Kun allianssihankkeen työmaan tärkeimmiltä toimihenkilöiltä, Liikenneviraston aluepäällikkö Mikko Heiskaselta ja VR Trackin projektipäällikkö Mikko Nyhältä, kysyttiin heidän hankkeensa suurinta valttia, vastaus oli: ”Tätä hanketta johtavat insinöörit, eivätkä juristit. Nyt tilaaja osallistuu ongelmien ratkaisujen miettimiseen eikä jää odottamaan päätöksiä lakituvasta.”
Lielahden ja Kokemäen välinen rataosuus on tiettävästi Euroopan ensimmäinen allianssimallilla toteutettava julkinen hankinta. Mallia on käytetty Heiskasen mukaan eniten Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Kun Liikennevirasto lähti kehittämään allianssimallia, tavoitteena oli nostaa ratatöiden tuottavuutta.
Liikennevirasto valitsi allianssikumppaninsa vaiheittaisella neuvottelumenettelyllä, jossa tärkein kriteeri oli osapuolten kyky toimia yhteistyössä. Tätä testattiin ryhmätöillä, joissa ratkottiin ongelmia ja harjoiteltiin johto- ja projektiryhmän toimintaa. Viisi tarjouksen tehnyttä ryhmittymää sai pisteitä eri osa-alueilta, niin että suurin painoarvo oli organisaatiolla ja avainhenkilöillä, referensseillä sekä kustannustehokkuudella. Ryhmädynamiikan arviointiin käytettiin jopa psykologia. Silti tarjouskustannukset jäivät tarjoajaa kohti pariinsataan tuhanteen, kun pp- tai elinkaarimallissa, jossa tarjoajat kilpailevat myös suunnitelmilla, kustannus on helposti miljoona euroa. Suuninittelijoille allianssi tosin voi olla taloudellisesti raskas, koska tarjousvaiheesta ei saa juuri minkäänlaista korvausta.
Kustannuspuoli tuli päätoteuttajan valinnassa mukaan euroina vasta kun muut kriteerit oli käyty läpi. VR Trackin lisäksi ratkaiseviin neuvotteluihin valikoitui Destian, Pöyryn ja Siton ryhmittymä. Kummankin tarjous päätyi samaan 12 prosentin palkkioon tavoitekustannuksista.
Kun VR Track oli valittu hankkeen toteuttajaksi, allianssimallia ja -sopimusta lähdettiin kehittämään kahdessa vaiheessa. Kehitysvaiheessa määriteltiin toteutusvaiheen tekniset ja taloudelliset tavoitteet sekä laadittiin hankesuunnitelma. Toteutusvaihe käsittää kaiken tarvittavan suunnittelun ja rakentamisen.
Heiskanen sanoo, että allianssimalli luo alalle positiivista ilmapiiriä, avoimuutta ja luottamusta, kun jo sopimuksessa osapuolet sitoutuvat luovuttamaan toisilleen kaiken hallussaan olevan hanketta koskevan tiedon. Nyt kun ratatöitä on tehty yksi kesäkausi, Heiskanen tiivistää kokemukset allianssimallista sanomalla: ”Aina vaan näyttää paremmalta”.
Ratatyö ei häiritse junaliikennettä
Heiskanen sanoo, että Lielahden ja Kokemäen välisen rataosuuden peruskorjaus on teknisesti varsin yksinkertainen hanke, vaikka se käsittää kaikki radan kunnostuksen osa-alueet. Noin 90 ratakilometrin ja neljän uuden sillan lisäksi hanke sisältää 43 sillan korjauksen, 15 uutta ja 16 korjattavaa rumpua, kaksi henkilöliikennelaituria ja 75 kilometriä kaivettavaa tai perattavaa ojaa.
Tärkeimmistä määristä VR Trackin Nyhä luettelee 172 kiskokilometrin vaihdon, 130 000 betonista ratapölkkyä, 200 000 tonnia raidesepeliä, 117 kilometriä kannatinlangan vaihtoa, 8 000 kuutiometriä routaeristettä ja 1 200 termiittihitsausta.
Hankalaksi rataosuuden peruskorjauksen tekee se, että kyseessä on yksiraiteinen rata, jolla liikennöi noin 40 junaa vuorokaudessa, eivätkä ratatyöt saa aiheuttaa katkoksia junaliikenteelle.
Työmaa on aiheuttanut varsin vähän häiriöitä junaliikenteelle. Nyhän mukaan liikenteen täsmällisyys on ollut 99,98 prosenttia, mikä tarkoittaa sitä, että kesäkuun alusta lokakuun lopulle kestäneen jakson aikana vain seitsemän junaa on ollut yli viisi minuuttia myöhässä, mikä on parempi tulos kuin normaaleilla rataosuuksilla. 48 tunnin myöhästyminen pudottaisi jo bonuksia 15 prosentilla. Suuronnettomuus veisi bonukset kokonaan.
Junaliikenteen sujuvuus on ollut hankkeen riskikartoituksessa yksi kolmesta suurimmasta riskistä. Kaksi muuta ovat olleet allianssimallin kehittäminen ja ratasuunnitelman saaminen lainvoimaiseksi. Mikään näistä riskeistä ei ole toteutunut.
Koneletka tuli etuajassa
Rataa kunnostaa 11 kilometrin pituinen 27 ratatyökoneen kiskoilla kulkeva ”letka”, joka tekee muun muassa raiteenvaihdot, tukikerroksen puhdistuksen, routaeristyksen sekä tarvittavat pohjanvahvistukset.
Kunkin työpäivän aikana valmista jälkeä syntyy noin kilometrin verran. Kun rataosuus on allianssin käytössä aamuseitsemästä iltapäivään kello 16:een asti, tehollista työaikaa on ratakoneilla 6-7 tuntia. Loppuaika menee koneiden siirtoon pois junaliikenteen tieltä.
Heiskasen mukaan tavoitehintaa ei ole tarvinnut muuttaa alkuperäisestä budjetista. Kustannuspuolella yllätyksiä on tullut kumpaankin suuntaan. Samoin aikataulu on pitänyt varsin hyvin. Koneletka ylsi tämän vuoden tavoitteeseensa Vammalan asemalle viisi päivää etuajassa 17. lokakuuta.
Jo nyt on selvää, että Liikenneviraston alkuperäisestä tavoitteesta nipistetään pois yksi vuosi eli hanke valmistuu jo vuonna 2014.
Raati vakuuttui yhteistyöstä
Allianssimalli on hankkeen keskeisten toimijoiden välinen toteutusmuoto, jossa osapuolet vastaavat hankkeen suunnittelusta ja rakentamisesta yhdessä yhteisellä allianssiorganisaatiolla ja jossa toimijat jakavat hankkeeseen liittyvät riskit ja hyödyt sekä noudattavat tiedon avoimuuden periaatteita.
Allianssimallissa hankkeessa ei ole päätoteuttajan valinnan jälkeen periaatteessa tilaajaa lainkaan. Raati vakuuttui käyntinsä perusteella, että allianssiorganisaatio toimi oikeastikin yhteistyössä. Yhteistoiminta säästää varmasti enemmän kuin pilkkominen.
Raati kiitti allianssihanketta erityisesti kattavasta riskikartoituksesta ja aikatauluhallinnasta. Esimerkiksi viikkoaikataulun pohjaksi työmaatoimiston seinälle liimattujen tarralappujen avulla toimivaa Last Planner -aikataulua raati piti havainnollisena toimintatapana. Hyvää on myös se, että suunnittelijan ei tarvitse käydä turhaan maastossa, vaan hän saa valokuvat joka suunnasta Google Mapsin kautta koko ratalinjalta.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Rata-allianssi voitti työmaakilpailun”
Rata-allianssissa kaikille mukana olleille onnittelut Vuoden Työmaa 2012 kilpailun voitosta.
Tässäkin hankkeessa suurin osa mukana olevista henkilöistä ei tule koskaan julki, vaikka heidän työpanoksensa on aivan yhtä tärkeä kuin projektin vetäjienkin.
Mukana ei ole ollut yhtään projektin johdon ”avustajaa”, vaan onnistumiseen on tarvittu kaikkien yhteinen panos.