Kokeile kuukausi maksutta

Mikko Kurtti kritisoi urakoitsijoiden liikevaihtovaatimuksia julkisissa hankinnoissa

Rakennusliike M. Kurtti oy:n toimitusjohtaja Mikko Kurtti kirjoittaa, että maakunnalliset rakennusliikkeet on suljettu usein ulos julkisista hankinnoista. Lapissa sairaalarakentajalta edellytettiin referenssinä kolmen sairaalan rakentamista viimeisen viiden vuoden aikana. Tuota määrää sairaaloita ei koko Lapissa ole rakennettu tuona aikana.

Sairaala- ja kouluhankkeisiin maakuntien suurimpienkaan yritysten referenssit eivät tahdo riittää.

Kohtuuttomat referenssivaatimukset koskevat niin rakennusliikkeitä kuin suunnittelutoimistojakin. Isoilla, usein kansainvälisessä omistuksessa olevilla yrityksillä on aina esittää paksu pino referenssejä, mutta pk-yritykselle edellisestä kouluhankkeesta voi olla vuosia. Vaikka töitä olisi vuosien varrella ollut tehtynä paljon, kuten Kurtilla Lapissa,  tilaaja toteaa vanhemmat referenssit vanhentuneiksi, vaikka niitä tehnyt henkilökunta olisi edelleen yrityksessä töissä.

Elinkaarihankkeiden myötä varsinkin koulukokohteiden tarjoaminen on keskittynyt muutamalle isolle. Myös allianssihankkeet keskittävät rakentamista isoille.

Samaan asiaan kiinnitti huomiota myös Rakennusteollisuuden Itä-Suomen piiri. Se vaati liikevaihtovaatimusten pienentämistä, referenssivaatimusten laventamista ja pidentämistä kymmeneen vuoteen sekä laadun osoittamiseen vaihtoehtoja.

Mikko Kurtti pitää kiinni laatuvaatimuksista

”Ottaessani esille urakoitsijoiden valintaan urakkatarjouspyynnöissä esitetyt vaatimukset, en ole missään nimessä halunnut madaltaa pätevyys- tai ammattitaitovaatimuksia, en myöskään vaatimusta kunnossa olevasta taloudellisesta vaatimuksesta. En esitä, että varsinkaan julkisissa hankinnoissa urakoitsijavalinnassa ei selvitettäisi yritysten ja sen työntekijöiden  kokemusta erilaisten hankkeiden toteutuksessa.

Itse olen ollut mukana Rala-järjestelmän kehittämisessä alusta asti mm toimiessani Ratekon ja RTK-Faktan hallitusten puheenjohtajana 1996-2010 ja olemme hakeneet yrityksellemme RALA-pätevyyden ensimmäisten joukossa.  Yritysten kokemus ja ammattitaito tulee parhaiten esille nimenomaan esim. Rala-pätevyyksien kautta. Maakunnissa rakentamisen määrä heittelee rajusti vuosittain.  Siksi tasaisen volyymin tai mahdollisesti jatkuvan kasvun ylläpitäminen on mahdottomuus. Pitkän urani aikana olen huomannut, että nopeimmat kasvajat ovat tulleet myös nopeinten alas – useasti onneksi myös poistuneet pian markkinasta.

Taloudellisen suorituskyvyn mittarina liikevaihtoluku on täysin absurdi. Rakennusliikkeen liikevaihtoon helposti sisältyy vuokraustoimintaa, osakemyyntiä yms. volyymiä, jolla ei ole mitään tekemistä rakentamisen määrän kanssa. Samoin urakoiden sisältö voi vaihdella vuosittain suuresti – onko mukana kokonaisurakoita sisältäen esim. LVIS-työt tai saneerauksia jne. Yksi 4 miljoonan euron perustajaurakointikohde tuo yleensä noin 7 miljoonaa euroa liikevaihtoon osakemyynnin kaksinkertaisen vaikutuksen vuoksi.

Oman yli neljäkymmentä vuotta kestäneen työurani valossa viimeisen kolmen vuoden liikevaihdon käyttämistä mittarina on vaikea ymmärtää. Täällä periferiassa on ollut pakko hallita koko rakentamisen sektori muuten ei olisi ollut mahdollista päättää yrityksemme kuudettakymmenettä  tilikautta 31.12.2019.

Liikevaihtomme on esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihdellut 4-10 miljoonan euron välillä – kyse on sopeutumisesta markkinaan, mutta se ei saa estää osallistumista alueen suurimpien kohteiden tarjouskilpailuihin.

Tarjoajille asetetuista pätevyysvaatimuksista yksi erikoisimmista oli Länsi-Pohjan Keskussairaalan marraskuussa 2019 julkaisema teknisten tilojen saneerausurakan tarjouspyyntö, jossa referensseinä edellytettiin viimeiseltä viideltä vuodelta kolmea sairaalakohdetta. Montakohan sairaalakohdetta esimerkiksi Lapin maakunnassa on viimeisen viiden vuoden aikana toteutettu? YIT sai urakan. Kyse oli vain miljoonan euron urakasta.

Mielestäni liikevaihto urakoitsijavalinnan kriteerinä ja taloudellisen suorituskyvyn mittarina tulee poistaa – taloudellista suorituskykyä tulee arvioida muilla mittareilla.”

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Mikko Kurtti kritisoi urakoitsijoiden liikevaihtovaatimuksia julkisissa hankinnoissa”

  1. Referenssivaatimukset ovat joskus kyseenalaisia julkisissa hankkeissa, kuten jutussakin tulee esille. Tuntuu joskus siltä, että tilaajat (tai konsultit) petaavat urakkaa valmiiksi tietylle rakennusliikkeelle. Hölmöimpiä referenssivaatimuksia ovat ”Terve talo” tai ”Kuivaketju 10” -kohteet.

    1. Julkinen tilaajahan saa asettaa haluamansa kriteerit. Mielestäni tässä kritisoidaan edelleen väärää tahoa. Aihe on sinänsä oikea, mutta kenties Kurtin pitäisi haastaa kilpailun järjestää suoremmin. Nyt kirjoituksesta saa sellaisen mielikuvan, että Kurtti haluaisi muuttaa hankintalakia, mikä ei kuitenkaan liene tarkoituksena.

      Entä jos julkinen rakennuttaja haluaakin sinne lappiin sellaisen toimijan, joka on rakentanut 3 sairaalaa viimeisen viiden vuoden aikana? Silloinhan tilanne on selvä, jos haluat olla sairaalabisneksessä mukana, niin silloin niitä tulee rakentaa tasaisesti, tällaiseen toimintaan ei tietenkään pysty jos operoi pelkästään Lapin alueella. Onko Kurtti harkinnut laajentamista tai kenties jonkinlaisen yrityskonsortion muodostamista YIT:n tai muun sairaaloita rakentaneen tahon kanssa, tällöin Kurtti voisi tarjota konsortioon omaa paikallisosaamista, kun taas YIT tai jokin muu taho toisi hankkeeseen sairaalarakentamisesta hankittua kokemusta ja osaamista.

      Mielestäni on vain hyvä, jos julkisen rahan käytölle asetetaan tiukkoja vaatimuksia. Toivottavaa olisi että näitä vaatimuksia pystyttäisiin myös valvomaan ja että niistä saataisiin oikeasti pidettyä kiinni myös isojen rakennusliikkeiden kanssa kamppailtaessa.

      Jos taas Kurtti on sitä mieltä, että kilpailutuksen kriteerit ovat laittomia on hän vapaa viemään asian markkinaoikeuteen ja hakemaan hankkeen uudelleen kilpailutusta.

      1. Luin juuri Armas Puolimatkan elämänkerran (kirjoittanut Harri Raitis vuonna 2014). Ensimmäinen urakka vuonna 1949 oli aravatalojen rakentaminen Martinrinteeseen. Turun tekninen johtaja ei ensin pyytänyt tarjousta Puolimatkalta. Kun Puolimatkan käyttämä arkkitehti kysyi syytä tähän, johtaja sanoi, että ei niin pieneltä yritykseltä kannata pyytää. Puolimatka sai lopulta tarjota, ja hinta oli 20 prosenttia muita halvempi.

        ”Näin Puolimatka aloitti Turkuun muodostuneen rakentajien luoman järjestelmän murtamisen. Kyseessä lienee ollut tyylipuhdas kartelli, jossa kulissien takana sovittiin kuka kulloinkin saisi tarjolla olevan työn”, Raitis kirjoitta.

        Kirjassa kerrotaan, että Turussa jo toimivat rakennusliikkeet, kuten Hartelan edeltäjä ja jopa rakennusmestariyhdistys tekivät katalia tempppuja estääkseen humppilalaisen Puolimatkan menestyksen.

        Lopulta Puolimatka hyväksyttiin ja siitä tuli yksi niin sanotun Turun taudin päätekijöistä. Se on kuitenkin jo ihan toinen tarina.

        Jos Puolimatka ei olisi saanut tarjota, ei siitä olisi kasvanut Suomen suurinta rakennusliikettä ja asuntorakentajaa.

        Ennen tilaajat ymmärsivät, että on heidän vastuullaan ja etunsa pitää kilpailu toimivana. Heillä oli myös omat rakennuttajaorganisaatiot, jotka osasivat kilpailuttaa ja valita tilanteeseen sopivat toteutusmuodot.

        Tänään kartelleja ei tarvita torjumaan uusia yrittäjiä. Tilaajat tekevät sen itse kysymällä tarjouksia vain suurilta ja vakiintuneilta toimijoilta. Rakennuttamisen sijaan ne vain tilaavat, ja usein siltä jolta saavat vaivattomimmin.

        Uudet, suuruutta suosivat toteutusmuodot ja alan järjestöjen (eli suurten toimijoiden) lobbaamat julkisten hankintojen pelisäännöt pitävät huolen, että rakentaminen pysyy valtakunnallisten ja jopa ylikansallisten suurten toimijoiden käsissä.

        Seuraukset näkyvät pahiten suunnittelupuolella, joka on keskittynyt kansainvälisille jäteille. Niillä löytyy iso pino referenssejä jokaiseen kilpailuun, kun taas pienen toimiston aika on voinut mennä yhden merkittävän kohteen suunnitteluun. Kun uuden kilpailun aika koittaa, tuo yksi kohde, vaikka olisi kuinka hyvin suunniteltu, ei riitä yksinään referenssiksi. Niinpä tuonkin toimiston omistaja tekee päätöksen myydä yrityksensä. Referenssi siirtyy ostajan referenssikirjastoon.

      2. Yrityksemme on toteuttanut kuudenkymmenen toimintavuoden aikana useita sairaala- ja terveyskeskuskohteita – viimeiselle viidelle vuodelle on osunut vain kaksi, joten ei täytä kriteereitä. Osaaminen ko kohteista ei silti ole kadonnut mihinkään. Tällaisilla tarkoin valituilla kriteereillä tilaaja voi kohdistaa hankinnan tietylle yriytykselle. Minulla on vuosien varrelta kokemuksia useammastakin työyhteenliittymästä, jotka ovat ainakin meidän tapauksessa olleet onnistuneita. Mielestäni alle miljoonan euron urakassa on järjetöntä tehdä yhteenliittymää – suhteellisuuden taju puuttuu tilaajalta.

  2. Asuntotuotannon puolella on havaittavissa, että isot toimijat ja sijoittajatahot ovat alkaneet suosia KVR toimintaa. Tähän on kaksi yksinkertaista syytä, joista helppous ja vaivaton tulos on ensimmäinen ja yllättäen henkilökunnan osaamattomuus on toinen. Tätä toimintatapaa kutsutaan ns. suojatyöorganisoinniksi ja kuunteluopiskeluksi.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat