Arkkitehti: ”Talon kantavat rakenteet ovat kuin ihmisen tuki- ja liikuntaelimistö”

Sairaalasuunnitteluun erikoistunut arkkitehti korostaa muuntojoustavuuden merkitystä sairaaloiden tilasuunnittelussa. Siitä olisi hyötyä esimerkiksi koronan tyyppisen epidemian iskiessä.

Arkkitehti Anna Melander. Kuva: Liisa Takala
Kun arkkitehtitoimisto JKMM:n arkkitehti Anna Melander kertoo työstään, on helppo huomata, miten innostunut siitä hän on. Puhetulvassa virtaa mielenkiintoisia yksityiskohtia sellaista tahtia, että toimittajalla on täysi työ pysyä perässä.

Tämä artikkeli on tarjolla vain Rakennuslehden tilaajille

Olen jo tilaaja

Rekisteröidy

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Arkkitehti: ”Talon kantavat rakenteet ovat kuin ihmisen tuki- ja liikuntaelimistö””

  1. Olen ollut UX- siis User Experience-kouluttaja ja konsultti 1980-luvun lopulta. TEKES rahoitti projektejani 15 vuotta yhtä mittaa ja vedin kiinteistöalan laajimman asiakastyytyväisyyshankkeen 1999-2001.

    Aikanaan noin 1992 pidin TKK:N / SOTERA -tilaisuudessa esitelmän potilaan näkökulmasta sairaalassa. Tilaisuus oli SOTERAn järjestämä ja minut tyrmättiin silloin 120-2, kun järjestäjä uskoi minuun ja itse uskoin, mutta kukaan 120:sta sairaala-arkkitehdista ja muusta osallistujasta ei uskonut.

    Uuteen lastensairaalaan saatiin sentään lähes 30 vuotta vanhoja oppejani. MAhdollisesti oli joku ollut paikalla 1992?

    Tässä jutussa on edelleen tuotantonäkökulma eikä asiakasnäkökulma. Molempia tarvitaan.

    Toivon, että kiinteistö- ja rakennusala muuttuu edes hieman, joka vuosi.

    Erkki J. Anttila, TkT, KTM

  2. Jutussa sanotaan: ”Kun suunnittelee sairaalaa, on oleellista, että tilat toimivat. Yhteistyö käyttäjien kanssa on todella tiivistä, eli lääkärien ja hoitajien kanssa suunnitellaan yhdessä.

    Missä ovat potilaat? Potilas on tilan asiakas, joka sinne tulee usein yllättäen, ja vaikeassa tilanteessa.

    Entä omaiset? Omaiset ovat toinen yhtä tärkeä asiakasryhmä. Tilanne tulee yhtä yllättäen ja on vaikea tilanne.

    Itse olen ollut monta kertaa potilaana ja kerran teho-osaston kelvottoman pienessä odotustilassa muiden kuolemaviestiä odottavien läheisten kanssa. Tampereella tila oli aivan kelvoton, kun 4 perhettä odotti, kuoleeko omainen vai ei.

    Olen paljon ollut kehittämässä tilojen ja prosessien toimivuutta, vedin Tampereen Koskikeskuksen suunnittelun 1984-1988, 100 vuokralaista. Pienellä muutoksella voi lisätä asiakkaan arvoa tosi paljon.

    Tähän voisi panostaa paljon enemmän.

    1. Jutun kirjoittaneena toimittajana haluan ottaa kantaa tähän asiaan. Haastattelussani arkkitehti Anna Melander kertoi todella laajasti ja yksityiskohtaisesti sairaalasuunnittelussa huomioon otettavista näkökohdista. Kyllä hän puhui paljonkin potilaiden näkökulmasta. Tästä mielestäni myös näkyy osia jutussani, kuten lapsipotilaiden huomioon ottaminen, potilaiden askelien säästäminen ja se, ettei oteta enää potilaita ambulanssista räntäsateeseen. Ja kyllä hän muistutti juuri siitäkin, miten omaisetkin ovat todella vaikeassa paikassa sairaalassa ja miten tämäkin tulisi huomioida suunnittelussa. Tämä ei näy jutussa, mutta se on minun syytäni.
      Lukijoiden kannattaisi aina muistaa, ettei lehteen eikä myöskään nettijuttuihin laiteta aina kaikkea asiaa, mitä haastateltu on sanonut. Jutussa näkyvät asiat ovat aina myös toimittajan valintojen tulosta. Kun haastatellulla on ollut paljon asiaa, toimittajan on etenkin printtijutuissa väistämättä pakko leikata paljon asioita pois. Esimerkiksi tämän jutun osalta haastattelun pohjalta raakatekstiä oli lähelle 40000 merkkiä, kun lopulliseen lehtijuttuun mahtui selvästi alle 10000 merkkiä ja tässä nettiversiossa on muistaakseni reilut 11000 merkkiä.
      Eli lukijoiden ei kannata automaattisesti olettaa, että jos haastattelussa ei mainita jostain asiasta mitään, haastateltu ei olisi siitä myöskään mitään maininnut. Tässä tapauksessa otan syyt niskoilleni, jos omaisten näkökulma ei jutusta näy.

  3. Potilaslähtöisyys on keskeinen lähtökohta sairaalaa suunniteltaessa. Meistä jokainen joutuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä vierailemaan sairaalassa joko potilaana tai omaisena. Suunnittelijalla saattaa olla omakohtaista kokemusta asiasta, jolloin hän osaa asettua myös potilaan asemaan miettiessään, miten toteuttaa potilas ensin -periaatetta. Lisäksi on syytä kuulla erityisiä kokemusasiantuntijoita, henkilöitä, joilla on runsaasti kokemusta sairaaloista sekä ajankohtaista tietoa siitä, mihin seikkoihin tulisi kiinnittää huomiota suunnittelussa. Näin onkin tehty useassa projektissa.

    Jo ihan suunnittelun alkuvaiheessa on nostettu yhdeksi tärkeimmistä huomioitavista seikoista orientoitavuus eli sairaalan pohjaratkaisun selkeys, kuten artikkelissa mainitaan. Ei pelkästään siksi, että henkilökunnan askelia säästettäisiin ja tavaralogistiikkaa helpotettaisiin, vaan ennen kaikkea siksi, että kun potilas saapuu sairaalaan kipeänä tai omainen tulee tapaamaan potilasta, huoli on suuri eikä silloin todella pitäisi joutua seikkailemaan sokkeloisessa talossa etsien oikeaa osastoa.

    Samaten sekä odotustilojen että vastaanottotilojen mitoituksessa ja kalustuksessa on huomioitava paitsi potilas myös saattaja, lasten puolella useampikin, sillä mukana on usein potilaan sisaruksia. Saattajat voivat joutua odottelemaan pitkään, ja siksi on tärkeää, että odotustilat ovat viihtyisiä ja tarjoavat ajanvietettä.

    Nykyaikaisessa sairaalassa vuodeosastot koostuvat yhden hengen huoneista, joissa on myös omaiselle yöpymismahdollisuus. On selvää, että läheisen tuki ja läsnäolo auttavat potilaan paranemisprosessissa. Vastasyntyneiden teholla on oltava molemmille vanhemmille yöpymismahdollisuus.

    Potilasnäkökulma on siis suunnittelun jokaisessa käänteessä vahvasti mukana. Toki se, että sairaala on suunniteltu toimivaksi henkilökunnan työn kannalta samoin kuin välinehuollon ja materiaalitoimen ym. logistiikan kannalta ei ole pois potilaalta sekään, päinvastoin. Hyvällä suunnittelulla nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan ratkaisut tukevat toisiaan ja saadaan luotua turvallinen, viihtyisä ympäristö niin asiakkaille kuin henkilökunnallekin.

    Anna Melander,
    Arkkitehti Safa,
    JKMM Arkkitehdit

Vastaa