Kokeile kuukausi maksutta

Miksi Helsingin upeiksi luvatuista tornitaloista tulee mitä sattuu?

Analyysi. Kuinka käy Kalasatamaan nousevien seitsemän muun tornin kanssa, entä Keski-Pasilan saman mokoman?

UPM:n pääkonttori arkkitehtitoimiston havainnekuvassa. Kuva: Arkkitehti Pekka Helin Co Oy

Saavatko helsinkiläiset harmaan Merihaan toisinnon, nyt vain korkeampana?

Tornitalojen rakentamista Helsinkiin ja yleensä kaupunkisuunnittelua ja arkkitehtuuria käsitellyt kolumni Helsingin Sanomissa 13. toukokuuta kirvoitti alan ammattilaisia kommentteihin.

Sähköpostia HS:ään lähettivät muun muassa Aalto-yliopiston kaupunkisuunnittelun lehtori, Vantaan kaupunkisuunnittelujohtaja ja Suomen arkkitehtiliiton (SAFA) puheenjohtaja.

Otsikolla ”Merihaka, versio 2.0 – Onko lupaus Helsingin hienoista tornitaloista vain märkä uni ja halpa valhe?” julkaistussa kolumnissani käsittelin muun muassa arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden suunnittelemista rakennuksista julkaistujen havainnekuvien ja todellisuuden välistä ristiriitaa.

Esimerkkeinä mainittiin muun muassa Töölönlahdenkadun ja Alvar Aallon kadun varteen kohonneet toimisto-, liike- ja asuintalot. Kaupungin rakentamisesta vastannut johto lupaili alueelle hienoa arkkitehtuuria, jopa wow’ta, mutta lopputulos on tasapaksua toimistorakentamista.

Vastavalmistunut UPM:n pääkonttori Töölönlahdella helmikuussa 2014. Kuva: Sami Kero / HS

Tuoreimpana esimerkkinä luvatun ja toteutuneen välisestä ristiriidasta HS kertoi 7. toukokuuta, kuinka valkoiseksi määrätystä Kalasataman tornitalosta näyttäisikin todellisuudessa tulleen harmaa. Havainnekuvissa alueelle tulevaisuudessa kohoavat kahdeksan tornitaloa hohkaavat valkeuttaan.

Vain yksi ehdotus, vähän valinnanvaraa

Kaupunkisuunnittelun lehtori Tommy Lindgren Aalto-yliopistosta pohti HS:lle lähettämässään sähköpostissa Kalasataman tornin suunnittelun ja lopputuloksen ristiriitaa: ”Uskoisin, että katsomalla tarkasti rakentamista mahdollistavia ja ohjaavia prosesseja, olisi mahdollista päästä käsiksi esittelykuvien, suurten lupausten ja rakennetun todellisuuden räikeiden ristiriitojen alkusyihin”, Lindgren kirjoittaa.

Lindgren löytää Kalasatamaan luvatun valkean ja harmaana toteutetun tornin taustalta vakavan ongelman: ”Lupaus valkeasta tornista ja sitten toteutettu harmaa talo on yhdentekevä rikkomus huomattavasti vakavamman rinnalla”, Lindgren kirjoittaa.

”Kilpailuna käsiteltyyn prosessiin kaupunki sai vain yhden ehdotuksen luvatun kolmen sijaan. Samoin kävi Keski-Pasilan kortteleiden kilpailussa. Kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjat avaavat näitä ihanteelliselle kaupunkikehitykselle kiusallisia tilanteita.”

Eikö siis ollut, mistä valita? Ei sen enempää Kalasatamassa kuin Keski-Pasilassa. Helsinkiläiset – ja suomalaiset pääkaupunkiinsa – joutuivat ottamaan, mitä tarjottiin, eivätkä saaneet, mitä olisivat halunneet. Kalasataman ”kilpailun” voitti yksi toimija, Keski-Pasilan toinen.

Keitoksella liian monta kokkia?

Kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine Vantaan maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimialalta mietti HS:lle lähettämässään sähköpostissa rakennuttajien ja rakentajien valtaa ja vastuuta: ”Vallankäyttö on asia, jota mietin päivittäin. Johtopäätökseni ovat surullisia: laatu heikkenee, koska valta hajaantuu moneen osaan”, Laine aloittaa viestinsä.

”Vaikka pystyisin tekemään omassa organisaatiossani hyvän kaavan, tehdään sitä ennen ja sen jälkeen monia päätöksiä, joiden vaikutuksesta hanke muotoutuu. [Hankkeisiin vaikuttavat niiden] suuruus tai koko, tilaohjelma, se, mitä on saatavilla (materiaalit), rakennusteollisuus, rakennuttajan talous, energiamääräykset, vuorovaikutus ja vielä poliittinen päätöksenteko.”

Arkkitehtitoimiston havainnekuva Kalasataman torneista. Kuva: Helin Co Arkkitehdit / Voima Graphics

Kakulla tai keitoksella – tässä tapauksessa rakentamisella – on Laineen mielestä liian monta kokkia. Tuloksena on laiha sekametelisoppa.

”Yleisön mielipiteetkin tuovat kompromisseja. Esimerkiksi korkeita taloja sekä halutaan että vastustetaan. Lopuksi pitäisi saada paras tulos, mutta näin pirstaleisessa mallissa jäljelle jäävät lähinnä julkisella rahalla tehdyt hankkeet tai poikkeushankkeet”, Laine kirjoittaa.

Jos kunnalla tai kaupungilla on tarpeeksi rahaa, Laineen mukaan se saa varmemmin laadukasta rakentamista, esimerkiksi hienoja päiväkoteja, kuin jos hanke on yksityinen, eikä hankkeen toteuttajan tahtotilasta ja rahallisesta satsauksesta ole takuita.

”Keskustelun pitäisi olla paljon, paljon laajempaa”

Esimerkkeinä onnistuneista yksityisistä poikkeushankkeista Laine mainitsee Lasipalatsin aukiolle ja sen alle toteutuvan Amos Andersonin taidemuseon ja Helsingin Työväenyhdistyksen toteuttamat Paasitornin kunnostuksen, sisäpihan hotellirakennuksen sekä Eläintarhanlahden ”kelluvan” ravintolan.

”Kaupunkisuunnittelun toimintaympäristön hallitseminen on haastavaa. Valtaa käyttävään tehtävään pääsee harvoin ihminen, jolla on näkemys. [Siihen pääsee] ihminen, jolla on kyky pitää osaset koossa ja osapuolet jotenkin tyytyväisinä.”

”Näissä erityishankkeissa keskustelun pitäisi olla paljon, paljon laajempaa, jotta satsaukset olisivat kustannuksiltaan pieneen suunnitteluvaiheeseen oikein suunnatut”, kirjoittaa SAFAn puheenjohtaja, arkkitehti Henna Helander. Helander toimii myös yliarkkitehtina Helsingin kaupungin kaupunkiympäristötoimialalla.

”Toisaalta ei haluta oikeasti kaupungin ohjausta, edes kaupunkikuvaan liittyviin asioihin, yritettiinhän kaupunkikuvaneuvottelukunta jopa lakkauttaa. Toisaalta yksi pieni toimija ilman poliittista, kaupunkilaisten selkänojaa, on aika heikko ja hampaaton”, kaupunkikuvaneuvottelukunnan

Kalasataman ensimmäinen tornitalo Majakka rakennusvaiheessa viime viikon tiistaina. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

varapuheenjohtaja Helander kirjoittaa.

”Ei tiedetä, mitä halutaan”

Helanderista on tuntunut ajoittain, että arkkitehtuuria pidetään ylellisyytenä, vaikka Suomessa hyvä arkkitehtuuri on kuulunut ”nimenomaan ihan kaikille, rintamiestaloista kouluihin ja kirjastoihin”. Hän painottaa, että arkkitehtuuri on osa kaikkien ihmisten hyvinvointia ja myös osa nykyisten päättäjien ja rakentajien perintöä tuleville sukupolville.

”Ennen kaikkea ei tiedetä, mitä halutaan. Ja sillä, mitä kaupunkilaiset haluavat, todella on väliä. Iloitaanko me oikeasti keskinkertaisuudesta, kun samalla rahalla voisi saada parasta?”

”Tuntuu, että rakentamisen puolella on vallalla ajatus, että keskinkertaisuus kelpaa, vanhan toisto, täysin riskitön. Aikataulut ja muut toteutetaan tutulla tavalla. Ei tarvitse antaa aikaa suunnitteluun, palkata parhaita, vaatia myös muilta kuin arkkitehdeilta uusia ratkaisuja”, Helander kirjoittaa.

”Sehän on sinänsä ihan ymmärrettävää, kun puhutaan firmoista ja isoista rahoista. Se on niiden tehtävä. Mutta tarvitaan vastavoima. Kaupunkilaiset.”

Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa

7 vastausta artikkeliin “Miksi Helsingin upeiksi luvatuista tornitaloista tulee mitä sattuu?”

  1. Kuulin työmaa insinööriltä että muutenkin sotkuja on työmaalla ja tulossa on sutta ja sekundaa huonon sunnittelun ja kielitadon puutteiden vuoksi.Harmillista kun ostajat saavat sontaa hyvän asunnon sijaan,Huomaahan tuon soekea reettakn kun SRV tekee tappota tässä suhdanteessa että vikaa on johdossa.

  2. Kun pääurakoitsija kertoo tilaajalle, että tämä yksinkertaisempi ratkaisu tuo näin ja näin paljon säästöä alkuperäiseen, on monen siitä vaikea kieltäytyä. Lisäksi kun rakennusajastakin samalla saadaa pois puoli vuotta on tarjous tilaajalle enemmän kuin houkutteleva. Money talks…..

    1. Kuka on pääurakoitsija ja kuka on tilaaja…?

  3. Arkkitehtikilpailujen rakennukset on niin kalliita rakentaa, ettei niihin löydy ikimaailmassa ostajia

  4. Vai iei löydy insinööreitä, jotka osaisi laskea rakennuskustannuksia ja ohjata suunnittelua.

  5. Sitä saa mitä tilaa. Ei rakennusyritykset mahda mitään, jos tilaaja vaatii suunnitelmien mukaista rakentamista. Ei yhtikäs mitään. Tämä tietenkin edellyttää sen, että rakennuskilpailuun lähdettäessä on suunnitelmat sillä tasolla, että rakennukset on mahdollista toteuttaa. Mutta jos ensin aloitetaan rakentaminen ja sitten aloitetaan suunnittelu ja huomataan, ettei arkkitehdin hienoa havainnekuvahökötystä ole suomen lainsäädännön mukaan edes mahdollista toteuttaa, sitten on rakentaja niskan päällä. Lähdetään soveltamaan ja tehdään turvallista ja edullista ja vähemmän hienoa.

  6. Arkkitehdit ovat perinteisesti mestareita epäjohdonmukaisessa toisten rahojen huolettomassa käytössä

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat