Periaatteessa rakentamisen laatu on vuosi vuodelta parantunut, Pekkarinen sanoo. Asunnot tehdään entistä paremmista ja sisäilman kannalta terveemmistä materiaaleista ja asuntojen arkkitehtuuri on aiempaa monimuotoisempi. Kylpyhuoneista on tullut esteettömyysmääräysten myötä hulppeita ja seinät on kauttaaltaan vedeneristetty vuodesta 1998 lähtien. Määräyksetkin ovat tarkentuneet ja niiden myötä vaatimustaso on noussut varsinkin energiatalouden ja talotekniikan osalta.
”Suunnittelijat tekevät enemmän yhteistyötä keskenään, jolloin monta virhettä karsiutuu pois”, Pekkarinen sanoi Rakennuslehden haastattelussa Finnbuildissä.
Ainoa asia, missä rakennusala on ottanut ehkä jopa takapakkia, on itse työsuoritus. Työtavat ovat Pekkarisen mukaan parantuneet ja tehostuneet, mutta laaturiskiä kasvattaa se, että ulkomaiset aliurakoitsijat ja vuokramiehet ovat pitkälti korvanneet tutut kotimaiset tekijät. Omilla pitkään talossa olleilla miehillä oli Pekkarisen mukaan tarkoin selvillä tavoitteet ja he olivat hyvin sitoutuneita. Ulkomaisten aliurakoitsijoiden moraali, työmotivaatio, sitoutuneisuus ja laatutietoisuus ovat heikompia ja kieliongelmien vuoksi he eivät ehkä tunne tarkasti tavoitetta ja tehtäväkuvaa.
Kalliissa asunnossa ei hyväksytä pikkuvirheitäkään
Asiakkaiden reklamaatioherkkyyden kasvuun vaikuttaa Pekkarisen mukaan kuitenkin eniten se, että asunnot mielletään kalliiksi varsinkin Uudellamaalla. Rakentamisen laatutason nousu on vain yksi osatekijä kalleuden lisääntymisessä. Esimerkiksi tontin osuus voi olla 200 000 euroa.
Näistä syistä asukkaat ovat aiempaa laatutietoisempia ja he valittavat pienistäkin asioista, kuten siitä, että jalkalistan pää on maalaamatta, tuuletusikkunat panttaavat tai märkätilan lattialla vesi ei valu riittävän nopeasti pois. Myös parketin raoista saatetaan valittaa, vaikka ne olisivat RYL:n rajoissa.
Kun asukas kokee, että nämä asiat ovat virheitä, niin virheitä ne Pekkarisen mukaan sitten ovat sanoo RYL asiasta sitten mitä sanoo.
”Asukkaan aistinvarainen havainto virheestä ratkaisee, onko kyseessä virhe vai ei. Siten nollavirheettömänä luovutetussa talossakin joudutaan tekemään korjauksia.”
Rakennusliikkeet ovatkin ryhtyneet puhumaan RYL:n laadun rinnalla luovutuslaadusta. Se on se laatutaso, jonka asukas hyväksyy omassa laatuajattelussaan. Se on RYL:ä tiukempi. Sekin voi Pekkarisen mukaan sisältää puutteita ja pikkuvikoja, mutta ne ovat sellaisia, jotka asukas hyväksyy kuuluvan rakentamiseen.
Vaikka kokonaisuudessaan laatu on siis parantunut, niin tyypillisten virheiden lista on lähes sama kuin kymmenen vuotta sitten, mihin päätyi myös Aalto-yliopiston tekemä selvitys pari vuotta sitten.
Betonin kosteudenhallinta on isoin ongelma
Vakavista perustusvirheistä on Pekkarisen mukaan onneksi päästy eroon. 1970-luvun Kuopiosta hän muistaa tapauksen, jossa pientalo oli perustettu jäätyneen maan varaan. Myös salaojitus on nykyisin kunnossa, samoin rakenteet ja yläpohjan tuuletus. Tällaista virheiden korjaus tulisi hyvin kalliiksi.
Tämän päivän vakavimmat virheet liittyvät Pekkarisen mukaan kosteusasioiden ja veden hallintaan. Esimerkiksi betonin kosteus on ongelmakenttä, jonka kanssa joudutaan olemaan aiempaa tarkempi ja kehittämään työmenetelmiä, jotta ei aiheutettaisi sisäilmaongelmia. Myös autokansien ja vesikaton vuodet ovat liian yleisiä.
Virhepankista saatava käytännön työkalu
Tärkeintä Pekkarisen mukaan on, että virheistä opitaan eikä niitä toisteta. Hän on koonnut Lujatalossa virhepankkia. Ajatuksena on, että jos merkittävä virhe on tapahtunut, siitä pitää järjestää palaveri, jossa virhe kirjataan ja laitetaan yleisempään tietoon, jotta muut eivät toistaisi virhettä.
Virhepankissa on merkittynä kohde, missä virhe on tapahtunut, tieto virheen korjaustavasta ja ohje siitä, miten se voidaan seuraavassa kohteessa eliminoida. Tieto tulee myös suunnitteluohjeisiin.
Laadun ohjauksessa on paljon yhtymäkohtia työturvallisuuden parantamiskeinoihin. Molemmissa pyritään reagoimaan tehtyihin havaintoihin, tekemään korjaustoimenpiteitä ja pistämään tietoa eteenpäin.
Virhepankista ei ole mitään iloa jos sitä ei käytetä ja samoja virheitä toistetaan. Muista rakennusliikkeistä Pekkarinen on kuullut, että virheitä on kyllä kirjattu virhepankkiin, mutta tietoja ei ole luettu työmaalla. Tämän välttämiseksi Lujatalon virhepankissa virhetietoon pääsee kiinni usealla eri hakusanalla. Esimerkiksi vesikaton rakentamisessa tapahtuneen suunnittelu- tai työvirheen kohdalla hakusanana voi olla vesikatto, bitumikermi, singleli, räystäsdeljit jne.
Pekkarinen pitäisi hyvänä, että tieto merkittävistä virheistä ei rajoittuisi rakennusliikkeen sisälle. Hän ehdottaa alalle yhteiselintä, joka välittäisi tätä tietoa. Fise osin jo tekee tätä työtä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa
5 vastausta artikkeliin “RYL:ä ei ilkeä näyttää asukkaalle”
Kyllä tästä jo oudompikin ymmärtää että ala on menettänyt otteen laatuun ja asiakkaaseen ’big time’ !.
Toi on paras: ’luovutuslaatu jonka asikas on valmis hyväksymään’. Ilmeisesti huonoa laatua on tehty ja selitetty monta vuosikymmentä ja useampi käsite ’laadusta’ on helpottanut tätä selittelyä.
Taisit lukea jutun huonosti tai et kuunnellut videolta mitä Pekkarinen sanoi. Hänhän korosti, että RYL:n laatutaso ei välttämättä kelpaa kalliiden asuntojen ostajille. Siksi puhutaan luovutuslaadusta, johon on päästävä, jotta ostaja olisi tyytyväinen. Se mitä ostaja mieltää virheeksi, on sitä, riippumatta siitä mitä RYL asiasta sanoo. Eli asiakas on aina oikeassa.
Laatuvaatimukset todentamisineen ja dokumentointeineen pitää määritellä urakkasopimuksessa etukäteen. Vain maallikko rakentaa ensin ja alkaa vasta sitten neuvotella asukkaitten kanssa, mikä kullekin sattuu kelpaamaan. Esimerkkinä suorituksen keskeneräisyys rinnastettuna loppulaatuun kertoo esittäjänsä ammattitaidottomuudesta.
Mikään ei estä/velvoita vaatimaan ja sopimaan minimitasoa laadukkaammasta lopputuotteesta.
Jotenkin tuntuu siltä, ettei haastateltava oikein tunne toimialaa.
Tässä nyt hieman sekoitetaan käsityksiä. Rakennuttaja joka on vastuussa tuotteistaan asiakkaalle, määrittelee laatutason RYL:in mukaan Esimerkkinä vaikkapa maalaus RYL. Grynderi joka myyntiesitteessä määrittelee keittiön seinien ja katon käsittely-yhdistelmät maalaus Ryllin mukaisesti, ja valvoo että työ toteutetaan suunnitelmien mukaisesti. Niin mitä tekemistä myöhemmin on asukkaalla ja urakoitsijalla keskenään keittiön maalauksesta ?
Rakennuttaja ei saa laatua kuin vaatimalla. Kaupallisissa asiakirjoissa sovituista laadunvarmistustoimenpiteistä lipsutaan, ellei niistä todella pidetä kiinni toteutuksen aikana.
Mallikatselmukset koetaan välttämättömänä pahana ja niissä todettuja korjauksia tehdään vasta kun asiaa katselmoidaan uudelleen. Ja rakennuttaja maksaa tarkastukset ja selvitykset, vaikka laatu on jo kertaalleen ostettu.
Todella valitettavaa ja totisinta totta, valitettavasti.