Uutuuskirja Suomalainen työntekijyys 1945–2013 auttaa ymmärtämään, kuinka nykypäivän ihannetyöntekijäksi kehkeytyi henkisesti notkea ja sosiaalisesti taitava, tuottava, väsymätön ja stressinsietokykyinen moniosaaja.
”Työpaikkailmoituksien ja johtamisoppien perusteella muutos on mullistava. Sosiaalisten taitojen merkitys alkoi korostua jo 1960-luvulla. Näiden rinnalle ilmestyivät 1980-luvulla vaatimukset tuloshakuisuudesta ja muutoskyvykkyydestä, kun taas 2000-luvun ihannetyöntekijää voisi kuvata sekä tunneälykkääksi että kilpailulliseksi monitaituriksi”, tiivistää kirjahanketta johtanut dosentti Ari Väänänen monivuotisen tutkimuksen tuloksia.
Nykyisin työntekijältä toivotaan psyykkistä joustavuutta, tavoitteiden toteutuskykyä ja itseohjautuvuutta. Sosiaalista vuorovaikutusta edellyttävät asiantuntija- ja palveluammatit, joissa tarvitaan myös tunteiden hienovaraisempaa huomioon ottoa, ovat yleistyneet. Siksi ihannetyöntekijän kuva on entistä monimuotoisempi.
Ammattiosaamisen rinnalla työntekijältä odotetaan vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Psyykkistä kestävyyttä ja myönteistä suhdetta työhön on alettu pitää tärkeänä tuottavuuden tekijänä.
Ihanteellisen työntekijän mallin muutosta selittää tutkijoiden mukaan eritoten palkkayhteiskunnan muutos. Elinkeinorakenne joutui rajuun murrokseen 1960-luvulta lähtien, eikä muutostarve ota laantuakseen. Työntekijät ovat yhä koulutetumpia, ja työvoimaa tarvitaan uusilla ammattialoilla. Nämä kehityskulut vaikuttavat jo itsessään työntekijyyden muodonmuutokseen.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Työterveyslaitoksen tutkimus: joustava moniosaaja korvaa hyvän työmiehen”
Ei todellakaan pidä paikkaansa.