Helsingin kaupunki haluaa tehostaa maankäyttöä tontilla, joka sijaitsee Hakamäentien ja Hämeenlinnanväylän risteyksessä. Nykyisellään tontilla sijaitsee pieni puutalo ulkorakennuksineen. Kuva: Jukka Gröndahl / HS

Keskellä Helsingin liikenteen jylyä uinuu unohdettu maalaisidylli – kaupunki haluaa jyrätä 100-vuotiaan pihapiirin

Helsingin kaupunki haluaa saada tehokkaampaa maankäyttöä Hakamäentien ja Hämeenlinnanväylän risteyksessä sijaitsevalle tontilleen.

Kirjoittaja(t) Marjaana Varmavuori / HS

Helsingin Kivihaassa Hakamäentien ja Hämeenlinnanväylän risteyksessä on kiinteistökohde, jota on pitkään voinut hyvällä syyllä kutsua todelliseksi harvinaisuudeksi.

Keskellä liikenteen jylyä sijaitsee maalaisidylli, johon kuuluu pieni vuonna 1919 rakennettu punainen puutalo, huonokuntoinen talousrakennus, ulkovarasto, saunaksi muutettu vanha maakellari sekä suuri piha-alue.

Päärakennuksen julkisivut on asemaakaavalla suojeltu kaupunkikuvallisesti arvokkaana rakennuksena. Pian liikennemassojen keskellä sijaitseva historiallinen pihapiiri saattaa kuitenkin olla jäämässä historiaan.

Rakennukset sijaitsevat Helsingin kaupungin vuokratontilla, eikä kaupungilla ole enää aikeita jatkaa vuokrasopimusta sen jälkeen, kun nykyinen vuokrasopimus tämän vuoden lopussa päättyy.

”Olemme ilmoittaneet, ettemme tule esittämään vuokrasopimukselle jatkoa”, sanoo tiimipäällikkö Peter Haaparinne Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialalta.

”On nähty, että kaupungilla on muuta käyttöä alueelle. Se tarvitaan kehittyvän kaupungin tarpeisiin. Nyt paikka sitoo kolmen hehtaarin alueen liikenteellisesti hyvällä sijainnilla.”

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että tilan rakennukset ja tontin vuokraoikeus ovat parhaillaan myynnissä Huutokaupat.comissa. Kiinteistöomaisuus on ulosmitattu, joten myyntiä hoitaa Helsingin ulosottovirasto.

Kun Reijolan mökiksi kutsutulla talolla järjestettiin maanantaina näyttö, paikalla kävi kihlakunnanvouti Eija Rosendahlin mukaan kolmisenkymmentä ihmistä. Yksi monia näytöllä olleita askarruttanut kysymys oli juuri tontin vuokrasopimuksen tulevaisuus.

”Tämä on se hankala yhtälö, että vuokra-aika on määräaikainen, mutta kuitenkin on kyseessä suojeltu rakennus. Tähän kysymykseen ei siis ole olemassa valmiita varmoja vastauksia”, Rosendahl sanoo.

”Emme voi myyjän puolesta antaa mitään takuuta, että tontin vuokrasopimus jatkuu.”

Rosendahl uskoo, että omistajalla on mahdollisuus vaikuttaa maanvuokrasopimuksen kohtaloon neuvottelemalla kaupungin kanssa. Yksi mahdollisuus voisi esimerkiksi olla vuokrasopimuksen kohteena olevan maa-alueen pienentäminen. Tällä hetkellä sopimus koskee noin 1 760 neliömetrin kokoista aluetta.

Haaparinne näkee asian toisin. Maanvuokrasopimuksen mukaan vuokralaisella on etuoikeus vuokra-ajan päättyessä saada vuokra-alue uudelleen vuokralle, jos se vuokrataan samanlaiseen tarkoitukseen.

Jos vuokralainen haluaa käyttää mainittua etuoikeutta, tämän on kirjallisesti ilmoitettava vuokranantajalle viimeistään vuotta ennen vuokra-ajan päättymistä.

”Vuokraoikeuden ostajalla ei tämän mukaan siis enää ole sopimuksen mukaista etuoikeutta vuokrasopimuksen jatkamiseen vaikka kaupunki vuokraisi aluetta samaan tarkoitukseen, jota ei siis ole tarkoitus tehdä”, Haaparinne selittää.

Edellisen kerran vuokrasopimus uusittiin 2000-luvun alussa. Silloin lautakunta päätti virkamiesten esityksestä, että uusi vuokrasopimus on voimassa 2003–2012.

Haaparinne kertoo, että tonttivuokralainen teki päätöksestä oikaisuvaatimuksen. Lopulta lautakunta päätyi pidentämään vuokra-aikaa esitetystä seitsemällä vuodella eli vuoden 2019 loppuun.

Mikäli kaupunki päättää ennakoidun mukaisesti olla uusimatta vuokrasopimusta, se joutuu lunastamaan vuokraoikeuden ja rakennukset niiden omistajalta maksamalla 60 prosenttia niiden teknisestä arvosta. Se paljonko kohteen tekninen arvo on, onkin sitten hankalampi kysymys.

Aiemmin kun paikka oli myynnissä kiinteistövälittäjällä, kaupunki harkitsi sen ostamista. Haaparinteen mukaan 200 000 euron tasoa pidettiin ylimitoitettuna, eikä edellytyksiä tarjouksen jättämiseen katsottu olevan.

”Arvioimme, ettei se vastaa vuokraoikeuden ja rakennusten arvoa”, Haaparinne sanoo.

Kimurantin tilanteen vuoksi joku arveli Rosendahlin mukaan, ettei näyttöön tulisi kuin muutama hassu ihminen. Toisin kuitenkin kävi.

”Kiinnostusta kyllä on, mutta kuten kaikissa mielenkiintoisissa ja erikoisissa kohteissa kiinnostuneet ovat kovin erilaisia. On vaikea sanoa, kuinka moni heistä on tosiostaja”, Rosendahl sanoo.

Näyttöön tulleiden joukossa oli Rosendahlin mukaan muun muassa ihmisiä, jotka olivat asuneet talossa lapsena. Paitsi motiivit tulla katsomaan rakennusta, myös ihmisten käsitykset päärakennuksen kunnosta ja käytettävyydestä vaihtelevat valtavasti.

”On tullut kahdentyyppisiä kyselyitä: sellaisia joiden mielestä talon voi jyrätä matalaksi ja sellaisia, jotka kunnostaisivat sitä”, Rosendahl sanoo.

Talo on ollut aivan viime aikoihin asti asuinkäytössä. Omistaja muutti pois talosta äskettäin edessä olevan myynnin vuoksi.

”Olen itse ollut tekemisissä vanhojen rakennusten kanssa, ja olin positiivisesti yllättynyt, kun siellä sisällä kävin. Moni näytöllä käyneistäkin sanoi, että talo oli sisältä paljon paremmassa kunnossa kuin voisi ulkoa odottaa”, Rosendahl kertoo.

Myynti-ilmoitukseen ei tarkoituksella laitettu sisäkuvia, koska Rosendahl halusi, että ostajat jotka oikeasti ovat talosta kiinnostuneita, tulisivat myös katsomaan.

”Nykyisin ostetaan asunto-osakkeita ilman, että on käyty katsomassa ollenkaan. Sitä tapahtuu yllättävän paljon. Mutta sellainen ihminen, joka on asunut aina asunto-osakeyhtiössä, hänen ei kannata lähteä tällaista kohdetta huutamaan näkemättä ja ymmärtämättä, mistä on kysymys”, Rosendahl sanoo.

Huutokauppa päättyy 23. tammikuuta kello 20. Tällä hetkellä korkein vuokraoikeudesta ja rakennuksista tehty tarjous on reilu 20 000 euroa. Kihlakunnanvouti ei suostu ottamaan kantaa siihen, mihin hintaan rakennus voitaisiin myydä.

”Joskus voi lähteä vähän ennakoimaan, mutta tässä tapauksessa en lähde tekemään sitä. Minun tehtäväni on päättää onko hinta riittävä. Se ei saa alittaa käypää hintaa”, Rosendahl sanoo.

”Tuo kohde on niin erikoinen, että käypää hintaa on mahdoton määrittää tarkasti. Siksi tehdään niin, että katsotaan ensin mitä tarjotaan ja arvioidaan sitten, onko se hinta riittävä.”

Helsingin kaupunki ei ole Haaparinteen mukaan aikeissa osallistua käynnissä olevaan huutokauppaan, vaikka aiemmin ostaminen onkin ollut harkinnassa.

”Kaupungin toiminta perustuu päätöksiin. Emme voi lähteä ostamaan kohdetta ilman, että siitä on tehty päätös”, Haaparinne sanoo.

Mahdollinen päätös lopettaa tontin vuokraaminen ei Haaparinteen mukaan välttämättä tarkoita, että mökki puretaan. Suojelulliset arvot arvioidaan siinä vaiheessa, kun kiinteistö on kaupungin hallussa.

Haaparinne huomauttaa, että mökki sijaitsee tontin laidalla. Käytännössä olisi siis todennäköisesti mahdollista sekä säilyttää rakennus, että saada alueelle tehokkaampaa maankäyttöä.

”Mutta onko tämä se paikka, missä talo pitää säilyttää muistumana, vai voitaisiinko se esimerkiksi siirtää muualle”, Haaparinne avaa taloon liittyviä omia pohdintojaan.

”Tämä on kuitenkin vasta alueen jatkosuunnittelussa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa tutkittavissa ja ratkaistavissa oleva asia.”

Haaparinne myös kyseenalaistaa kohteen suojelulliset arvot. Hänen käsityksensä mukaan rakennuksen sisätiloissa ei olisi juurikaan jäljellä suojelullisia arvoja.

”Kyse on vanhasta mäkituvasta eli rakennus on varsin yksinkertainen”, Haaparinne sanoo.

Keskustelua tontin mahdollisesta tulevasta käytöstä on jo käyty. Haaparinne ennustaa, että tulevaisuudessa väännetään peistä siitä, tuleeko tontille asumis- vai työpaikkakiinteistöjä.

”Nyt on kuitenkin vielä paha suunnitella tai markkinoida mitään, kun alue ei ole meidän hallussamme”, hän sanoo.

Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa

6 vastausta artikkeliin “Keskellä Helsingin liikenteen jylyä uinuu unohdettu maalaisidylli – kaupunki haluaa jyrätä 100-vuotiaan pihapiirin”

  1. Kaupungin keskellä uinuva maalaisidylli pitäisi säilyttää. Se on arvokas muisto tulevillekin sukupolville.

    1. No et kai sinä nyt kuvittele Helsingistanin viherstallareiden ja sikakokkareiden mitään estetiikan- tai historiantajua omaavan. Tai mitään häveliäisyyttä edes; ensimmäiset tuhoavat kaiken ideologisessa hurmoksessaan ja toiset rahanhimossaan. Joten jyrään menee, ikävä kyllä, ja niin vielä menevät tämän kaupungin viheralueetkin tätä menoa. No, jos persläpeä ollaan tekemässä, niin persläpi myös saadaan, sittenhän näette.

  2. Talon voi siirtää muualle. Olen usein ihmetellyt mikä tönö on noin keskeisellä paikalla

    1. Ei voi. Talo on muistuma menneestä ja täten osa paikallista historiaa. Ja historiansa hävittävä yhteisöhän tunnetusti unohtaa menneisyytensä ja toistaa siksi jo tekemänsä virheet aina uudestaan ja uudestaan.

  3. Lähellä, siinä NCC torpan kulmilla Mannerheimintien varressa on kanssa yksi säilytetty punainen hirsitalo. Vähän vaihtelua betoniin ja perspektiiviä talojen kestoijistä. Haastetta naapureille NCC ja Skanska. Ja Kojamo sekä Sweco.

  4. Hienoa, että näitä vielä on. Toivottavasti pysyy pystyssä vielä jatkossakin

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi