Rakentaminen Talous Marja Salomaa / HS Ei kommentteja

15,5 neliön miniyksiöt ja muut pienasunnot täyttävät rakennushuumaa elävän Vantaan – asukkaat ovat niihin tyytyväisiä ja uudet kodit revitään käsistä

Vantaa haastatteli 820 ihmistä, jotka asuvat uusissa pikkukodeissa.

Sato on rakentanut Martinlaaksoon talon, jossa asunnot ovat 15 neliön suuruisia. Kuva: Markus Jokela / HS

Pienissä kerrostaloasunnoissa viihdytään, mutta valtaosa niiden asukkaista uskoo vaihtavansa asuntoa viiden vuoden kuluessa elämäntilanteen muuttuessa.

Tämä ilmenee Vantaan kaupungin teettämässä asukaskyselyssä, johon tuli yli 820 vastausta. 93 prosenttia ilmoitti, että asunto on vastannut odotuksia. 83 prosenttia ilmoitti, että ovat erittäin tyytyväisiä tai jokseenkin tyytyväisiä asuntoonsa.

Kehäradan valmistuttua vuonna 2015 pieniä asuntoja on alkanut syntyä kaupunkiin yhä kiihtyvällä tahdilla. Vantaalle on valmistunut taloja, joissa 97 prosenttia asunnoista on yksiöitä tai kaksioita.

Vantaa joutuukin miettimään, miten suunnitella kaupunkia, jos monissa taloissa asukkaat vaihtuvat taajaan.

Tiistaina järjestetyssä asuntoseminaarissa apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä arvioi, että sama kehitys jatkuu, koska 60–70 prosenttia rakenteilla olevista asunnoista on pieniä.

”Me haluamme tietää, millaisia yhteisöä ne synnyttävät, ja miten kehitys näkyy tulevina vuosina”, Penttilä sanoi.

Kysely oli lähetetty noin 2 000 talouteen taloissa, jotka olivat valmistuneet vuoden 2013 jälkeen. Asunnot olivat alle 50 neliön suuruisia.

Vastauksissa korostui uutuudenviehätys

”Ihmiset perustelivat tyytyväisyyttään ensisijaisesti asunnon kunnolla”, sanoo asumisasioiden erityisasiantuntija Elisa Ranta Vantaan kaupungilta.

Vastaajat kiittivät myös asumiskustannusten kohtuullisuutta, asunnon kokoa, kulkuyhteyksiä sekä asuinalueen turvallisuutta ja rauhallisuutta.

Kerrostalokohteita oli yhteensä 50, lähinnä Kivistössä, Myyrmäessä ja Tikkurilassa, mutta myös Koivukylässä, Korsossa ja Hakunilassa.

Asukaskyselyn lisäksi viisi arkkitehtia arvioi 15 taloa, jotka ovat valmistuneet vuoden 2015 jälkeen.

Vantaan kaupunkisuunnittelupäällikkö Tarja Laineen mukaan kaikki suunnittelijat saivat kotiin viemisiksi läksyjä, vaikka arvioitsijat kiittelivät rakentamisen tasoa.

”Tehokkuuden vastapainoksi ei aina saatu muuta plussaa. Kaivattiin rohkeampia suunnitelmia, asunnoissa ei kenties ollut parvekkeita, persoonallisuus oli vähäistä, sisäänkäynnit ja porrashuoneet olivat vaatimattomasti suunniteltuja”, Laine listasi seminaarissa.

Moitteita tuli myös siitä, etteivät rakennukset aina kovin hyvin liittyneet ympäristöönsä. Ikkunoista oli paraatinäkymä parkkipaikalle tai sitten suunnitelmiin merkityt istutukset olivat jääneet toteuttamatta.

Yllättäen ongelmia oli myös asuntojen pohjapiirustuksissa. Jos asunnossa on neliöitä 21, ei sängylle ollut välttämättä jäänyt rauhallista nurkkaa ja puolet sängystä oli ikkunan alla.

”Nyt niin muodikkaat ranskalaiset parvekkeet tekevät käytännössä koko asunnosta parvekkeen eli ne eivät tuo isoa muutosta asuintiloihin”, Laine kertoi.

Asuntoja katsastaneet asiantuntijat jäivät miettimään, miten paljon pienet asunnot vaikuttavat ihmisten elämäntapoihin.

”Voiko äiti tulla kylään? Onko sängyn paikkaa vieraille? Onko vuokrattava huone vieraille?” Laine mietti.

Asukaskyselyn perusteella pienessä asunnossa asuu tyypillisesti 32-vuotias töissä käyvä nainen, jonka bruttotulot ovat noin 2 500 euroa kuussa. Yli puolet vastaajista oli asunut pitkään Vantaalla.

Pieneen asuntoon oli muutettu avioeron vuoksi tai siksi, että lapset olivat muuttaneet pois kotoa. Myös työ- tai opiskelupaikan sijainti vaikuttivat.

”Vastaajat olivat kaikki sitä mieltä, että asunto vastasi heidän odotuksiaan”, Elisa Ranta kertoi.

Yhteisistä tiloista eniten käyttöä oli saunalle ja pyykkituvalle. Myös kuntosalia toivottiin. Parveketta pidettiin tärkeänä. Huoneistosaunaa ei juuri kaivattu.

Pienten asuntojen rakentajat perustelevat niiden tuotantoa kysynnällä. Vantaalaisen T2H- yhtiön hallituksen puheenjohtaja Arto Toikkanen sanoi, ettei hänen yhtiötään tarvita, jos heidän asuntojaan ei osteta.

Asunnon laajuus on yhä vahva keino ohjata asunnon hintaa. Noin 2 500–2 700 euron kuukausituloilla ihmisellä voi Toikkasen mukaan olla realistiset mahdollisuudet hankkia 135 000 euron hintainen asunto.

Pääkaupunkiseudun hinnoilla siihen ei kovin paljon neliöitä mahdu. Toikkasen mukaan huonekorkeuden lisääminen kymmenellä prosentilla, isot ikkunat, lattialämmitys ja tilava parveke lisäävät asumismukavuutta.

”Me suunnittelemme asuntoja eikä meillä ole halua päättää ihmisten puolesta mitään”, Toikkanen sanoi.

Mikroasuntojen toteuttaja Satolla on aivan samanlainen näkemys. Toimitusjohtaja Saku Sipola kiitteli Vantaan rohkeutta lähteä kokeilemaan 15,5 neliön studiokoteja Martinlaaksossa, vaikka ne ovat säädösten vastaisia ja palaute on ollut osin tyrmäävää.

500 euron kuukausivuokra kuitenkin houkutti, ja 68 asuntoon tuli hetkessä yli 700 hakemusta. Moni hakija oli etsimässä omaa ensimmäistä asuntoaan. Tämä sai Sipolan miettimään mahdollista trendimuutosta.

”Ymmärrämmekö me muka nuorten elämää vai eletäänkö yhä omaa lapsuuden haavetta? Kuvitellaan, että nuoret toistavat meidän asumisen polkua digitaalisessa maailmassa”, Sipola mietti.

Jos jakamistalouden periaatteet muuttavat jo monia asioita nuorten aikuisten arjessa, miksi ne eivät näkyisi myös asumisessa esimerkiksi julkisen ja yksityisen tilan suhteessa.

”Jakamistalouden periaatteet muuttavat yhteisen ja yksityisen tilan suhdetta myös talo- tai korttelitasolla”, Sipola päätteli.

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia