Koko aikana en havainnut nyt paljastunutta henkilöä lukuun ottamatta mitään lehdessä kuvatun tapaista ketkuilua. Laatikossa mainittu, lahjontaan osallistunut urakoitsija on saanut hyötynsä vain tämän, nyt paljastuneen rakennuttajan työmailla. Rehellisten projektinjohtajien töissä homma ei toimi näin. Minä taisin olla pahasti paitsiossa, kun en saanut mainittuja kodinkoneita enkä tiedä muidenkaan työkavereiden niitä saaneen. Veikö tämä yksi ne kaikki eikä jättänyt muille mitään ?
Aika härski on väite ammattitaidottomasta rakennuttamisesta. Itse huomasin paremminkin ammattitaidottomia urakoitsijoita. Mikään suunnitelma ei ainakaan infrassa eikä korjausrakentamisessa voi olla niin täydellinen etteikö lisätöitä jouduttaisi teettämään. Lisätyöt teetetään nimenomaan pääasiassa omakustannushinnalla. Joissain tapauksissa teetetään myös tarjouksessa saaduilla etukäteen urakkaneuvottelussa hyväksytyillä yksikköhinnoilla. Tekstissä todella mielikuvitus laukkaa. Miksi rakennuttaja ostaisi 5000 euron traktorin ? Mihin sitä tarvitaan ?
Toisaalta taas sellaista järjestelmää ei voida luoda minkäänlaisella valvonnalla etteikö epärehellisiä aina löytyisi.
HKR-Rakennuttaja, jota tässä mollataan, on ammattitaitoisin rakennuttaja Suomenmaassa. Näyttöinä on viimeisten vuosikymmenten aikana rakennetut infra ja julkiset rakennukset Helsingissä.
Maininta ATT:a oli asiaton ja perustuu taas katkeran urakoitsijan harmiin. Sama käytäntö on lisätöiden syiden selvittämisestä HKR:ssa, joskin ehkä hiukan tarkempi. Toisaalta pelkkien asuintalojen ja julkisten rakennusten tai infran vaativuus ei ole rinnastettavissa.
Ikävintä jutussa on, että se on kirjoitettu siihen sävyyn kuin asiat tosiaan olisivat näin. Lahjonta ei tosiaankaan ole ainakaan julkisella puolella toimintatapa. Jos joukossa on yksi mätä omena, ei koko kori ole pilalla.
Tuomas Heinonen, entinen projektinjohtaja HKR-Rakennuttajassa
Tätä artikkelia on kommentoitu 12 kertaa
12 vastausta artikkeliin “Vastine HKR:n lahjusjuttuun”
Heinonen valehtelee tai on ollut silmät ummessa. HKR on lahjontakulttuurin esikuva ja edelläkävijä Suomessa. Ei sinne edes pääse sisään jos ei lahjo.
Kyllä pienet koneurakoitsijat ovat joutuneet antamaan sitä sun tätä rakennuttajan edustajille. HKR:n tekemät urakka-asiakirjat ovat ylivoimaisesti surkeimmat mitä nähty on, samat kirjoitusvirheet toistuvat kohteesta toiseen kun ei tuo kompuutteri copy-paste toiminnolla vielä virheitä korjaa.Kyllä sieltä kasarmikadulta on muutkin saaneet osansa…………..100% varmasti. Toivottavasti poliisilla vain resurssit riittää.
Puskastahuutelija sotkee nyt puurot ja vellit. HKR-Rakennuttaja ei ole koskaan palkannut isoja eikä pieniä koneurakoitsijoita eikä palkkaa.
Valitettavasti jouduimme ottamaan kaikennnäköisiä urakoitsijoita koska hankintalakia ei voi kiertää. Joten kyllä sisälle pääsee jos on pelit ja vehkeet ja osaaminen. Eri asia on, jos ei täytä vakavaraisuutta tai teknistä osaamista ja hutelee vai nimettömänä puskasta.
”Koko aikana en huomannut nyt paljastunutta henkilöä lukuunottamatta”
Taitas olla aihetta poliisilla haastatella Heinosta osallisuudesta rikolliseen toimintaan jos toiminnan on nähnyt.
Koko teksti on kuin alakoululaisen kirjoittama. Väite että suunnitelmista ei saa kattavia vaan aina tulee lisätöitä kertoo toiminnan luonteen. Osa urakasta maksetaan siis aina lisätöinä, jolloin kilpailuetu järjestelmän tunteville urakoitsijoille on ilmeinen. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä Heinosen työpöytä joulunajoilta, jottei vaan ole unohtunut saadut vuosikertakonjakit ja lahjakortit
Tämä nimetön puskastahuutelija ei ilmeisesti ole koskaan toiminut rakennuttajana. Haluaisin todella nähdä sen urakan jossa ei lisätöitä tule. Valitettavasti ne konjakit on kovin vähäisiä ja raittiille miehelle tarpeettomia.
”Muistan aikojen uumenista, miten rakennusvalvojia ja rakennustarkastuksesta vastaavia virkamiehiä juotettiin. Paikkakuntaa en mainitse, mutta se oli Helsinki. Paikka jääköön unohduksiin. Kalastajatorppa se kyllä oli.”
Näin aloittaa suosittu blogikirjoittaja, oikeustieteen emeritusprofessori Jukka Kemppinen bloginsa joulukuun 13. päivä. Innoittajana oli uutiset HKR:n lahjustapauksesta.
Hänen pitkä muistelunsa rakennusalan viime vuosituhannen korruptiosta on herättänyt juristipiireissä vilkkaan keskustelun, joka ulottuu tälle vuosituhannelle saakka.
Esimerkiksi: ”Aikoinaan, niinkin kauan aikaa sitten kuin tämän vuosituhannen ensimmäisellä kymmenellä, tuttavani kansainvälisen yhtiön edustajana oli onnistunut saamaan kunnossapitourakan pienestä maalaiskunnasta. Tavatessaan ensimmäisen kerran kunnan virkamiehen tämä oli kertonut, kuinka edellisen urakoitsijan aikana oli sentään käyty porukalla Unkarissa formulakisoissa – urakoitsijan rahoilla.”
Keskustelua kannattaa vilkaista jo senkin takia, että yhdeksi lähteeksi mainitaan Antti Tuurin kirja ”Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa”, jonka tekemisessä Rakennuslehti oli apuna taustatietojen kerääjänä. Muistan kirjan käsikirjoitusvaiheesta sen, että yksi sponsoreista vaati, että hänen nimensä on vedettävä pois kohdasta, jossa kerrottiin, ketkä kaikki istuivat poliisin kuulusteluissa. Tuuri vastasi, että silloin vedetään pois hänen nimensä kirjoittajan paikalta. Keskustelu loppui siihen.
http://kemppinen.blogspot.fi/2012/12/viipyileva-menneisyys.html#comment-form
Omakustannushinta on kieltämättä jännä asia sillloin, jos sitä käytetään kahden yrityksen välillä, eikä yrityksen oman toiminnan laskennassa. Eräs tuttu projektipäällikkönä toimiva jutteli hiljattain, kuinka heilläkin sopimuksen mukaan lisätyöt tehdään ja teetetään ”omakustannushintaan”, ainakin paperilla. Se, mikä on ”omakustannushinta” vaan on aika suhteellinen asia. Urakoitsijan ilmoittama ”omakustannushinta” yhtäkkiä eräässäkin tapauksessa tippui murto-osaan yhtäkkiä, kun hän oli kertonut tarkistaneensa, mitä materiaalit oikeasti maksavat. Työmaalla oli yritetty vedättää moninkertaista materiaalikustannusta todellisiin hintoihin nähden ”omakustannushintana”. Asiaa ei estä edes kuittien vaatiminen. Jos on tuttu myyjä, tämä voi laittaa ylikorkean hinnan johonkin ”omakustannus”erään ja antaa kaupasta normaalin oloisen kuitin,, ja antaa sitten mahdollisuuden alihinnoitteluun jossain muussa toimituksessa. ”Omakustannushinnoittelu” valitettavasti mahdollistaa tuollaisen väärinkäytöksen. Toivottavasti tuollainen toiminta on harvinaista.
Urakoitsija yrittää tässäkin vaihtoehdossa maksimoida katteen mutta kun hinnat on nykyään niin perkuleen helppo tarkastaa. Jopa netistä saa matti-meikäläiselle tarkoitettuja ovh-hinnastoja. Riski ”kiinnijäämiseen” omakustannushintaisessa tarjouksessa on suuri verrattuna perinteiseen. Omaskustannushintainen putkimies ei taida maksaa 89 € tunti + yleiskulut ?
Aika harvoin myöskin puututaan tarjouksen sisältöön. Alkaa aina niskakarvat nousemaan pystyyn kun erittelyssä mainin ”erä”
Sitten kun alkaa olla kokemusta, niin osaa tarjouspyyntlöön eritellä sanan erä merkityksen, jolloin myös tarjoja tarjouksessaan lupautuu tekemään määritellyn asian määritettyyn hintaan.
Rakennuttajaksi ei pitäisi ylipäätään päästää ketään, jolla ei ole suunnittelu/rakentamiskokemusta yli 8 vuotta.Riittävän tietotaidon hankkiminen yrityksen ja erehdyksen kautta tulee liian kalliiksi veronmaksajille.
Löytyihän täältä kunnon perusasiaakin . Kahdeksan vuotta oikeanlaista kokemusta on minimi , kokemus tulee saada tehtävissä , jotka kasvattavat osaamista eli vähitellen etenevissä ja lopuksi vastuullisissa töissä osaavan esimiehen seurannassa .
Nykyisin esim. rakennuttajakonsultiksi voi ilmoittautua parin , kolmen vuoden kokemuksella melkein kuka tahansa . Näitä ” osaajia ” urakoitsijat vievät kuin pässiä narussa . Kysehän on tilaajien osaamattomuudesta .
Vanha sananlasku sanoo hyvin osuvasti, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.