Espoon kaupungin epävirallisesta käytännöstä on tehty tapa. Aikoinaan epävirallisesta lähipuiston hoitoluvasta lähtenyt idea sai ilmaa siipiensä alle, kun kaupungille asetettiin nykyisen valtuustokauden alkaessa tavoitteeksi kannustaa ihmisiä osallistumaan. Luodussa Meidän puisto -toimintamallissa vapaaehtoiset voivat hoitaa lähiviheraluettaan yhteistyössä kaupungin kanssa. Hoitosopimukseen kirjataan kartan kanssa, mitä toimia alueella saa tehdä.
”Kollegani Jaana Junkkari Espoon teknisen keskuksen asiakaspalvelusta kertoi minulle viime kesänä, kuinka aikoinaan hän pikku hiljaa muutamien innokkaiden asukkaiden kanssa sopi, että asukkaat saivat luvan käyttää omia viherpeukaloitaan lähipuistoissaan. Ei haluttu kieltääkään, kun vähällä vaivalla kaikki hyötyisivät viihtyisämmästä ympäristöstä” Espoon kaupungin viestintäpäällikkö Johanna Pellinen kirjoittaa Elinvoimainen metropoli –blogissa.
Ihan ilman lupaa kaupungin mailla ei saa omaa näkemystään toteuttaa. Hoidettavasta alueesta pitää sopia kaupungin kanssa. Pellinen kertoo esimerkiksi, että jos kaupungin resurssit riittäisivät vesakon karsintaan viiden vuoden välein tai nurmen leikkuuseen kerran kesässä, asukkaat voivat pitää aluetta samassa kunnossa jatkuvasti. He saavat hoitaa ympäristöä ikään kuin korkeammalla laatuluokalla tai hoitotasolla kuin mihin kaupungin resursseilla on mahdollista.
Esimerkiksi Tapiolassa eläkkeelle jäänyt metsänhoitaja oli alkanut haravoida ja hoitaa kerrostalojen välissä olevaa pyöräteiden halkomaa metsikköä. Metsää hoitaessaan hän oli löytänyt rojun alta vanhoja juoksuhautoja ja raivannut nekin esiin yhteisymmärryksessä Museoviraston kanssa.
Espoonlahdessa rantaraitin kulkijat saavat puolestaan nauttia avarasta näkymästä merelle, kun viereinen rivitaloyhtiö on hoitanut rinteen nurmikon ja tasoittanut sen kuoppia. Merinäköala on raivattu kaislikosta. Kivenlahdessa yksi asukasosakeyhtiö on ottanut hoitaakseen viereisen ranta- ja puistoalueen.
Pellinen kannustaa asukkaita blogissaan vaihtamaan roolia. ”Kannattaa vaihtaa roolia valittajasta tai vaatijasta tekijäksi ja toimijaksi. Kun ympäristön viihtyisyys paranee, nauttivat kaikki ja myös asuntojen arvo nousee”, Pellinen vinkkaa.
Usein sujuva yhteistyö on lähtenyt käyntiin tilanteesta, jossa asukas on soittanut suivaantuneena kaupungin teknisen toimen asiakaspalveluun ja valittanut lähialueensa huonosta hoidosta. ”Yhdessä sitten on ideoitu tapa, jolla kaupungin kustannukset eivät nouse, mutta asukkaat saavat mieleisensä ympäristön. Ja usein myös mieleistänsä puuhaa”, Pellinen jatkaa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Espoossa kokeillaan vapaaehtoisia viherpeukaloita”