Siksi järjestöt ehdottavat, että veronumerovelvoite laajennetaan koskemaan rakennusalan lisäksi myös kiinteistöpalvelualaa. Se tarkottaisi esimerkiksi siivousta, kiinteistöhuoltoa, ulkoalueiden hoitoa, energiahallintapalveluita, teknisiä palveluita sekä erilaisia toimitila- ja käyttäjäpalveluita.
Järjestöjen mukaan harmaata taloutta ja työperäistä ihmiskauppaa on maan hallituksen toimenpideohjelmista huolimatta saatu heikosti kuriin muun muassa kiinteistöpalvelualan järjestäytymättömässä kentässä. Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomus sekä selvitys harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmista 2010–2014.
Molemmissa raporteissa kuvataan lukuisia keinoja, joilla lainsäätäjä voisi halutessaan turvata elinkeinotoiminnan tasavertaiset kilpailuasetelmat sekä työntekijöiden oikeudenmukaisen kohtelun.
”Lainsäädäntö on suhteellisen tuore, mutta tulokset ovat olleet rakennusalan osalta hyvin lupaavia. Harmaan talouden toimijoita on tunnistettu ja päästy niin valvovien viranomaisten kuin järjestötoimijoiden osalta kiinni alihankintaketjuissa ilmenneisiin epäkohtiin”, PAMin 1. varapuheenjohtaja Jaana Ylitalo sanoo.
Veronumeron käyttöönoton laajentaminen vienee viisi vuotta
Veronumerovelvoitteen laajentaminen oli toimenpiteenä mukana hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa 2013. Syksyllä 2014 harmaan talouden ministerityöryhmä linjasi, että veronumeron laajempaa käyttöönottoa harkitaan vasta sitten, kun kansallinen tulorekisteri otetaan käyttöön. Laajemman tulorekisterin rakentaminen vie kuitenkin nykyarvion mukaan noin 5 vuotta.
”Me edellytämme omaehtoisen valvonnan nimissä jäsenyrityksiltämme jo nyt veronumerollisten tunnistekorttien käyttöä sekä kirjautumista Tilaajavastuu.fi -palveluun, jolla pyritään helpottamaan luotettavaa palveluiden ostamista. Ymmärrän toki, ettei päällekkäisten tietohallintojärjestelmien rakentaminen ole järkevää, mutta viisi vuotta on pitkä aika vain odottaa asioiden korjaantuvan”, sanoo Kiinteistötyönantajat ry:n toimitusjohtaja Pia Gramén.
Kaikilla ansiotuloa saavilla työntekijöillä on nykyisin verokortissaan valmiiksi veronumero. Ulkomaalainen työntekijä saa veronumeron ja henkilötunnuksen verotoimistosta. Veronumeron keskeisin käytännön hyöty ilman tilaajan omavalvonta- ja raportointivelvoitetta liittyy juuri ulkomaisen työvoiman ”ilmoittautumisvelvollisuuteen” veronumeroa hankittaessa.
Ylitalo ja Gramén esittävätkin, että esimerkiksi yksittäisen kaupungin, kuntayhtymän tai valtio testaisi veronumerokäytännön käyttöönottoa kiinteistöpalvelualalla. Pelkkä työmarkkinayhteistyö ja yritysten omavalvonta eivät riitä tavoitteiden saavuttamisessa, vaan tueksi kaivataan valvovia viranomaisia ja lainsäädäntöä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kiinteistöpalveluala: Veronumero meillekin”