spoon Viherlaaksossa sijaitsee arkkitehti Eero Jokilehdon suunnittelema funkispientalo, jonne arkkitehti Mäntynen saapui kyselemään lisätietoja. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Kristiina Mäntynen etsii vähälle huomiolle jääneitä ja tuntemattomia rakennuksia: Funkis­arkkitehtuurin arvo kasvaa koko ajan

Arkkitehti Kristiina Mäntysen tavoitteena on selvittää kansanfunkisilmiön laajuutta Suomessa.

Kirjoittaja(t) Miska Rantanen / HS

Valkoinen kaksikerroksinen funkistalo kukkulan huipulla seisoo kuin linna espoolaisessa pientalomaisemassa. Näky on suoraan Pekka Halosen maalauksesta: männyt ovat kumaraisia lumikuormista ja silmät arastelevat keskitalven kirkasta auringonvaloa.

Sisällä pöydän ääressä istuvat talon omistajat Kirsti ja Tuomo Tammisalo sekä vieraat Elsa ja David Doughan. Puhetta johtaa arkkitehti Kristiina Mäntynen.

He tutkivat uteliaina kellastunutta pohjapiirustusta. Sitten käydään läpi talon jokainen nurkka ja huone. Portaikon yksityiskohtia ihastellaan pitkään. Ei, tämä ei ole asuntonäyttö vaan tarinanjakotilaisuus.

Villa Tallskärin portaikossa on paljon mietittyjä yksityiskohtia. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Tämä arkkitehti Eero Jokilehdon vuonna 1936 suunnittelema ja vuonna 1945 valmistunut Villa Tallskär on jännittävä tapaus.

Mäntynen on onnistunut selvittämään, että samoilla piirustuksilla on syntynyt aikoinaan kaksi yksittäistaloa – toinen tänne Espoon Viherlaaksoon ja toinen muutaman kivenheiton päähän Karakallioon. Jälkimmäinen purettiin 1990-luvun lopulla.

Karakallion rakennuksessa asunut Elsa Doughan on tullut nyt puolisoineen arvioimaan, ovatko talot olleet tosiaan identtisiä. Vierailu lapsuudenkodin kloonissa ei ole aavemaista. ”Olen täällä kuin kotonani”, hän vakuuttaa.

Kirsti Tammisalo kertoo, että perimätiedon mukaan Villa Tallskärin pohjoissivu olisi verrokkiaan lähes metrin pidempi.

Samat piirustukset selittyvät perhetuttavuudella

Mäntynen tekee muistiinpanoja seurueen talomuistoista. Hän näyttää läppäriltään valokuvia Karakallion talon pohjapiirustuksesta. Viisi päätä kumartuu yhteen vertailemaan piirustuksia ja totta se on: suunnitelmat ovat lähes identtisiä mittojaan myöten.

Tuomo Tammisalo kertoo monista tekemistään remonteista, ja rakennusten historia täydentyy detalji kerrallaan. ”Funkistaloja on aina vähän vahdittava kunnon vuoksi”, hän sanoo.

Mäntynen kirjaa uusia tietoja ylös.

Sohvalla rupatellessa kahden talon rakentaminen samoilla piirustuksilla saa selityksen. Osoittautuu, että tämän talon rakennuttajat ja Karakallioon nousseen talon omistajat olivat perhetuttuja.

Mäntynen iloitsee, kun talot saavat omat tarinansa, ja hän voi ilahduttaa niillä muitakin.

Muutaman päivän kuluttua tiedot Jokilehdon suunnittelemista taloista on kirjattu Mäntysen ylläpitämälle Kansanfunkis.fi-sivustolle.

Tietoja ja kuvia 450 rakennuksesta

Mäntynen keräilee historiatietoja noin vuosina 1936–46 rakennetuista funkistaloista siinä missä joku toinen pinssejä tai pienoisjunia. Hänen tavoitteensa on selvittää kansanfunkisilmiön laajuutta maassamme.

Kaikki alkoi arkkitehtiopintojen lopputyöstä, jonka Mäntynen teki kansanfunkiksesta. Sillä tarkoitetaan funktionalismin hengessä rakennettuja rakennuksia, jotka eivät ole arkkitehtien suunnittelemia.

Ennen Mäntysen selvitystä kansanfunkista ei oltu dokumentoitu.

Diplomityö Pirkkalan Haikan omakotialueen kymmenestä funkispientalosta valmistui vuonna 1991. Sen jälkeen muut harrastukset ja oma arkkitehtitoimisto veivät ajan, mutta lopputyön aihe jäi kummittelemaan.

Isäntäpari Kirsti ja Tuomo Tammisalo vasemmalla sekä vieraat Elsa ja David Doughan (oikealla) istuvat sohvalla katselemassa talon piirustuksia. Kuvassa keskellä Kristiina Mäntynen. Kuva: Juhani Niiranen / HS

”Kerran aloitettua on vaikea lopettaa. Parin vuosikymmenen ajan tosin vain keräsin mappiin havaintoja funkistaloista, kunnes joulunpyhien aikaan 2011–12 sain inspiraation ja urakoin kaksi sataa kohdetta karttatiedostoksi.”

Tällä hetkellä funkistaloja kartoittavalla Kansanfunkis.fi-sivustolla on historiatietoja ja kuvia 450 rakennuksesta. Tiedot hän on kerännyt julkisista ja yksityisistä lähteistä. Lisäksi ystävät ja projektin myötä moni muu tutuksi tullut on ollut kuvausapuna.

Keruumetodit ovat hioutuneet vuosien varrella. ”Olen ollut kuin sienestäjä. Yhden funkistalon lähistöltä kun on usein löytynyt muitakin. Takana on ajatus, että kun jollain on ollut pokkaa rakentaa funkistalo, naapuritkin ovat uskaltautuneet.”

Kehnot omakotitalot rapauttivat mainetta

Funkis kiinnostaa. Funktionalismin juuret ovat saksalaisessa taidekoulussa Bauhausissa. Suomessa pelkistetyn modernin arkkitehtuurin ja muotoilun huippuaikaa oli 1930-luvun alku, mutta sen perintö tuntuu rakennustaiteessa edelleen.

Vaikka funkis korosti demokratiaa ja kansainvälisyyttä, se sai tukevan jalansijan kansallista identiteettiään vahvistavassa Suomessa. Vetoapua antoivat nuoret – ja pian myös nimekkäät – arkkitehdit kuten Alvar Aalto (1898–1976), Erik Bryggman (1891–1955) ja Hilding Ekelund (1893–1984).

Funkiksen mainetta ovat rapauttaneet muun muassa sotien aikana tai heti niiden jälkeen valmistuneet omakotikohteet, joiden rakennusmateriaalit olivat kehnoja. Monia kansanfunkista edustavia taloja on ehditty purkaa.

Yksi Mäntysen sivuston tarkoitus onkin kannustaa funkistalojen omistajia ”oma-aloitteiseen säilyttämiseen ja huolella harkittuun ylläpitoon”. Moni funkishelmi on tällä hetkellä haudattu mineriittivällyihin.

Kaikki Mäntysen sivuston rakennukset eivät ole enää pelkkää kansanfunkista, sillä arkistotiedoista on käynyt ilmi, että monet rakennukset ovat olleet arkkitehtien suunnittelemia.

”Puhdaslinjainen funktionalismi oli lyhyt tyylikausi”

Mäntynen on jakanut sivustonsa talot karkeasti arkkitehti­funkikseen ja kansan­funkikseen. Taidehisto­rioitsija Kim Björk­lundin kanssa teke­mässään tuoreessa kirjassa Karjaan funkiksesta hän on nostanut näkyvään rooliin myös rakennusmestarifunkiksen.

”Haluan osaltani kartoittaa modernismin asettumista suomalaiseen kylämaisemaan ja järvien rannoille. Puhdaslinjainen funktionalismi oli lyhyt, tulevaisuudenuskoinen ja voimakkaat jäljet jättänyt tyylikausi rakennushistoriassamme”, sanoo Mäntynen.

Vaikka paikkakunnalta löytyisi vain yksi funkistalo, se on Mäntysen kartoituksen avulla nivottavissa osaksi suomalaista ja pohjoismaista funkista ja lopulta osaksi maailmanlaajuista tyylisuuntausta.

Mäntynen arvioi, että esimerkiksi Karjaan funkistalokartoitus on vahvistanut paikallista identiteettiä, kun on ymmärretty miten poikkeuksellisen rakennusmestarifunkiksen keskittymä heillä on.

Paikkakunnalla järjestetään ensi elokuussa kolmannen kerran avoimien ovien tapahtuma, jolloin funkistaloihinkin voi käydä tutustumassa.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Kristiina Mäntynen etsii vähälle huomiolle jääneitä ja tuntemattomia rakennuksia: Funkis­arkkitehtuurin arvo kasvaa koko ajan”

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi