Rakentaminen Seppo Mölsä 2 kommenttia

Oliko ekologinen sementtiseos yksi syy Turun ja Kemijärven valujen epäonnistumisiin?

Turun ja Kemijärven betonivalujen epäonnistumisia yhdistää kaksi tekijää: Rudus ja ekologisten seossementtien käyttö. Niiden lujuudenkehitys ja jälkihoito voi yllättää.

Tyksin T3-sairaalan betonirakenteissa havaittiin ongelmia jo syyskuussa. Turun Sanomille lähetetyssä lukijakuvassa näkyi, että betonirakenteen raudoituksen taakse oli jäänyt onkalo.

Kyseinen virhe voi syntyä monesta syystä: betonimassa voi esimerkiksi olla liian jäykkä tai betonin tiivistys eli vibraus on ollut puutteellista.

Betonikaan ei ollut kunnollista. Betonin lujuus oli vain 22 megapascalia, kun se tuossa vaiheessa olisi pitänyt olla jo 45. Siihenkin voi olla monta syytä, josta yksi voi johtua sementissä käytetyistä seosaineista. Ne voivat hidastaa lujuuden kehittymistä varsinkin, kun niiden jälkihoito on vaativampaa kuin vanhoilla sementeillä.

Liian suuri raekoko?

Turun sairaala rakennetaan radan päälle betonikannelle. Rakenteiden pitäisi kestää myös junan törmäys. Siksi raudoitus on poikkeuksellisen tiheä. Se puolestaan edellyttää, että valmisbetonin kiviaineksen raekoon pitää olla riittävän pieni. Esimerkiksi ydinvoimalaitosten paksujen rakenteiden valuissa maksimiraekoko on 8 milliä. Jos raekoko on liian iso, betonimassa ei pääse tunkeutumaan joka väliin. Turussa käytettiin kuitenkin vain normaalia raekokoa.

Betonimassan notkeutta voisi lisätä vettä lisäämällä, mutta tämä heikentäisi lujuutta.

Rakennuslehden nettisivulla on keskusteltu paljon niistä tekijöistä, jotka olisivat voineet aiheuttaa Turussa valun epäonnistumisen. Moni spekulaatio koskee kuitenkin yksittäistä valua eikä noin monen valun systemaattista epäonnistumista.

Mahdollista on, että epäonnistumisiin ei ole yhtä syytä, vaan useiden syiden yhdistelmä. Vaativa betonivalu edellyttää valmisbetonitoimittajan ja betonimiesten hyvää yhteistoimintaa. Tässäkin on ehkä epäonnistuttu.

Liikaa ilmaa Kemijärvellä

Samanlainen tapaus sattui kesällä Kemijärvellä Kallanvaaran siltaa rakennettaessa. VR Track huomasi sillan jännitystöissä, että betoni ei ollut riittävän lujaa. Virhe koski koko siltaa eikä vain yksittäistä kuormaa.

Kemijärven tapauksessa yhdeksi syypääksi osoittautui ainakin se, että betonissa oli liikaa ilmaa. Näin väittää Tekniikka & Talous tiistaina tekemässään uutisessaan.  Tosin vielä maanantaina Rudus vastasi Rakennuslehden kyselyyn, että Kemijärven osalta syitä selvitetään vielä.

”Betoniin oli lisätty sekä huokostinta että tehonotkistinta. Notkistimen tehtävä on saada betonista helpommin työstettävää. Näiden aineiden yhteisvaikutus yhdistettynä lämpimään ilmaan ja pitkään kuljetusmatkaan saivat aikaan sen, että betoniin jäi liikaa huokosia”, kertoi Tekniikka & Talous.

Masuunikuona ja muut seosaineet?

Yksi pohdittava tekijä voi olla myös masuunikuonan käyttö sementissä. Masuunikuonalla betonin riittävän lujuuden kehittyminen kestää yli 90 vuorokautta, kun normaalisementillä selvitään reilulla 21 vuorokaudella.

Tekninen syy masuunikuonan käyttöön on se, että sillä saadaan hillittyä betonivalun liiallista lämmönnousua. Sillä säästetään myös kallista sementtiä. Viime vuosina masuunikuonaa on käytetty enenevässä määrin myös ympäristösyistä korvaamaan sementtiä, jonka valmistaminen aiheuttaa suuria hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Betoniteollisuus on tällä tavoin halunnut vihreämmän maineen suhteessa puurakentamiseen.

Masuunikuonan, lentotuhkan ja muiden seosaineiden käytöstä tehtiin vuonna 2013 tutkimus Oulun ammattikorkeakoulussa. Johannes Heikkisen tutkimuksen nimi oli  Teollisuuden sivutuotteiden käyttö betonissa sementin korvaajana. Testitulosten johtopäätös oli selvä: ”Kaikki testatut reseptit kovettuivat huomattavasti verrokkimassaa hitaammin, mikä voisi aiheuttaa ongelmia käytännön rakentamisessa.”

Ekosementti vaatii paljon jälkihoidolta?

Ruduksen Länsi-Suomen aluejohtaja Jari Lehtonen sanoo, että sementtitehtaat ovat siirtyneet ympäristöystävällisemmän sementin tekoon, mikä tarkoittaa, että sementtiin on lisätty erilaisia seoksia. Tarkemmin hän ei osannut niitä eritellä. Esimerkiksi masuunikuonaa tai lentotuhkaa ei Turussa hänen mukaan kuitenkaan olisi käytetty. Tosin tyypillisesti näissä seossementeissä lisäaineet ovat juuri masuunikuona tai kalkkijauhe.

Seossementillä on hänen mukaansa voinut olla vaikutusta valun epäonnistumiseen, sillä se vaatii paljon huolellisempaa jälkihoitoa työmaalla kuin vanhoilla sementeillä, joihin betonimiehet ovat tottuneet. Jälkihoito tarkoittaa lämpötilan ja kosteusolosuhteiden hallintaa, jotta lujuus kehittyisi suunnitellusti.

Rakentajilta on kuulunut muiltakin työmailta purnauksia siitä, että nykyiset sementit eivät käyttäydy samalla tavalla kuin vanhat

”Yhtenä osatekijänä on meidän toimittamamme betoni, joka on normioloissa sitoutunut ja lujuudet on saatu ihan normaalisti. Sitten työmaaoloissa näyttäisi, että näin ei ole tapahtunut, koska se lujuus rakenteista saatuna on alhaisempi. Siihen voi olla syynä se, että nykyisin sementit ovat seossementtejä ja niiden sitoutumisolot vaativat jälkihoitoa”, hän totesi Helsingin Sanomille.

Kaikki tämän on tietenkin niin kauan spekulaatiota, kunnes Kemijärveltä ja Turusta saadaan lopulliset tutkimustulokset valujen epäonnistumisten syistä.

 

 

 

 

Keskustelu artikkelista: 2 kommenttia

  • Aikamme usko on ekousko.

    Vastaa
  • Artikkelissa epäonnistumisen mahdolliseksi syyksi esitellään raekoko, useat eri seosaineet ja valun jälkihoito. Otsikkona käytätte vain yhtä esittelemäänne vaihtoehtoa eli ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon ongelmia. Näinkö klikkejä kerätään perinteisiltä, ympäristöasioita inhoavilta änkyröiltä?
    Jos ekologisempi sementti olikin kyseessä, ei ekologisuus itse ole edes kirjoituksenne mukaan syypää vaan huonosti tehdyt jälkihoidot.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia