Kokeile kuukausi maksutta

Karu arvio lähes kaiken nähneeltä Hannele Pokalta: ”Suomessa ei rakenneta kohtuuhintaisia omistusasuntoja”

Hannele Pokka, 68, on nyt ex-kansliapäällikkö, sillä ympäristöministeriön 12 vuoden pesti vaihtui toukokuussa eläkepäiviin.

Hannele Pokalla on pitkä ura virkamiehenä ja poliitikkona. Kuva: Liisa Takala

Mittavan uran tehneen naisen vauhti ei hyydy eläkkeelle lähtöön. Hän vetää loppuun tärkeän, asuntopolitiikan kehittämisohjelmaa laativan työryhmän, ja ensi kuussa odottaa jo työelämäprofessuuri Helsingin yliopistossa.

Tämä artikkeli on tilaajille

Kirjaudu sisään

Kokeile nyt 1 kk veloituksetta!

Ryhmätilaus digi (+printti)

Ryhmätilaus sisältää haluamasi määrän käyttäjätunnuksia digiin (+printtilehtiä) yhdellä laskulla.

Yksittäistilaus printti+digi

Tilausjakso valittavissa 6/12 kk, myös määräaikaisena.

Yksittäistilaus digi

Tilausjakso valittavissa 3/6/12 kk.

Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa

8 vastausta artikkeliin “Karu arvio lähes kaiken nähneeltä Hannele Pokalta: ”Suomessa ei rakenneta kohtuuhintaisia omistusasuntoja””

  1. Mitenhän kohtuuhintaisia omistusasuntoja voisi teetättää markkinataloudessa? Totta kai grynderi haluaa vedättää hinnan ylätappiin. Eli sellaiseen hintaan, millä voi juuri ja juuri saada kauppaa. Ja pitääkin. Osakeyhtiön on tarkoitus tuotaa omistajille voittoa siinä kehyksessä, missä ovat, muuten yhtiön hallitus ja toimitusjohtaja tekevät virheen, josta he vastaavaat yhtiön omistajille yhtiökokouksessa. Pokka tuntee nämä asiat vallan mainiosti. Miksi Rakennuslehtikin otsikoi asian noin, vaikka jutussa on kyseessä lähinnä Pokan eläkkeelle jäänti juttu, viimeinen päivä, koska valtion virasta on jäätävä eläkkeelle 68 vuotiaana.

  2. Laadultaan ne kyllä ovat kohtuuhintaisella tasolla.

  3. Yksinkertaisesti kohtuuhintaisia ei ole. Eikä tule. Jos yksityinen henkilö yrittää omatoimisesti rakentaa, niin vastaan tulevat rakentamis- ja kaavamääräykset, tavarantoimittajien kartellit ja rakennusvalvonta. Kasvukeskuksissa on tontit kalliita. Tilanne helpottuisi, jos yhteiskunnan ei tarvitsisi rakentaa tänne tulleille elintasonparantajille asuntoja esim pääkaupunkiseudulle, vaan heidät majoitettaisiin maakuntiin ja alueille, joissa on vapaita asuntoja. Ei kaikkien tarvitse päästä joka päivä Helsingin rautatieasemalle tai suuriin kauppakeskuksiin notkumaan.

  4. Jos muutamalla pikkutakkisella herrasmiehellä on mahdollisuus iskeä busines pystyyn ja alkaa rakennuttamaan kerrostaloja mukavalla voitolla, eli olla niin sanotusti yksi turha välikäsi ketjussa lisää, täytyy löysää olla. Toki näillä pikkutakkisilla täytyy olla piiripieni luotuna.
    Pienessä kulutustavarassa kate voi olla isokin, kuluttaja sen sietää ja kestää, mutta laitetaanpa se ylimääräinen min. 10%;a puolenmiljoonan ostokseen.
    Sitten saamme tilastotietoa lähes kuukausittain, onko asuntojen hinnat heilahtaneet 0,2%;a vai peräti 0,4%;a johonkin suuntaan. En sano onko oikein vai väärin, mutta onpahan yksi merkittävä kukkanen systeemissä.

    Toisena asiana yllä olevaan liittyen voisi haastaa rakennusliikkeiden käsitystä siitä kuinka tehokkaita ja edistyksellisiä he ovat. Katetta saatetaan helposti perustella kiinteillä kuluilla ja kehittämiseen tarvittavalla panostuksella. Todellisuudessa suurin osa ns. kehittämisen kuluista on tyhjäkäyntiä ja ilmaan viisastelua, hyvin marginaalinen osa tästä työstä antaa vastiketta. En osaa sanoa on robotismille saatu jo suomessa ns. starttirahaa tai kehitysapua, sen sijaan torsoksi jääneitä kehityshankkeita pyörii jatkuvasti.

    Lähes kaikki rakentamisen edistykselliset, konkreettiset edistysaskeleet olisivat toteutuneet muutenkin, huomattavan paljon pienemmin rahallisin panostuksin. Se johtuu siitä, että ympäröivään maailmaan uudet asiat, ovat ne sitten digitaalisia tms. kehittyvät helpommin ja nopeammin, sieltä monet, joskaan ei kaikki, innovaatiot ja käytännöt on melko helppo integroida myös rakentamisen käyttöön.

    Vähän niin kuin koronakriisissä jaetaan rahaa ns. seiskapäiväälehden sankareille, rakentamiseenkin rahaa jaetaan silmät kiinni tai vaihtoehtoisesti lobbauksen tuloksena. Kehittäminen ei ole koulun ryhmätyö, jossa oleellisinta ja edistyksellisintä on saada piikki auki.

    Kehitys kehittyy ja asunnot kallistuu.

  5. Suurin osa gryndereistä rakennuttaa asuntoja ilman pikkutakkimiehiä. Eikä grynderin tarvitse katettaan perustella. Asuntoja myydään sillä hinnalla, jonka ostajat maksavat. Niin toimii markkinatalous. HK-aravan aikana oli vähän toisin: urakat kilpailutettiin, rakennuttaja sai Aran sääntelemän rakennuttajapalkkion. Asuntokauppalaki tuhosi HK-aravan. HK-arava lopetettiinkin samoihin aikoihin ja muista syistä. Valtio päätti, että asunnon omistamista ei tueta. En nyt ala asiaa enempää avaamaan.

  6. Omakustannehintaan rakentamalla maksimi säästö alkaa olemaan 10 % luokkaa. Toiset 10 % tai jopa enemmän (20 %, riippuu mihin verrataan) säästettäisiin sillä että rakennetaan 70 -luvun kaltaisia yksinkertaisia sänkkäritaloja.

  7. Hitas on erinomainen ratkaisupohja kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiselle, sitä pitäisi monistaa kaikkiin kasvukeskuksiin ja runnoa kaavoituksen kautta myös yksityiseen maanomistukseen tai paremmin sen jalostukseen. Hitasin omistussäädöksiä hiuksen hienosti muuttamalla, sekä Hitasta gryndaavien urakoitsijoiden tarkempi valvominen saisivat Hitas asunnoista vieläkin edullisempia. Nyt gryndaavalla urakoitsijalla on mahdollisuus vedättää tulostaan, eikä siihen haluta kaupungin toimesta puuttua. Mikäli Hitas rakentamiseen hyväksyttäisiin oikeasti 10% bruttokate, asuntojen hinnat putoaisivat ainakin 5 %;lla. Ongelma on siinä, että urakoitsijoilta hyväksytään joko oma tai ulkopuolinen laskelma rakentamiskustannuksista ja kun ajatellaan, että ulkopuolisen laskijakonsultin ei tarvitse vastata laskelmastaan, niin kaikki osaavat arvata, että laskelmat ovat ns. ostettuja tai hyvässä yhteishengessä ohjattuja. Hankkeen sisällä on myös monia tapoja tehdä rahaa, eli ns. porsaanreikiä. Nämä eivät vaan kiinnosta ketään, kun on helpompaa mennä virran ja markkinan mukana.

    Kannattaisi myös tutkia kykeneekö valtio ja kunnat muodostamaan lainsäädännön sille, että myös yksityisessä omistuksessa oleva kiinteistökehitys eli raakamaankehitys saataisiin tällä tavoin ”hitas” ohjattavaksi.

    Tässä vaiheessa lukijat ovat jo leimanneet kirjoittajan vihervassariksi. Jos näin olette tehneet, se meni väärin. Tässä on kysymys siitä, että painostetaan markkina toimimaan tehokkaasti. Nyt on löysää aivan liikaa, esimerkiksi isoissa rakennusliikkeissä on toisen kerroksen väkeä ja johtajaa aivan tarpeeton määrä. Kysyykö heiltä kukaan mitä olet oikeasti saanut aikaan. Jos pääurakoitsija keskittyisi ainoastaan olennaisiin asioihin, niihin jotka joka ikinen hetki edistää varsinaista asiaa, kustannusten määrä vähenisi merkittävästi, samoin toki työntekijöiden. Kuvitelkaa alihankkijan tilanne, jos kaverit ei liiku, ei tule tulosta. Ei heillä ole varaa seisottaa työntekijöitä viisastelemassa tai kehittämässä jotakin, josta kukaan ei vielä tiedä mitään. Grynderit itkee, että pienemmällä katteella ei ole mahdollista tehdä, riskit tappiolliseen toimintaan kasvaa. Taatusti on mahdollista, jos tehokkuus laitetaan oikeasti kuntoon. Riski on myös marginaalinen, sen verran hyvin he osaavat jo esimerkiksi alihankinnan urakkasopimukset tehdä. Sopimusriski kokonaisuudessaan on helposti laskettavissa.

    Itse ainakin uskon, että Hitas käytäntö jalostettuna ja laajennettuna veisi asuntotuotantoa merkittävästi kohtuuhintaisempaan suuntaan. Ja mikäli hankkeet eivät heti isompia rakennusliikkeitä kiinnostaisi, yrittäjiä joille tyyliin 5 %; nettokate ja halu laittaa toiminta oikealle tehokkuustasolle löytyisi aivan varmasti. Muistetaan, että ammattitaitoinen henkilökunta näihin tehtäviin löytyy omasta maasta, kysymys on tehokkuuden ymmärtämisestä oikealla tavalla.

    Aihetta voisi laajentaakin, mutta otin Gryndaavan kokonaisurakoitsijan esimerkiksi lähinnä sen takia, koska harvalla, jos yhdelläkään merkittävistä kokonaisurakoitsijoista on enää omia varsinaisia työntekijöitä, rakennusmiehiä. Toiminta on enemmän ohjaavaa tai konsultointityötä.

    Kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle on tehtävissä paljonkin, alan herraskansa vaan antaa omalta turvalliselta penkiltään ainoastaan harkittuja, turvallisia kannanottoja, että oma toimi näyttäisi pätevältä, mutta oma paikka varjeltuisi hyökkäyksiltä.

    Elätetään työtätekevää, ei tekevää leikkivää.

    1. Jos tämä mahdollistuisi, kovan rahan myyntiasunnoista lähtisi ainakin 15%. Epäillä sopii taipuisiko lainsäädäntö moiseen.

Viimeisimmät näkökulmat