla kaikissa rakennuttaja-, isännöinti- ja valvontatoimistoissa sekä rakennuttamista harjoittavissa virastoissa tehtäisiin ennakoiva ”pullotarkastus”. Olisi ikävää, jos kaverit alkaisivat katsoa kenen pöydälle kertyy eniten. Siksi on parempi kerätä pullot heti yhteiselle pöydälle ja hävittää kortit. Sen jälkeen voidaan jakaa tai juoda viinat yhdessä, jolloin kukaan ei tunne itseään ensi vuonna jääviksi.
Tosi ihmeellistä ja ilmiselvästi laitonta touhua HKR:n tilaajatoiminta on ollut. Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että väärinkäytös tuli julkiseksi ja sillä on toivottavasti parantavat seuraamuksensa myös muiden vilpillisten tilaajien käytäntöihin.
Toivottavasti pöytä saadaan tältä osin puhtaaksi. Paljon pimeitä palkkioita jää silti vielä piiloon niin verottajalta kuin kaiken maksavalta asiakkaaltakin.
Kyllä touhu on vähenemään päin rakennusliikkeissä on Excel sukupolvi johdossa.
Ja julkisellakin puolella on seurantajärjestelmiä käytössä.
Vielä 90-luvulla oli niitä lieden ronkujia työmailla valvojina tai sitten piti saada ikkunat johonkin paikallisen rakennusmestariyhdistyksen majalle. Nykyisin ei törmää tai sitten olen viraantunut siltä tasolta.
ATT:n pöytäkirjat ovat muuten julkisia ja toimintamallista voisi ottaa kaikki rakennuttajat mallia.
”valtuutettiin toimitusjohtaja tilaamaan 8 mij. euron urakka ja 200 000 lisätyövara,” Kun lisätöiden eurot alkaa käydä niukoiksi toimitusjohtaja tuo asuntotuotantotoimikuntaan uuden esityksen aiempien lisätöiden perusteluineen.
Ja taas annetaan ennalta määrätty summa limiittiä.
Helppoa ja samalla tulee nostettua rimaa sen suhteen että ei lasketeta keskeneräisillä kuvilla.
Kosteutta ,hometta , lahjontaa , tätä on tämänpäivän kunnallinen rakentaminen. Viimeinkin tulisi lähteä selvittämään mistä tämä kaikki johtuu . Kunnallisen rakentamisen – rakennuttamisen ongelma ei ole uusi asia . Toimessa on samaa ammattitasoa ja – osaamista kuin yksityisenkin sektorin kentässä . Onko syynä esim. se,että motivaatioaste tehdä kunnon työ on leikattu alas kaikentasoisin poliittisin ylemmän organisation nimityksin ja luottamusmiespäätöksin , jotka ammattilaista kaivaa ? On hyvin ymmärrettävää jos työtäni ei osata arvostaa johtuen siitä ettei sen sisältöä tunneta eikä näinolle olla antamassa palautetta oikealta pohjalta puhumattakaan että olisi mahdollisuus oikein rakennettuihin kannustimiin , niin teen vain sen mitä minimitasoon asetetaan .
Ongelma on siinä, että tontin arvo on 5-10-kertainen siihen verrattuna, mitä grynderi siitä makssa. Tämä jättää ison ilmaisen lounaan täytettäväksi erilaisilla maksuilla ja koroilla, jotta markkinahinta saadaan näyttämään rakennuskustannuksilta.
Melkoisen paksu väite oheisena ote asuntotuotantotoimikunnan pöytäkirjasta. Vuoraktontille vuokratalon kustannukset 3503 €/asm2. Jos kyseessä olisi myytävä gryndikohde tontti maksaisi vähintää 1000 €/asm2.
Ja tuosta 4503 euron hinnasta puuttuisi kokonaan grynderin kate kaupallisen riskin osalta ja osakemyynnistä aiheutuvat kulut. Nettohintakin on jo 5000 euron kantamissa. Pitäisiköhän tehdä jotakin tällle koko prosessislle rakennukset ovat jo lähtökohtaisesti kalliita (kaava, kaupungin tontinluovutusten hinnoittelu, arkkitehtikilpailut) . Ja nyt Kuninkaantammen kaavassa vielä sidottiin runkoratkaisu puurakenteiseksi kerrostaloissa, tämä altistaa kaavoittajat jatkossa kaikkien lobbareiden kohteeksi. Seuraavaksi varamasti kaavoitetaan teräsrakenteinen kauppunginosa ja sitten tiilirunkoinen.
http://www.hel.fi/static/public/hela/Asuntotuotantotoimikunta/Suomi/Paatos/2012/Att_2012-11-21_Asuntk_12_Pk/264244CD-3DCC-4D33-9601-721D8D75725A/Heka_Vallila_Kangasalantie_13_kokonaisurakkatarjou.pdf
”Tarjoukset on avattu 15.10.2012. Kokonaistaloudellisemman tarjouksen antoi Uudenmaan Mestari-Rakentajat Oy.
Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella lasketut, hyväksyttäväksi esitettävät rakennuskustannukset ovat 13.396.914 euroa (3.455 e/asm2 ). Tontin 22556/2 autopaikkojen osuus vähennettynä muodostuu rakennuskustannuksiksi 3.117 e/asm2.
Urakkatarjouksen perusteella lasketut rakennuskustannukset alittavat
luonnospiirustuksista lasketun rakennusosa-arvion mukaiset rakennuskustannukset 8,9 % (341e/asm2, kustannustaso 9/2012, RI =106,3).
Kun rakennuskustannuksiin lisätään liittymismaksut 36 e/asm2 ja rakennusaikainen tontinvuokra ja poistetaan tontin 22556/2 autopaikkojen osuus, muodostuu hankinta-arvoksi 3.503 e/asm2. Kustannukset sisältävät alv:n 23 %.
Rakennustyöt on suunniteltu aloitettavaksi joulukuussa 2012.
Asiaa voisi tutkia laajemmin myös pienemmissä kaupungeissa. Kunnallistekniikan rakentamisessa esim. Keravalla kaupunki kilpailuttaa vain pari konetta ja ottaa yhdeltä urakoitsijalta kiireapuun useita koneita ja miehiä tuntihinnalla kilpailuttamatta, talvella nämä lisämiehet työllistetään lumihommiin. Työtahti on yhdellä työyksiköllä enintään yksi putki (6m) päivässä ja työaika enintään neljä tuntia. Tämä onnistuu vain hyvien suhteiden takia, jos vaadittaisiin jotain tulosta, kaikki työt pitäisi laittaa kunnon urakkakilpailuun. Rahaa jäisi milli vanhustenhoitoon vuodessa. Mutta kun piiri on pieni, kukaan ei uskalla valittaa ja mestareillakin menee hyvin. Kuvio on liian läpinäkyvä, kun ei näpit palaisi…..
Eikö tää jo lopu. HKR on palkannut tuttuja konsultteja. Merikallio uudella firmalla VISON on näköjään auttamassa myös HKR:n työmaita tilaamaan yli sopimusten. Liikennevirastohan on jo oppinsa saanut.