Kokeile kuukausi maksutta

Sitowisen ympäristöasiantuntija kerää perhosia – kokoelmasta puuttuvat enää ”törkeän harvinaiset lajit”

Biologi Jaakko Kullberg työskentelee Sitowisen vanhempana ympäristöasiantuntijana tehden luontoselvityksiä ja -arviointeja.

Jaakko Kullbergin käyttämä syöttirysä toimii etikoidulla punaviinillä ja fariinisokerilla. Kuva: Jaakko Kullberg

Aiemmin hän on työskennellyt Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä Keskusmuseossa.

Vapaa-ajallaan hän kerää perhosia, minkä aloitti jo taaperona isänsä kanssa.

”Hyönteisissä ja perhosissa fantastista on, että 10000 vuotta sitten päättyneen pleistoseenikauden menneen maailman lajisto on suurimmilta osin jäljellä”, Kullberg sanoo.

Yhteensä Euroopassa on noin 10300 perhoslajia. Suomessa on tavattu 2620.

Lajimäärä on kasvanut

Kullbergin mielipaikka perhosten keräämiseen on Örön linnakesaari Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten lounaispuolella. Saarella on paljon ketoja sekä niittymäisiä alueita, joilla Kullberg on tutkinut perhosfaunaa 30 vuoden ajan.

”1990-luvun alussa pyydyksiini Örössa tuli vuodessa 430–440 lajia suurperhosia, nykyään niitä tulee 550–560.”

Mies nauttii siitä, että perhosia kerätessä pääsee seuraamaan valtavaa lajimäärää pienellä alueella.

”Lintujen kohdalla pitäisi tarkastella ja suojella elinympäristöjä vähintään Suomen tai Pohjois-Euroopan kokoisella alueella, sillä yhden lajin kokonaispopulaatio on levinnyt niin valtavan laajalle. Hyönteisiä voit pällistellä ja suojella yhdellä niityllä, ja se on niille oma ekosysteeminsä.”

Kahdenlaisia pyydyksiä

Kullberg käyttää perhosten keräämiseen kahta erilaista automaattipyydystä, valopyydystä ja syöttirysää.

Kullberg käy tarkistamassa pyydyksensä parin viikon välein. Jokainen pyydys on hänestä kuin arpajaislipuke, sillä ikinä ei tiedä mitä saa.

”Materiaalia läpikäydessä näkee, mitä saaressa on tapahtunut. Siitä näkee perhosten vaellukset vaikkapa Etelä-Euroopasta tai Venäjän aroilta saakka.”

Muutoin hän ottaa perhosia talteen enää harvoin, sillä hänen kokoelmastaan puuttuu vain parisataa lajia Suomessa esiintyvistä perhosista. ”Ne minulta puuttuvat ovat törkeän harvinaisia, yleensä satunnaisesti Suomeen eksyviä lajeja.”

Koskematonta ei ole

Kullberg on ollut Sitowisella töissä pari vuotta. Sitä ennen hän teki yliopiston pitkien kesälomien aikana yritykselle luontoselvityksiä sekä maisemoinnin suunnittelua, jossa huomioitiin uhanalaisten perhosten esiintyminen.

”Totta kai rakennettaessa jää vääjäämättä aina luontoa alle. Toisaalta olen kokenut, etten ole ikinä saanut yhtä paljon aikaan luonnonarvojen säilyttämiseksi kuin täällä työskennellessäni.”

Joitakin rakennushankkeiden alle jääviä harvinaisten kasvien ja perhosten elinympäristöjä, kuten ketoja ja niittyjä, voidaan Kullbergin mukaan osittain siirtää esimerkiksi maisemavalleihin.

”Suomessa on perinteisesti ajateltu, että luonnon pitäisi olla jotain aitoa ja alkuperäistä.”

Haitallisten vieraslajien torjunnan kannalta näin onkin, mutta muun lajiston säilymisen kannalta ajatus on Kullbergista absurdi.

”Maassamme ei ole neliösenttiäkään, johon ihmisen vaikutus ei olisi kohdistunut.”

”Olemme laittaneet luonnon niin ahtaalle, että meidän tulee tarkkaan miettiä, miten rakentamisen yhteydessä voimme auttaa uhanalaista lajistoa mahdollisimman kustannustehokkaasti, koska vieraslajeja nykytoiminta suosii paljon.”

Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa

6 vastausta artikkeliin “Sitowisen ympäristöasiantuntija kerää perhosia – kokoelmasta puuttuvat enää ”törkeän harvinaiset lajit””

  1. Ympäristöasinatuntija tappaa perhosia…..ristiriitaista

    1. Mutta ei sentään kerää liito-oravan nahkoja ja papanoita..

  2. Ympäristöasinatuntija tappaa perhosia…..ristiriitaista

    Samaa mietin, eikö kuvat niistä riittäisi.
    Netistä varmasti löytyisivät kaikki.

    Luontoelämyksenä varmasti sykähdyttävää on myös matkustaa Afrikkaan ampumaan norsu jeepin lavalta.
    Siinä sitä on kehumisen aihetta laavulla muille herroille.

    Sankareita ja sankaritekoja on niin monenlaisia.

  3. Voin itse kertoa, että hyönteisten uhanalaisuus on hieman erilaista kuin vaikka lintujen. Hyönteismäärät ovat paikallisella tasolla määrällisesti riippuvaisia sopivasta elinympäristöstä. Niinpä harvinaisessa elinympäristössä voi olla uhanalaisia hyönteislajeja ja niiden yksilöitä suuria määriä .

    Mitä taas tappamisen moraaliin tulee, niin kattavan yöllä lentävien perhoslajien seurannan toteutus ei onnistu kameralla, koska kenelläkään ei ole aikaa roikkua puolta elämää ulkona päivin ja öin töiden ohessa. Automaattipyydykset tuottavat suhteellisen kattavaa tietoa pitkältä ajalta ja niiden perusteella voi seurata satojen lajien kannanvaihtelua vaikuttamatta niiden runsauteen mitenkään, verrattuna esimerkiksi suurimpaan tappajaa eli huonoon säähän. Niiden ansiosta maamme perhoslajisto ja siinä tapahtuneet muutokset niin elinympäristöjen muutoksissa ja ilmastossa on pystytty todentamaan luotettavasti. Osa lajeista ei sitäpaitsi ole edes määritettävissä ilman tallennusta tai esimerkiksi genitaalien tutkimista.

    Hyönteistutkijoiden tappaessa kohteitaan ne sentään määritetään ja niistä välittyy tieto eteenpäin, mitä yhteiskunta voi hyödyntää ja priorisoida uhanalaisimpia elinympäristöjä. Toisin on vaikkapa liikenteessä kuolevan hyönteismassan kanssa. Tieteellisessä artikkelissa on arvioitu, että Euroopan liikenteessä kuolee vuorokaudessa enemmän hyönteisiä, kuin mitä tutkijat ovat tähänastisen historiamme aikana onnistuneet dokumentoimaan – se ei ole silti yhtäkään lajia sukupuuttoon ajanut, mikä lähinnä kertoo hyönteisten suuresta lisääntymispotentiaalista.

    Tutkimusten ansiosta esim. Örön arvokkaimmat perhoskohteet ovat säilyneet umpeenkasvulta ja lajisto on otettu tarkkaan huomioon Metsähallituksen hoitosuunnitelmissa alueen uhanalaisten lajien suojelemiseksi. Samoin osa pyydyksistä kuuluu Nocturna -yöperhosseurannan piiriin, jossa kerätään tietoa yöperhosten runsaudesta ympäri Suomea ja seurataan samalla ilmastonmuutoksen vaikutusta lajien runsauteen ja leviämiseen. En osaa sanoa kuinka monta Suomen perhoslajiston tuntevaa valokuvaajaa joka kohteelle tarvittaisiin, että heidän työpanoksensa korvaisi yhden automaattipyydyksen, mutta sen pyörittämiseen tarvittaisiin melkoisen tehokas organisaatio ja paaaljon rahaa.

    Hyönteistutkimukseen on olennaisena osana kuulunut tutkimuskohteiden tappaminen erilaisin automaattisin pyydyksin, mikä yksilöiden kannalta on ikävää, mutta myös ainoa keino myös tutkia niitä lajeina ja sitä kautta kerätä tietoa niiden suojelemiseksi. Amatöörien harrastuksen loppuminen olisi katastrofi tutkimukselle, koska se on duunia, jota ei voi ulkoistaa ja suunnilleen yhtä nokkelaa kuin työntää pää pensaaseen ja toivoa, että kaikki menisi hyvin, poliitikot olisivat rehellisiä ja aseistariisunta lopettaisi sodat 🙂

    Jaakko Kullberg

  4. Hyvä Jaakko. Asiallista meininkiä.
    T.jukka lundgren

  5. Itse tykkään syödä perhosia. Jo muinaiset epygtiläiset söivät perhosia, se oli historioitsijoiden mukaan tuohon aikaan rakennushankkeeseen ryhtyvien herkkua. Olen myös kuullut, että perhosten syöminen lisää älykkyyttä, siksi tunnenkin itseni melko yleväksi. Kaikki joukolla perhosjahtiin.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat