Valtaosa suomalaisista asuu asunnoissa, joissa äänieristys voi aiheuttaa ongelmia – ”Olemme harkinneet muuttavamme pois metelin takia, viimeksi eilen”

Helsingin Pukinmäessä asuvat Tiia Pursiainen ja Teemu Laine kertovat heräävänsä joskus öisinkin muista rapun asunnoista kuuluvaan meteliin. On kaikenlaista tömistelyä, kolinaa, imuroinnin ja askelten ääniä sekä basson jumputusta.

Kaikista pahin tilanne on talvisin, jolloin makuuhuoneessa oleva ilmavaihtoventtiili toimii kuin kaikukammio: kun ikkunan ulkopuolella olevilta portailta kolataan lunta kukonlaulun aikaan, meteli kimpoaa venttiilin kautta sisään niin häiritsevänä, ettei nukkumisesta tule mitään.

”Olemme harkinneet muuttavamme pois metelin takia, viimeksi eilen”, Pursiainen, 28, sanoo.

Hän ja Laine ovat hankalassa tilanteessa, sillä heidän asuntonsa on entinen liiketila kerrostalon katutasossa. Talo on valmistunut vuonna 1981, mutta liiketila remontoitiin asunnoksi vasta kymmenkunta vuotta sitten. Pursiainen ja Laine ostivat asunnon kolme vuotta takaperin, ja meteliongelma paljastui nopeasti.

”Kun sanoin asiasta taloyhtiön hallituksen jäsenille, he pyysivät meitä kysymään metelistä myös muilta asukkailta ja pyytämään heiltä allekirjoituksia listaan. Emme halunneet heti uusina asukkaina leimautua valittajiksi. On myös täysin mahdollista, ettei muissa asunnoissa ole samanlaisia ongelmia”, Pursiainen kertoo.

Puskaradio Helsinki -Facebook-ryhmässä on keskustelu lokakuussa talojen äänieristyksestä – ja sen puutteesta.

Ongelmia aiheuttavat eri vuosikymmenillä rakennetuissa taloissa kaikenlainen meteli: yläkerran miehen muhkeat aamupierut, askelten töminä, naapurin vessassa käynti, aivastelu, kitaran rämpytys ja jopa normaali puhe.

Rakennuksen asuntojen välinen äänieristys on keskeinen tekijä asumisterveyden ja viihtyisyyden kannalta. Mistä asunnon ostaja sitten voi tietää, onko hänen tulevassa kodissaan meluongelmaa?

Akustiikkasuunnittelun yksikönjohtaja Mikko Kylliäinen A-insinööreiltä kertoo, että tällä hetkellä rakennettavissa taloissa ei tavallisesti ole ongelmia äänieristyksessä. Rakenteiden akustiset ominaisuudet tunnetaan nykyään hyvin, ja äänieristävyyteen liittyviä määräyksiä ja ohjeita noudatetaan. Jos ongelmia tästä huolimatta on, ne viittaavat vahvasti rakennusvirheeseen.

Valtaosa suomalaisista asuu kuitenkin vanhemmissa taloissa, ja niissä ongelmia voi ilmetä paljonkin.

”Vuosina 1920–1980 rakennetuista asuinkerrostaloista 1950-luvun talot saavat ääneneristyksestä parhaan arvosanan”, Kylliäinen sanoo.

1920- ja 1930-luvuilla rakennettujen talojen ääneneristävyys voi olla paksuista, kantavista tiiliseinistä johtuen hyväkin, mutta asian ratkaisee lopulta huoneistojen välillä käytettyjen seinien rakenne. 1900-luvun alkupuoliskolla käytettiin paljon niin sanottuja kipsikuonaseiniä, joiden eristävyys on erittäin huono. Myös välipohjan askelääneneristys on usein tämän aikakauden taloissa melko vaatimaton.

1940-luvulla sotavuosien aikana oli materiaalipulaa eikä varaa laadukkaimpiin rakennusmateriaaleihin. Tämä näkyy myös äänieristävyydessä.

Vasta vuonna 1949 Suomessa tehtiin ensimmäiset äänieristysmittaukset, ja niitä seurannut isompi tutkimus ja suositukset näkyvät 1950-luvun talojen laadukkuudessa.

Tuolloin taloihin alettiin asentaa myös niin sanottuja kelluvia lattioita eli lattiarakenteita, joissa on alimpana kantava betonilaatta, sen päällä eristekerros ja eristeen päällä vielä ohut betonilaatta. Kelluvat lattiat paransivat äänieristystä.

1960-luvulla rakennetuissa taloissa on paljon ongelmia, koska silloin rakennettiin runsaasti ja nopeasti. Tiiliseinät korvattiin betonielementeillä. Taloista löytyy rakoja ja reikiä, jotka huonontavat äänieristystä.

Elementtitalojen rakennusvirheet alkoivat Kylliäisen mukaan vähentyä vuoden 1975 jälkeen, ja 1990-luvun lopulta lähtien valmistuneet talot ovat täyttäneet nykyisin vaaditut äänieristysstandardit.

Pukinmäessä asuvat Teemu Laine ja Tiia Pursiainen kokevat, ettei heidän taloyhtiönsä hallitus ole ottanut heidän kommenttejaan meluongelmasta tarpeeksi vakavasti.

Taloyhtiön järjestyssäännöissä on määritelty, että hiljainen aika on kello 23–7.

”Toivoisin, että ihmiset ottaisivat naapurinsa huomioon. Voisiko esimerkiksi bassojytkettä kuunnella kuulokkeilla eikä niin, että se kuuluu kaikille?” Pursiainen sanoo.

Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnösen mukaan normaalit elämisen äänet kuuluvat taloyhtiöön. Taloyhtiön pitää kuitenkin ryhtyä toimiin siinä vaiheessa, kun melusta tulee terveyshaitta.

”Laki ei sano, että useiden taloyhtiön asukkaiden pitää valittaa melusta ennen kuin asiaa ryhdytään tutkimaan”, Pynnönen sanoo viitaten Pursiaisen ja Laineen kokemuksiin.

”Kun kyseessä on vielä sellainen taloyhtiön tila, jossa on tehty käyttötarkoituksen muutos, taloyhtiön ei kannata suhtautua asiaan välinpitämättömästi. Esimerkiksi liikehuoneistojen äänieristysvaatimukset ovat usein erilaiset kuin asuinhuoneistossa. Jos siis esimerkiksi liiketila on muutettu asunnoksi, äänieristykseen on voinut jäädä puutteita.”

Jos taloyhtiö ei kiinnostu yksittäisten osakkaiden meluongelmasta, nämä voivat kääntyä kunnan terveysviranomaisten puoleen. Terveydensuojelulain mukaan melu voi nimittäin olla terveyshaitta.

Terveysviranomaiset voi kutsua asuntoonsa tutkimaan meluongelmaa, ja he voivat tarpeen vaatiessa velvoittaa taloyhtiön tekemään perusteellisen selvityksen. Taloyhtiöllä on korjausvastuu, jos äänieristyksessä todetaan puutteita.