Kokeile kuukausi maksutta

Helsingin alla risteilevän vesiputkien verkoston kestävyyttä on lähes mahdoton arvioida

Helsingin vesihuoltoverkoston vaaranpaikkojen määritteleminen on hankalaa, koska putken elinkaareen vaikuttaa hyvin moni asia.

Helsinginkadulla tapahtui putkirikko viikonloppuna. Kuva: Aku Isotalo / HS

Helsingin alla risteilee jopa yli satavuotisia vesiputkia. Ikä ei kuitenkaan yksin määritä putken kuntoa, ja siksi Helsingissäkään ei pystytä tekemään riskiarvioita vain sen perusteella, kertoo Helsingin seudun ympäristön (HSY) verkko-osaston johtaja Kia Aksela.

”Mikäli työtä tehtäisiin vain iän perusteella, tämä meidän homma olisi helppoa”, Aksela kertoo. ”Jos tietäisimme missä riskiputket ovat, olisimme jo niihin tarttuneet.”

Kalliossa viikonloppuna tapahtunut massiivinen vesivahinko oli juuri sellainen ikävä tapahtuma, jota ei oikein voinut ennakoida, Aksela sanoo. Repeytynyt putki oli 1940-luvulla asennettu valurautaputki, joka rikkoutui todennäköisesti maanliikkeiden takia.

Helsingin vesihuoltoverkosto on turvallisuusluokiteltua aineistoa.

Monet asiat vaikuttavat putken kuntoon

Ikä on putken elinkaaressa vain yksi tekijä monien joukossa. Putken kuntoon vaikuttavat myös putken materiaali, valmistusajankohta, maaperän koostumus, paineiskujen määrä ja asennustyön laatu.

Putkien materiaalit ovat kehittyneet vuosien saatossa. Ennen putkia valmistettiin muun muassa asbestisementistä ja valuraudasta. HSY:n kokemusten mukaan asbestisementillä on lyhyempi elinkaari kuin valuraudalla.

Tänä päivänä putket valmistetaan teräksestä, pallografiittivaluraudasta tai muovista. Usein putkia myös pinnoitetaan niin sisältä kuin ulkoakin tarpeen mukaan.

Hiekkamaa on putkille ystävällisempää kuin savimaa. Savi voi olla jopa aggressiivista. Se tarkoittaa sitä, että saven kemiallinen koostumus syövyttää putken pintaa pistemäisesti, ja se vaikuttaa sekä valurautaan ja asbestisementtiin.

Maaperän liikkeet ja muut geofysiikkaan vaikuttavat seikat, kuten kosteus ja roudan sulaminen, vaikuttavat putken kuntoon, ja niitä on vaikea ennakoida.

Vedenlaatu ja veden virtausolosuhteet vaikuttavat myös. Paineiskut, jotka johtuvat esimerkiksi teollisuuden äkillisestä vedentarpeesta, rikkovat myös putkia. Paineiskuja ehkäisee venttiilien rauhallinen avaaminen ja sulkeminen. Lisäksi verkostopaineen pitäminen tasaisena edesauttaa verkoston kunnon säilymistä.

Jotain voi kuitenkin päätellä myös putkien iästä. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä valmistetut ja asennetut putket ovat keskimäärin laadultaan heikompia kuin muut. Satavuotias putki voi päihittää kuusikymppisen putken.

”Meillä on vanhempia putkia, joissa ei ole huomattu mitään vaurioita, ja sitten on uudempia, samaa materiaalia olevia putkia, joissa on huomattu rikkoutumisherkkyyttä”, Aksela kertoo.

300 korjausta vuodessa

Myös oikein pienet, ennen 1930-lukua valmistetut putket voivat olla heikossa kunnossa. Isommissa putkissa ongelmia tuottavat eritoten 1950–60-luvuilla rakennetut valurautaputket, joissa esiintyy suurta vuototiheyttä.

Sekään ei tarkoita sitä, että putket repeilisivät miten sattuu, vaan kyse on lähinnä veden pienimuotoisesta tihkumisesta maaperään tai kadunpinnalle. Vuodot paljastuvat yleensä putkia kuuntelemalla.

”Meillä on noin 300 korjausta vuodessa, joista hyvin pieni osa on isoja putkirikkoja”, Aksela sanoo.

Vuosittain HSY on saneerannut putkia noin 25 miljoonalla eurolla. Blominmäen jätevedenkäsittelylaitoksen valmistuttua määrä nousee 40 miljoonaan euroon vuodessa.

Saneerauskohteiden valinta tapahtuu monipuolisten analyysien mukaisesti, mutta täysin sataprosenttisesti korjaustarpeessa olevia kohteita ei löydetä, Aksela sanoo. Välillä vastaan tulee sitten ikäviä yllätyksiä, kuten Kallion tapauksessa.

”Teräsputkien hitsaus on taitolaji”

Yksi hankaluus kohteiden arvioinnissa on puutteellinen vesihuollon dokumentointi vuosikymmenten varrelta. ”Jos vanhoja syntejä on vähän, eli asiat on dokumentoitu hyvin, niin meidän analyysit ovat parempia ja tarkempia”, Aksela sanoo.

Aksela korostaa, että vasta laadukas asennus- ja maanrakennustyö takaa hyvästä materiaalista valmistetulle putkelle pitkän elinkaaren. Ammattitaito vesihuoltoverkostojen rakentamisessa on HSY:lle kullanarvoinen asia, Aksela sanoo.

”Esimerkiksi teräsputkien hitsaus on taitolaji, jossa on hyvin tarkat standardit. Jos hitsaaja ei hitsaa laadukkaasti, voidaan olla 10 vuoden sisällä käymässä putkien saumoja uudestaan läpi.”

Maanrakennustyössä putken alla olevan arinan on oltava kunnossa. Muuten putkea ympäröivä maa-aines voi lähteä liikkeelle, mikä johtaa putken vajoamiseen tai mutkalle painumiseen.

Työn laatu on urakoitsijan vastuulla, mutta merkitystä on myös tilaajan laadunvalvonnalla.

Materiaalitoimittajat uskaltavat luvata jopa 100 vuoden elinkaarta nykyisille materiaaleille, mutta siihen ei läheskään aina päästä. Hyvistä ammattilaisista on välillä pulaa.

”Vaikka putki olisi kuinka hyvää materiaalia, niin huono asennus lyhentää sen elinkaarta”, Aksela sanoo. ”Usein ajatellaan, että asennustyö ei ole niin tärkeää, niin se on ihan yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää, kuin laadukkaiden materiaalien saaminen.”

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Helsingin alla risteilevän vesiputkien verkoston kestävyyttä on lähes mahdoton arvioida”

  1. Tämähän oli aivan ennakoitavissa. Jos Hämeentien runkoputki suljetaan remontin johdosta, niin eiköhän sitten äkillinen muutos virtausreiteissä ja paineissa tee sen, että seuraavaksi heikoin lenkki hajoaa. Kuten tapahtui Harjutorin kohdilla.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat