Katajanokan uuden kerrostalon rakennuttamisvirheet ihmetyttävät asiantuntijaa: ”Luentoesimerkki siitä, miten kilpailutuksia ei kannata hoitaa”

Sopimusoikeuteen, rakennusurakoihin ja suunnittelukilpailuihin erikoistunut juristi Sanna Kronström kertoo kahvin lähes läikkyneen lehdelle keskiviikkoaamuna, kun hän luki aamupalapöydässä HS:n juttua Katajanokalle rakentuneesta uudiskohteesta.

Kronström työskentelee asiantuntijana PTC Services -yrityksessä, joka on Suomen johtavia julkisiin hankintoihin erikoistuneita konsulttitoimistoja.

HS:n jutussa kerrottiin muun muassa, että Merimiespalvelutoimisto (Mepa) kilpailutti Katajanokan Linnankatu 3:een rakennetun uuden asuinkerrostalon hankintalakiin nähden 15 päivää liian lyhyessä ajassa. Talohanketta pitkälti vetänyt entinen valtakunnansovittelija Esa Lonka taas sanoi jutussa, että hankintalakia noudatettiin, koska Mepa valitsi talourakan tekijäksi kilpailutuksen sääntöjen mukaisesti halvimman tarjouksen jättäneen yrityksen.

”Longan väitteet ovat tarkoitushakuisia. Hankintalain taakse mennään siinä vaiheessa, kun projekti on mennyt pieleen, vaikka hankintalaista ei ole välitetty toisessa kohtaa projektia eli kilpailutuksen alkuvaiheessa”, Kronström sanoo.

Hinta ei ainoa valintaperuste

Linnankatu 3:n rakennusprojekti kilpailutettiin vuodenvaihteessa 2013–2014, 19. joulukuuta–9. tammikuuta.

”Kilpailutusajankohta on kuin luentoesimerkki siitä, miten kilpailutuksia ei kannata hoitaa. Tilaajan intresseissä pitäisi olla, että saadaan mahdollisimman paljon hyviä tarjouksia. Jos kilpailutus tehdään kesän korvalla tai ennen joulun pyhiä, varteenotettavia ja hyviä tarjouksia tulee melko varmasti vähemmän kuin muulloin. Se on harvoin tilaajan tavoitteena.”

Kronström huomauttaa, että hinta ei missään nimessä ole julkisissa kilpailutuksissa ainoa valintaperuste.

”Valintaperuste voi olla myös hinta-laatusuhde. Ja vaikka valinta tehtäisiin pelkän hinnan perusteella, fiksu tilaaja huomioi laadun hankinnan vähimmäisvaatimuksissa, jolloin kaikkien kilpailutukseen osallistuvien on tarjottava määriteltyä laatutasoa. Näitä tilaajan määrittelemiä vähimmäisvaatimuksia voi olla hankinnassa liitteenä vaikka satoja sivuja.”

”Hankintalaki ohjaa ainoastaan menettelyä”

Hankintalain asiantuntijana ja aiheesta jopa blogia pitävänä Kronströmiä kismittää, että hankintalakia syytetään usein epäonnistuneista hankinnoista ja rakennusprojekteista.

”Hankintalaki ohjaa ainoastaan menettelyä. Kilpailutusten on oltava avoimia ja osallistujia on kohdeltava tasapuolisesti, syrjimättömästi sekä suhteellisuusperiaate huomioiden. Mutta se, minkälaisia hankintoja tilaaja lopulta tekee, riippuu tilaajan osaamisesta ja tahdosta.”

Suhteellisuusperiaate tarkoittaa sitä, että asetettujen vaatimusten on oltava kohtuullisia hankittavaan tavaraan, palveluun tai rakennusurakkaan nähden.

Tilaajan pitää osata muotoilla vaatimukset

HS:n keskiviikkona julkaistusta jutusta käy ilmi, että Linnankatu 3:n asuinkerrostalon pääurakoitsijaksi kilpailutuksen perusteella valitty Larmix oli projektin laajuus ja vaativuus huomioon ottaen varsin kokematon.

Larmixilla ei esimerkiksi ole referenssiensä mukaan aiempaa kokemusta asuinkerrostalon pääurakoitsijana toimimisesta. Kilpailutuksen aikaan 2013–2014 Asiakastieto antoi Larmixille riskimittarissaan 98/100 pistettä asteikolla, jossa 100 viittaa erittäin suuren riskin yrityskumppaniin. Lisäksi Larmixilla on verovelkaa ja maksuhäiriömerkintöjä.

”Tällaiset asiat ovat lain mukaan syitä olla valitsematta yritystä kilpailutuksessa, vaikka sen tarjous olisikin halvin. Hankinnan olisi voinut myös keskeyttää perustellusta syystä, jos kelvollisia osallistujia ei saatu. On tärkeää, että tilaaja osaa muotoilla yrityksiä koskevat vaatimukset ja esimerkiksi referenssit skarpisti ja laatia hankinta-asiakirjat muutenkin selkeästi”, Kronström sanoo.

Referenssivaatimus viittaa juuri siihen, että kilpailutukseen osallistuvilta yrityksiltä voi vaatia aiempaa kokemusta vastaavista töistä.