Rakennusala sai mittarit ympäristötehokkuuden arviointiin

Green Building Council (GBC) Finland on torstaina 17. tammikuuta julkaissut rakennusten elinkaarimittarit. Mittarit soveltuvat rakennuksen suunnittelu- ja käyttövaiheeseen. Niiden avulla voi ohjata rakennuksen energiankulutusta, ilmastovaikutuksia, taloutta ja käyttäjien hyvinvointia sisäympäristön olosuhteiden kautta.

Green Building Council (GBC) Finland on torstaina 17. tammikuuta julkaissut rakennusten elinkaarimittarit. Mittarit soveltuvat rakennuksen suunnittelu- ja käyttövaiheeseen. Niiden avulla voi ohjata rakennuksen energiankulutusta, ilmastovaikutuksia, taloutta ja käyttäjien hyvinvointia sisäympäristön olosuhteiden kautta.

Kiinteistö- ja rakennusalalta on GBC Finlandin mukaan puuttunut yhtenäinen tapa arvioida kiinteistöjen ympäristötehokkuutta ja kestävän kehityksen mukaista toimintatapaa. Esimerkiksi hiilijalanjäljen laskentatapa on vaihdellut toimijasta toiseen.

Elinkaarimittaristoon on valittu E-luku, rakennuksen sisäilmaluokka ja käyttäjien tyytyväisyys sisäympäristön laatuun. Muita mittareita ovat pohjateho, rakennuksen elinkaaren sekä käytön hiilijalanjälki, elinkaarikustannus euroina ja rakennuksen mitattu ostoenergian kulutus.

Elinkaarimittarit on kehitetty Sitran rahoittamassa ja FIGBC:n toteuttamassa Värkki-projektissa.

Uusi kilpailu julkistetaan

Samassa yhteydessä julkistetaan myös kilpailu Suomen ympäristöystävällisimmästä kerrostalosta.

Kilpailuun osallistuvat rakennusliikkeet ja rakennuttajat syöttävät hankkeidensa tiedot Bionova Consultingin laatimaan verkkotyökaluun, joka laskee kohteiden elinkaaripäästöt GBC Finlandin ohjeistuksen mukaan.

Kilpailun tuomaristossa ovat GBC Finlandin toimitusjohtaja Heli Kotilainen, Rakennuslehden toimituspäällikkö Seppo Mölsä, Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja Tarmo Pipatti ja Rakennustietosäätiön professori Matti Rautiola.

Kilpailuaika päättyy 15. toukokuuta.

Tätä artikkelia on kommentoitu 9 kertaa

9 vastausta artikkeliin “Rakennusala sai mittarit ympäristötehokkuuden arviointiin”

  1. ”Kiinteistö- ja rakennusalalta on GBC Finlandin mukaan puuttunut yhtenäinen tapa arvioida kiinteistöjen ympäristötehokkuutta ja kestävän kehityksen mukaista toimintatapaa. Esimerkiksi hiilijalanjäljen laskentatapa on vaihdellut toimijasta toiseen.”

    Niinhän se on ollut. Ja niin lienee jatkossakin. Yhtenäisen tavan puutteen ongelmaa ei ratkaise varmaan jatkossakaan se, että luodaan vielä yksi tapaa lisää määrittää kiinteistöjen ympäristötehokkuutta ja kestävän kehityksen mukaista toimintatapaa.

    Tuo uusikin mittaristo on jo lähtökohtaiseti monitulkintainen. Esim. elinkaaren hiilijalanjäljen yksiköksi mainitaan CO2-ekvivalentit grammat per kilowattitunti (tuotettua vai käytettyä energiaa jakajana, nuokin vaihtelevat nimittäin arviointitavoissa, enkä äkkiseltään löytänyt tietoa, kummasta tuossa puhutaan(?)). Mutta miten ne lasketaan?

    Uusi mittaristo tuo mukanaan taas aiemmista poikkeavat päästökertoimet. Tuossa ohjeessa sähkön päästöt ovat 273 grammaa CO2-ekvivalentteja päästöjä kilowattituntia kohtia, paitsi vihreällä sähköllä 10CO2-ekvivalentteja grammoja per kilowattitunti.

    Malli ei huomioi mitenkään sitä, että oikeasti päästöisimmät tunnit ovat talvella, jolloin hiililauhdevoima on päällä, ja kesällä taas pyöritellään lähinnä vesivoimaa ja ydinvoimaloita, ja tehdään varsin päästötöntä sähköä…

  2. Tarkoitan siis sitä, että mielestäni silloin, jos halutaan ohjata ilmastovaikutusta, pitäisi energiankulutuksen osalta huomioida myös ajankohta-asiaa. Ehkä kulutuksen ajankohdan joustoasioitakin. Ne kun sähkön tuotannon päästöt määräävät hyvin pitkälti, ei niinkään vuositason kokonaiskulutus.

  3. GBC Finland – Rakennusten elinkaarimittarit tarjoavat ”yhtenäisen kielen” eri toimijoille ja perustuvat pääosin olemassaoleviin standardeihin, lainsäädäntöön ja työkaluihin. Kahdeksasta mittarista vain kaksi on varsinaisesti uusia. Mittareita testataan keväällä toimijoiden kanssa ja niihin tehtäneen käyttökokemusten perusteella täsmennyksiä.

    Käytännön toiminnan kehittämisen ja mittaamisen kannalta tuntitason tarkastelu ei ole taloudellisesti eikä toiminnallisesti perusteltua. Lisäksi merkittävä osa
    tuntitason sähköntuotannon päästötason vaihteluista johtuu yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon ajoittumisesta lämmityskauteen, eikä pelkästä hiililauhteen käytöstä.

    Energian päästöjen laskennassa sovelletaan elinkaariarvioinnin yleisesti hyväksyttyjä periaatteita, joissa huomioidaan lämmitysenergian paikallisen
    tuotannon todelliset päästöt. Yhteismitallisuutta laskentaan saadaan sillä, että sähkön päästökertoimet on annettu ohjeessa, jolloin jokaisen käyttäjän ei tarvitse lähteä niitä erikseen laskemaan. Energianpäästölaskennassa käytetään vuositason keskiarvopäästöä ja tarkemmin asiasta ohjeistaa laskentaohje, joka löytyy nettisivuiltamme: http://www.figbc.fi

    1. GBC Finland, kiitos vastauksesta. Korostan sitä, mitä en huomannut aiemmin sanoa, että pidän luotua ohjeistusta pääosin hyvänä. Huomioni koskivat ja koskevat vain yksityiskohtia.

      ”Käytännön toiminnan kehittämisen ja mittaamisen kannalta tuntitason tarkastelu ei ole taloudellisesti eikä toiminnallisesti perusteltua. Lisäksi merkittävä osa
      tuntitason sähköntuotannon päästötason vaihteluista johtuu yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon ajoittumisesta lämmityskauteen, eikä pelkästä hiililauhteen käytöstä. ”

      En tarkoittanut sitä, että pitäisi olla tuntitason laskentaa. Jo vuodenaikapohjainen laskenta olisi suuntaa-antavampi kuin se, jos lasketaan vuositason keskiarvoja, tai vaikkapa kuukausitason tarkastelukin voisi olla jo hyödyksi silloin jos kiinnostuksen kohteena on ympäristötehokkuus ja ilmastovaikutukset. Mainitsemani hiililauhde on tosiaan vain yksi osa kokonaisuutta. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on myös lämmityskauteen ajoittuva asia, kuten mainitset. Tuo liittyy asiaan olennaisesti, sillä senkin tuotannon osalta fossiiliset polttoaineet ovat käytössä pääasiassa nimenomaan lämmityskaudella. Kesäaikaan sähköntuotannosta merkittävämpi osuus on ydinvoimalla ja vesivoimalla, talvella puolestaan käytössä on erityisen paljon fossiilisia energialähteitä.

      Nykyiset vuositasolla tehtävät päästöjen laskentatavat rakennuksissa ohjaavat ilmastotavoitteiden kannalta mielestäni osittain harhaan. Ilmastotavoitteiden kannalta pitäisi minimoida etenkin niiden ajankohtien energiankulutusta, jolloin energian käyttö aiheuttaa erityisesti päästöjä. Kilowattitunnin säästö (tai tuottaminen bioenergialla) kesäaikaan ei ole ilmastotavoitteiden kannalta siis tavallaan yhtä hyvä asia kuin kilowattitunnin säästö erityisen kylmänä ajanhetkenä talvella. Mutta nykyiset E-luvut ja päästöjen laskentaohjeet eivät huomioi kulutuksen ajankohtaa millään tavalla.

      1. On myös syytä ehkä mainita siitä, että Energiateollisuus näkee kehityssuuntana sen, että sähkön ohella myös kaukolämmössä mennään jatkossa laskutuksessa energiantuotannon hinnasta riippuvaiseen (eli käytännössä aikariippuvaiseen) hinnoitteluun, niin että esimerkiksi kesäaikana kaukolämpö on halvempaa ja talviaikaan kalliimpaa. Joissain kaukolämpöyhtiöissähän tällaiseen hinnoitteluun on jo nyt siirrytty (esim. Vantaa, Lahti, Tampere, Helsinki jne. Näistä Helsingissä ero on huomattava, sillä talviajan energiamaksu on siellä kaksinkertainen kesäajan energiamaksuun verrattuna:
        http://www.helen.fi/hinnasto/Lampomaksut.pdfl ).

        Asiasta on hiljattain julkaistu tuore Energiateollisuuden tilaama raportti, joka löytyy täältä:

        http://energia.fi/sites/default/files/kaukolammonhinnoittelunnykytilajatulevaisuudenmahdollisuudet.pdf

        Jos ja kun tuohon suuntaan mennään, kiinteistöalan on pakko mennä elinkaarikustannusten laskennassa käyttöajankohdan huomioivaan tarkasteluun, koska energialaskut riippuvat siitä, milloin lämpö on käytetty. Vuositason energiatarkastelu ei nykyään enää riitä tulevien energiakustannusten ennakoimiseen kovin tarkasti tällaisen hinnoittelun voimassa ollessa, koska sillä on ihan oikeasti merkitystä, mihin aikaan vuodesta kiinteistö energiansa käyttää.

        1. Katsahdin Kiinteistöpassia eikä oikein auennut mittareiden osalta. Mitä teen sillä tiedolla, mitä on jonkun kinteistön laskennallinen elinkaarikustannus alkaen epämääräisestä ajasta ja päättyen joskus? Mielenkiintoisia tietoja olisivat kiinteistön arvo ja vuotuiset tilakustannukset sekä tieto kiinteistön kunnosta ja käytettävyydestä. Myöskään E-luku ei sellaisenaan kerro ostoenergian todellisia kulutuksia. Sen sijaan energialuokka olisi kiinnostava. Myös hiilijalanjälki tulisi suhteuttaa johonkin.

          1. Kun puhutaan passista, sen tulisi osoittaa, että saavutetaan minimivaatimukset, mutta osoittaa miten kaukana ollaan erinomaisesta tasosta. Kustannukset, kulutukset ja hiilijalanjälki tulee kohdistaa neliömetriä kohti, koska käyttäjät, käyttöajat ja käyttötarkoitukset voivat ajan myötä kovin vaihdella. Elinkaarikustannukset tulee laskea todellisiin kassavirtoihin indikoiden siten, etei diskonttoakorolla aliarvoteta energiakustannuksia vaan osoitetaan sijoitetujn pääoman tuottovaatimus lisäkustannuksena. Ns. korjausvelka tulee sisällyttää elinkaarikustannuslaskentaan. Ja termit tulee muuttaa ymmärrettäviksi (ennen käyttöä kustannus?). Kiinteistön arvosta on oltava myös jokin käsitys=arvio. Ja muuntojoustosta on kerrottava jotain!

  4. Kiitos hyvistä näkökulmistasi vuodenaikapohjaisen kulutuksen laskentaan. Tarkoituksemme on kehittää mittareita yhdessä eri organisaatioiden kanssa pilottivaiheessa. Ihan kaikkia kira-alan ongelmia emme kykene tällä mittaristolla ratkaisemaan heti julkistamisen yhteydessä. Ehdotuksesi otetaan kyllä jatkotyössä huomioon.

    Kiinteistöpassit ovat esimerkkejä eivätkä perustu todellisiin lukuihin kyseisten esimerkkirakennusten kohdalla. Myöskään kiinteistöpassissa ilmoitettavat perustiedot eivät ole vielä tässä versiossa varmastikaan lopullisia. Kiinteistöpassi on myöskin vain koottu dokumentti erikseen lasketuista mittareista, ja esim. elinkaarikustannukselle on syytä ilmoittaa laskenta-ajanjakso varsinaisen laskennan yhteydessä. Raportointimallit ja esimerkkilaskelmat löytyvät Rakennusten elinkaarimittarit – julkaisun liitteistä (www.figbc.fi).

    Käytön hiilijalanjälki voidaan laskea (toimijan omista tarpeista katsottuna) neliö, henkilö- tai käyttötuntiperusteisesti. Eri jakajista on myös ohjeistus raportissa. Kiinteistöpassin tehtävänä ei ole ottaa kantaa siihen, ollaanko erinomaisia (“vihreä rakennus”) tai esim. keskitasoa, vaan tulkinnan tekee kiinteistön omistaja tai käyttäjä itse. Aikanaan on mahdollista toki julkaista kansallisia keskiarvoja eri mittareista, kun elinkaarimittareita on käytetty isossa kiinteistömassassa.

    1. Minustakin mittaristo tulisi avaa. Kiinteistön käyttötarkoituksesta olisi hyödyllistä tunnistaa, mihin se taipuu. Käytön suhteen tarvittaisiinkäsitys siitä kuinka monta vakinaista ja kuinka monta mobiilia työpistettä talossa on ja kuinka monelle kävijälle/asiakkaalle se on mitoitettu. Talous olisi voitava esittää reaalimaailmassa, teoreettisella LCC -laskennalla ei liene virkaa. Myös muut keskeiset luokiteltavat toimivuusindikaattorit kuin sisäilmaluokka olisivat kiinnostavat. Käytön ajalta energiankulutus tulisi jaotella kulutusläteittäin. Ja kokonaisuudessaan passista olisi hyvä ilmettä, mitkä ominaisuudet tai talousindikaattorit eivät täytä vähimmäisvaatimuksia. Nämä tulivat mieleen pikaisesti; minusta koko paketti on parasta panna uusiksi.

Jätä kommentti