Talous Rakentaminen Suunnittelu Seppo Mölsä Ei kommentteja

KKO:lta ennakkoratkaisu laadunvarmistuksen laiminlyönnistä

Korkein oikeus antoi marraskuussa ennakkopäätöksen (KKO 2016:79), jossa se arvioi urakoitsijan takuuajan jälkeistä vastuuta sovitun laadunvarmistuksen olennaisen laiminlyönnin johdosta.

Tapauksessa oli kyse osin yleisökäytössä olevan hallirakennuksen katon pettämisestä. Syyksi osoittautui kantavaksi rakenteeksi tarkoitetun profiilipellin liian alhainen tukikestävyys rakennesuunnitelmiin verrattuna. Profiilipellin oli toimittanut kohteeseen pääurakoitsijan alihankkija, ja selitys ongelmaan löytyi alihankkijan tietokoneohjelman mitoitusvirheestä. Virhe oli tapahtunut jo peltien valmistusvaiheessa, eikä pääurakoitsijan ollut mahdollista havaita liian alhaista kantavuutta.

KKO vahvisti urakoitsijan vastaavan alihankkijansa laiminlyönneistä myös takuuajan jälkeen. Tapaus keskittyi siihen, oliko urakoitsija noudattanut sopimusasiakirjoissa edellytettyä laadunvarmistusta. Urakan työselostuksessa oli viittauksia rakentamismääräyskokoelman teräsrakenteita koskevaan osaan. Valmistajalta edellytettiin projektikohtaista laatusuunnitelmaa ellei tuotetta ole tehty ulkopuolisen tarkastuslaitoksen valvonnassa. KKO katsoi, että laatu olisi tällöin tullut varmistaa toimitettuihin tuotteisiin kohdistetuin ”erityisin toimenpitein”.

Vaikka pääurakoitsija esitti noudattaneensa tavanomaisia laadunvarmistustoimenpiteitä, tämän tekemillä vetolujuuskokeilla ei katsottu varmistetun peltien kantavuutta vaan ainoastaan kiinnityksen pitävyyttä. Kun lisäksi peltejä oli tarkastettu lähinnä silmämääräisesti, KKO arvioi lopulta, että menettely ei täyttänyt sovittua laaduntarkastusvelvollisuutta ja toimet olivat riittämättömiä virheen havaitsemiseen.

Oikeus korosti perusteluissaan myös, että laadunvarmistuksen merkitys kasvaa, kun kysymys on sellaisen tarvikkeen tai osan hankinnasta, jolla on keskeinen vaikutus rakennuksen kestävyyteen ja käytön turvallisuuteen. Yleisöhallin tapauksessa painoarvoa sai se, että laiminlyöntiin liittyy vakavien seuraamusten riski.

Tapaus huomionarvoinen

”Ennakkoratkaisu on merkittävä linjaus takuuajan jälkeistä vastuuta koskien”, arvioi vastikään Asianajotoimisto Merilammen osakkaaksi nimitetty asianajaja, diplomi-insinööri Emma Niemistö. ”YSE 30 §:n vastuuperusteet on rajattu siten, että rima on tavanomaisen huolellisuuden laiminlyöntiä korkeammalla.”

Tuomio on herättänyt keskustelua kentällä.

”Tilaajille ratkaisu tuo turvaa sen suhteen, että urakoitsijalta voi odottaa korkeaa huolellisuutta laadunvarmistuksen osalta. Rakennusliikkeitä huolettaa – mielestäni aiheellisesti – se, jos ennakkoratkaisussa painoarvoa saaneita seikkoja yritetään yleistää koskemaan törkeän tuottamuksenkin arviointia. Oikeudelliselta kantilta pelkän laiminlyönnin seuraamuksen ei tulisi missään jutussa saada yksinomaista painoarvoa.”

Oikeustapauksen kiinnostavuutta lisää viimeaikainen, muun muassa betoniongelmien valossa vellonut rakentamisen laatua koskeva keskustelu.

”Rakennusvirheet ja sopimusmääräysten laiminlyönnit ovat usein selvemmin todettavissa kuin tässä KKO-tapauksessa. Vaikka rakentamismääräyskokoelmaan oli nyt nimenomaisesti viitattu sopimusasiakirjoissa, ohjeet eivät kerro, millä erityistoimilla urakoitsija olisi voinut osoittaa toimineensa huolellisesti.”

Niemistö katsoo kaikkien alan toimijoiden intressissä olevan keskustella tarkoin laadunvarmistusta koskevista menettelytavoista.

”Sopimuskäytännöissä on todellinen miettimisen paikka tämän ratkaisun jäljiltä.”

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia